joskus vajaa vuosi sitten kirjoitin tänne ongelmastani ikuisena pelaajana ja kuinka en edes enää osaa rakastua kehenkään.
oli paljon päällekkäisiä seksisuhteita, yhden illan juttuja jne...
kovia karikkoja rakkauden meressä kokeneena en uskonut enää ikinä tuntevani tätä tunnetta ketään kohtaan; ajattelen jatkuvasti tätä ihmistä ja hänen kanssaan olemista. suhteen tekee haastavammaksi se ettemme asu edes satojen kilometrien säteellä toisistamme. silti haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, hänen pelkkä läsnäolonsa saa minut niin hyvälle tuulelle. ei kiinnosta pelit muiden kanssa eikä edes satunnaiset seksi suhteet, vakipanotkin olen kuolettanut täysin vain siksi että voisin totuuden mukaisesti vannoa hänelle etten ole pettänyt häntä kertaakaan kun hän sitä kysyy ja koska en halua seksiä muiden kanssa enään.
nyt on tullut vastaan ihminen joka sai pelkällä olemuksellaan minut tuntemaan oloni hyväksi, luonnolliseksi ja hyväntuuliseksi.
onneksi hän on muuttamassa kesäksi samalle paikkakunnalle missä minäkin asun ja toivon kovasti että "jutustamme" tulisi totta. meillä on aikalailla ikäeroa, minä lähempänä 30 vuotta kun hän taas hieman yli 20. voisiko tämä ikinä toimia?
olen aina hakenut haastetta parisuhteesta ja ongelmani on se että olenko parantunut kyynisyydestäni ja välinpitämättömyydestäni muita kohtaan, vai ruokinko sitä taas?
vaan en ole tuntenut kehenkään tälläistä vetoa muistaakseeni pitkiin aikoihin...
oli paljon päällekkäisiä seksisuhteita, yhden illan juttuja jne...
kovia karikkoja rakkauden meressä kokeneena en uskonut enää ikinä tuntevani tätä tunnetta ketään kohtaan; ajattelen jatkuvasti tätä ihmistä ja hänen kanssaan olemista. suhteen tekee haastavammaksi se ettemme asu edes satojen kilometrien säteellä toisistamme. silti haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan, hänen pelkkä läsnäolonsa saa minut niin hyvälle tuulelle. ei kiinnosta pelit muiden kanssa eikä edes satunnaiset seksi suhteet, vakipanotkin olen kuolettanut täysin vain siksi että voisin totuuden mukaisesti vannoa hänelle etten ole pettänyt häntä kertaakaan kun hän sitä kysyy ja koska en halua seksiä muiden kanssa enään.
nyt on tullut vastaan ihminen joka sai pelkällä olemuksellaan minut tuntemaan oloni hyväksi, luonnolliseksi ja hyväntuuliseksi.
onneksi hän on muuttamassa kesäksi samalle paikkakunnalle missä minäkin asun ja toivon kovasti että "jutustamme" tulisi totta. meillä on aikalailla ikäeroa, minä lähempänä 30 vuotta kun hän taas hieman yli 20. voisiko tämä ikinä toimia?
olen aina hakenut haastetta parisuhteesta ja ongelmani on se että olenko parantunut kyynisyydestäni ja välinpitämättömyydestäni muita kohtaan, vai ruokinko sitä taas?
vaan en ole tuntenut kehenkään tälläistä vetoa muistaakseeni pitkiin aikoihin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa hienolta!
Luulen, että ihstuksesi kohde on vienyt sydämen sinulta, eli olet RAKASTUNUT ehkä ensimmäistä kertaa elämässäsi! Se on varmaankin hieno tunne. Mutta ennenkuin suunnittelet tulevaisuutta hänen kanssaan, varmista että myös HÄN ajattelee sinusta samoin. Voi nimittäin käydä niin, että kun joku on todella rakastunut, toinen voi käyttää sitä tunnetta hyväkseen. Silloin sinä olet todella pulassa. Joten kehotan sinua kysymään häneltä hänen todellisia tunteita. Mutta kyllä mä uskon. Tsemppiä! :)
niin, olishan se hienoa... mutta jo viikon kuluttua siitä kun tuon olin kirjoittanut alkoi epäilyksen tunteet nousta pintaan.
meillä on niin paljon samankaltaisia tottumuksia, mieltymyksiä ja mielipiteitä että sitä alkaa ihan epäilemään että ollaanko toistemme kopioita. jos näin on, hän on ollut (mahdollisesti myös edelleenkin!) samanlainen säätäjä uskoton petturi paska kuin minäkin olin kunnes tapasin hänet.
jotenkin myös hänen asenteensa minua kohtaan muuttui viikko sitten kuin taikaiskusta ja tämä sai minut todella varuilleen. en tiedä johtuuko se siitä että hänen elämän tilanteensa on aika kiireinen opiskeluiden jne. suhteen vai siksikö että hän ei ole enää varma haluaako hän tämän pidemmälle minun kanssa... tämä epäilyksen ja tiedottomuuden tunne on niin raastava etten tiedä miten sen kanssa kestäisin. minulle helpoin ratkaisu olisi palata entiseen minääni, mutten halua, olen siihen jo lopen uupunut!
vaikka miten toiselta kyselisi tunteita, on aina pidettävä mielessä että ihmiset on halutessaan hyvinkin uskottavia valehdellessaan. ei ne sanat, vaan teot jotka paljastavat missä mennään!
vanhana patologisena valehtelijana kyllä osaan valehdella uskottavasti halutessani, samoin olen oppinut myös lukemaan ruumiinkieltä joka kielii osaltaan myöskin siitä onko henkilö oikeasti "tohkeissaan" vai sanooko vain niin.
viimeisenä seisoo rakkaus... vai?
eikös se ole hienoa?