En jaksa enää elää, mutta en kehtaa kuolla lihavana. ENKÄ SILTI PYSTY LOPETTAMAAN SYÖMISTÄ.
OLETTEKO KOSKAAN OLLEET SAMASSA TILANTEESSA JA MITEN OLETTE SELVIYTYNEET?? EN PYSTY MENEMÄÄN EDES ESIM SALILLE, MASENNUKSENI ON NIIN SYVÄÄ, ETTÄ OLEN JATKUVASTI, JATKUVASTI KUIN SYVÄSSÄ UNESSA, TUSKIN YMMÄRRÄN EDES PUHETTA. Menisin osastolle jos kehtaisin, mutta en PYSTY, kun tunnen vain tämän ällöyden. Painoindeksini on aivan varmasti jo ylipainoisen puolella, näytän valaalta
En edes tiedä mitä tällä haen, itken vain. Ehkä kohtalontoveria. Jotain edes. MITÄ HELVETTIÄ TEEN
OLETTEKO KOSKAAN OLLEET SAMASSA TILANTEESSA JA MITEN OLETTE SELVIYTYNEET?? EN PYSTY MENEMÄÄN EDES ESIM SALILLE, MASENNUKSENI ON NIIN SYVÄÄ, ETTÄ OLEN JATKUVASTI, JATKUVASTI KUIN SYVÄSSÄ UNESSA, TUSKIN YMMÄRRÄN EDES PUHETTA. Menisin osastolle jos kehtaisin, mutta en PYSTY, kun tunnen vain tämän ällöyden. Painoindeksini on aivan varmasti jo ylipainoisen puolella, näytän valaalta
En edes tiedä mitä tällä haen, itken vain. Ehkä kohtalontoveria. Jotain edes. MITÄ HELVETTIÄ TEEN
Vastaukset 2
Vanhimmat
Masentuneena kaikki vaikuttaa pahemmalta kuin onkaan.
Olen lohtusyöjä, kun on stressiä ja masentaa kuljen jääkaapin ja sängyn väliä, (tuleehan siinäkin liikuntaa :).
Vaikka en ole kuin lievästi ylipainoinen tunnen masentuneena itseni tosi lihavaksi, ikääkin on jo sen verran että noiden asioiden ei pitäisi vaivata.
Itse selvisin terapian ja sopivan lääkityksen avulla. Myös elämänolosuhteet muuttuivat paremmiksi.
en haluaisi olla, mutta en voi luovuttaa ennen kuin onnistun. tärkeä harrastuskin jäänyt vähälle vain koska ei pysty mitään tekemään, ei ole innostusta mihinkään, eikä naamaansa kehtaa näyttää kodin ulkopuolella. joskus tuntuu että olisi helpompi olla vain yksin, ei tarvitsisi peitellä mitään. mutta ei sekään sitten tunnu miltään. mikään ei tunnu miltään ylipäätään.