Vuoden vanha lapsi ei suostu syömään. Ei ole oikein ikinä syönyt hyvällä ruoklahalulla, aina on tarvittu jotain ohistoimintaa että on mennyt edes vähän ravintoa sisään vahignossa.
Aivan sama annanko kaupan sosetta tai ítsetehtyä ruokaa tai sormiruokaa tai annan itse syödä, aina vain työntää kielen pihalle ja valuttaa ruuat rinnuksilleen. Kakomisrefleksi on myös voimakas.
Meillä on vanhempi lapsi joka oli aivan samanlainen ja on edelleen. Alan olla hermoromahduksen partaalla.
Kaikkea on jo kokeiltu, mutta olisiko täällä keskustelu palstalla joku jolla olisi ideoita? Tai edes vertaistukea? Lääkärit ja terapeutit eivät osaa auttaa.
Yritin googletta aiheesta ja eksyin tällaiselle sivulle.
Mitä laittaisin pienemmälle ruuaksi? Olisiko jollakulla kivaa ja helppoa ruokalistaa jota voisin alkaa ajaa sinnikkäästi sisään. Siis koko viikolle monipuolista ravintoa.
Tällä hetkellä mennään aamupuurolla ja maidolla. Painoa seuraillaan neuvolassa kun alkaa olla alipainoinen.
(Vanhaa klassikkoa "kyllä se sitten syö kun on nälkä" ei kannata heittää. Vannon että revin pään irti seuraavalta sen sanovalta.)
Aivan sama annanko kaupan sosetta tai ítsetehtyä ruokaa tai sormiruokaa tai annan itse syödä, aina vain työntää kielen pihalle ja valuttaa ruuat rinnuksilleen. Kakomisrefleksi on myös voimakas.
Meillä on vanhempi lapsi joka oli aivan samanlainen ja on edelleen. Alan olla hermoromahduksen partaalla.
Kaikkea on jo kokeiltu, mutta olisiko täällä keskustelu palstalla joku jolla olisi ideoita? Tai edes vertaistukea? Lääkärit ja terapeutit eivät osaa auttaa.
Yritin googletta aiheesta ja eksyin tällaiselle sivulle.
Mitä laittaisin pienemmälle ruuaksi? Olisiko jollakulla kivaa ja helppoa ruokalistaa jota voisin alkaa ajaa sinnikkäästi sisään. Siis koko viikolle monipuolista ravintoa.
Tällä hetkellä mennään aamupuurolla ja maidolla. Painoa seuraillaan neuvolassa kun alkaa olla alipainoinen.
(Vanhaa klassikkoa "kyllä se sitten syö kun on nälkä" ei kannata heittää. Vannon että revin pään irti seuraavalta sen sanovalta.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä minkä ikäinen lapsesi on, mutta voisin kertoa joitakin kokemuksia kun hoidin n. 3v vanhaa poikaa (ja hänen 1,5v pikkuveljeään). Myöhemmin pojalla todettiin autismi, joka myös vaikutti varmaan hänen syömisongelmiinsa, joten näistä kokemuksista tuskin on suoraan apua, mutta jos edes jotain vinkkiä mitä voisit vielä kokeilla.
Hänelle kaiken ruuan piti olla joko silkin sileää sosetta tai selkeitä (ei liukkaita) paloja. Ruoka-annos koostettiin lautaselle, siten että eri maut eivät sekoittuneet (siiis perunat ja liha/kana/kala ja kastike omaksi mössöksi ja mahdolliset kasvikset omiksi mössöiksi (esim. keitetyistä porkkanoista sose), salaatti lopuksi tai aluksi sormiruokana tai mieleummin kukin kasvis omassa kupissa joista hän valitsi mieluisiaan paloja. Lämmin ruoka syötettiin täysin. Kullakin lusikallisella tarjottiin vain yhtä sosetta. Paras syöttötapa oli syöttää veljeksiä yhtäaikaa ns. vuorolusikkaa (siis lusikallinen isolle veljelle, sitten pikkuveljelle, taas isoveljelle, molemmilla toki oma lautanen ja lusikka hygienian vuoksi). Näin pojalle jäi riittävästi aikaa mukeltaa ruokansa. Pienikin kiire, makujen sekoittuminen tai kokkareet sai aikaan ensin yökkäämisen ja sitten yleensä ruokahalun lopahtamisen ja joten rauhallisuus oli valttia.
Hänelle tarjotturuoka oli todella miedosti maustettua (korkeintaan vähän suolaa ja ripaus pippuria) Yrtit ja muut makua tuovat mausteet saivat lähes aina aikaan syömislakon. Helppoja ruokia hänelle olivat peunamuussi ja kala (näistä sai sileän soseen ilman kastikketta). Kana (kunnolla kypsennetty oli helppo soseuttaa), makaronit (sormiruokana, proteini osa oli syötettävä omana soseenaan), Vaikeimpia naudanliha (isosyistä, jää helposti tikuiksi soseuttaessa), riisi (liian pientä sormiruuaksi, liian isoa soseeseen), spagetti (hankala soseuttaa, ei kelpaa sellaisenaan), keitot (luultavasti liikaa makuja yhdessä ja löysähkö sose)
Välipaloina maistui hyvin sormiruokana syötävät palat esim. omena ja mandariinilohkot (kunhan oli aseteltu lautaselle niin ettei mandariinin mehu sotkenut omenoita tms.), viilikset ja banaanijugurtti (tavallinen viili ilmeisesti liian sitkeää ja marjajugurtit marjanpalat saivat kakomaan ja yökkimään). leipä siten että leipäpälä ilman voita ja viereen kinkkuviipale tai muu leikkele ja juusto. Hän söi ensin leivän ja sitten lisukkeet yksi kerrallaan. Juotavat mehukeitot (kunhan ei ollut liian sitkeää ns. kiisselimäistä)
Hänelle paras ruokailutapa oli rauhallinen pelkästään ruokailulle omistettu hetki, eli leluja, radiota, tv:tä tms. virikkeitä ruokapöytään. Myös esimerkki auttoi syömisen sujumiseen. Siis minä syötin lapsia ja vanhemmat (vanhemmat yrittäjiä ja tulin usein töihin esim. lounasajan alkuun tai lähdin niin, että söimme viimeksi välipalan tai iltapalan) söivät itse pöydän toisella puolella tai jompi kumpi vanhemmista syötti lapsia ja minä söin esimerkkinä pöydän toisella puolella. Kun olin lasten kanssa keskenään meille oli yleensä varattu sellaista välipalaa, jota lapset söivät itse ja minä söin samaan aikaan omani pöydän toisella puolella esimerkkinä.
Miten aamupuuro ja maito tekevät kauppansa? Syökö lusikalla vai pullosta? Jos juo pullosta, niin koeta laittaa ihan pieni määrä, n. 1 teelusikallinen uutta makua hienona soseena mukaan. Jos syö puuron lautaselta, niin sama konsti. Onnea yrityksille!
Näitä ruokahaluttomia lapsia on tuttavilla ja sukulaisilla ja ovat todellinen ongelma tullessaan vierailulle. Voin lohduttaa, että jossain vaiheessa sitten löytyy joku maku, joka menee alas kakistelematta, jos ei ole kysymyksessä sairaus. Se rassaa ihan varmasti, kun on kaikkensa yrittänyt ja saa vastaukseksi tuon vanhan klassikon.
Tuota aamupuuroa voit toki keittää pitkin päivää, jos se kerran maistuu. Parempi sekin kuin ei mitään.
laittaa lapselle erikseen mitään ruokaa, kun se ei kuitenkaan sitä syö.
Laita lapsen lautaselle aikuisten ruoasta vaikka pari hernettä ja nakkiviipale. Tai mansikka. Älä yritä syöttää, vaan anna lapsen syödä itse, jos on syödäkseen. Yritä kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota lapsen syömiseen. Syö itse miehesi kanssa kaikessa rauhassa.
Sinun ei tarvitse olla huolissasi, kun kerran lapsen painoa seurataan. Ei lapsi pääse nääntymään nälkään.
Kiitos vastauksista kaikille. (oli vaikeuksia löytää tänne uudestaan, miten ihmeessä te ihmiset navigoitte tässä keskustelufoorumiverkostossa?)
Tämä "älä laita ruokaa" johtaa juuri siihen tilanteeseen jossa olemme juuri nyt. Mennään aamu puurolla, maidolla ja iltapuurolla. Lapsi kieltäytyy syömästä mitään muuta, työntää vain kielen pihalle ja valuttaa ruuat rinnuksilleen. Maistelee jotain ja heittää sitten lattialle kaiken, koira eläis ihan hyvin meillä :).
Vanhempi lapsi syö tiettyjä ruoka-aineita ja niistä on hänelle ateria rakennettava. Pelkään että tämä toinen on samanlainen, missä hitossa voi olla se vika?
Vanhemman kassa ollaan käyty yksityisellä lääkärillä, ravintoterapeutilla, toimintaterapiassa ja puheterapiassa. Mistään ei ole ollut varsinaista apua, paitsi että ravtisemusterapeutti sanoi että koska kaikista ruokaryhmistä menee edes jotain niin se on ok.
Vanhempi ei ole eläessään suostunut syömään mitään kasvista, ei edes mansikkaa sokerikuorrutteella. Ei syö edes pullaa, kakkuja tai omenoita tms.
Ainoastaan lihaa, kalaa ja perunalohkoja. Maito menee, sekä leipä ilman voita. Laitan ruokaöljyä aamupuuroon jotta saisi pehmeitä rasvoja.
Nuoremman kanssa haluaisin tehdä asiat oikein, mutta en tiedä mitä vielä voisi yrittää vältääkseeni saman rumban uudestaan.