Olen 8lk tyttö. Oon viillellyt aiemmin ja ollut ihan pohjalla mutta viiltelystä oon päässyt eroon, mutten tiedä sitten siitä, oonko päässy sieltä pohjalta paljoa ylemmäs.. Mielialat vaihtelee vaihtelee tosi rajusti - yhtenä hetkenä oon iloinen ja vaan minuutin päästä masentaa pahasti. Mut se kai kuuluu murrosikään.. Mua ahdistaa usein ja mä pelkään sosiaalisia tilanteita (esim. koulussa). Joskus nään ja kuulen omiani, mutta ne on niin pieniä juttuja ettei niistä ole suurta ongelmaa.
En pysty puhumaan kenellekään ja kavereita mulla on vaan pari, ja niidenkin seurassa mä tunnen usein oloni tosi ulkopuoliseks.. Mua toisinaan kiusataan koulussa (tönitään, haukutaan, huudellaan perään kaikkea, puhutaan paskaa selän takana jne).
Lisäks mä häpeän ja vihaan itteeni.. Oon ylipainoinen ja tosi poikamainen tyttö, ja muut tytöt luokalla jne. ei hyväksy mua porukoihin, eikä sen pahemmin pojatkaan (vaikka niihin en oo pahemmin edes yrittänyt ottaa mitään kontaktia). Mä en oo ihan sinut itteni kanssa, en löydä omaa tyyliä ja luonnekin heittelee ja kaikki on niin ristiriitasta ja en vaan löydä itteeni.
Mä en oo puoleen vuoteen osannu tuntea ihastumista eikä mua huvittais yhtään seurustelu jne. jutut, mutta se ahdistaa mua, koska kaikkialla ympärillä on onnellisia pareja ja haluaisin jonkun joka hyväksyis mut tällasena ja rakastais mua mutta en haluais mitään suhdetta, pelkkä seurustelun ajattelu saa aikaan paniikin ja ahdistuksen. Ja mistä mä muka sellasen jätkän/tytön löytäisin joka pitäis musta. Olen siis bi-seksuaali, seurustellut molempien sukupuolien kanssa.
Tietääkö joku mitään, mikä auttais? En ole mielestäni masentunut, koska paha olo ei ole koko ajan päällä, enkä halua puhua kenellekään naamatusten näistä tunteista.. Tuskin mä mistään mitään lääkkeitä tms. saisin, ja auttaisko ne edes?
En pysty puhumaan kenellekään ja kavereita mulla on vaan pari, ja niidenkin seurassa mä tunnen usein oloni tosi ulkopuoliseks.. Mua toisinaan kiusataan koulussa (tönitään, haukutaan, huudellaan perään kaikkea, puhutaan paskaa selän takana jne).
Lisäks mä häpeän ja vihaan itteeni.. Oon ylipainoinen ja tosi poikamainen tyttö, ja muut tytöt luokalla jne. ei hyväksy mua porukoihin, eikä sen pahemmin pojatkaan (vaikka niihin en oo pahemmin edes yrittänyt ottaa mitään kontaktia). Mä en oo ihan sinut itteni kanssa, en löydä omaa tyyliä ja luonnekin heittelee ja kaikki on niin ristiriitasta ja en vaan löydä itteeni.
Mä en oo puoleen vuoteen osannu tuntea ihastumista eikä mua huvittais yhtään seurustelu jne. jutut, mutta se ahdistaa mua, koska kaikkialla ympärillä on onnellisia pareja ja haluaisin jonkun joka hyväksyis mut tällasena ja rakastais mua mutta en haluais mitään suhdetta, pelkkä seurustelun ajattelu saa aikaan paniikin ja ahdistuksen. Ja mistä mä muka sellasen jätkän/tytön löytäisin joka pitäis musta. Olen siis bi-seksuaali, seurustellut molempien sukupuolien kanssa.
Tietääkö joku mitään, mikä auttais? En ole mielestäni masentunut, koska paha olo ei ole koko ajan päällä, enkä halua puhua kenellekään naamatusten näistä tunteista.. Tuskin mä mistään mitään lääkkeitä tms. saisin, ja auttaisko ne edes?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.