tietyllä tavalla saanut itseäni kasaan, koska tunteet eivät enää revi niin mielettömästi kuin aikaisemmin. On rauhallisemman tunteellinen olo. Ikävä on, mutta en tunne hajoavani sen alle.
Kai mä olen
elämäätääon
4205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
rakkaaltasi?
Ei ole sellaista.
En tiedä oletko mies vai nainen, mutta se siitä taas lähtee kun on saanut kursittua itsensä kasaan. Ikävä on viheliäinen vieruspari kaikenkirjaville rinnassa riehuville tunteille, mutta loppujen lopuksi sekin on omalla tavallaan terveen ihmisen merkki kun osaa ikävöidä. Eli ajattele myönteisesti ja livu pikkuhiljaa kohti tulevaisuutta, jossa joskus voi taas tarttua kiinni sellaisen oman oikean heilan helmoihin tai kapsahtaa itselleen sopivan uroonsa kaulaan ja vaikka pöyrittää, pöllyttää pellavapäätä ellei sitten ole kyseessä ne sellaiset tummat silmät ja ruskea tukka. Surut ei lähde surematta eikä ikävä ikävöimättä, mutta niiden alle ei tosiaan kannata jäädä, koska siellähän voi tulla ahdasta kun yleensä samanlaiset hakeutuvat toistensa seuraan ja siksi päällesi saattaa kasaantua yllättäen kaikki omat menneiden kesien suremattomat murheet ja ikävöimättömät ikävät. Siis äkkiä pois sieltä alta hus hus.. Ota mieluummin ikävä vieruskaveriksi, anna sille tila jokapäiväsen leivän pöydästä, mutta muista ettet laske sitä talon herraksi.
Luotan siihen, että kaikki järjestyy vielä.. ja hyvin.