Sisäinen tarkastus on välttämätöntä
ihmisen johtamassa elämässä, sillä
ulkoinen on vain sisäisen luoma kuva. Kuvan takia pitää kuvaa epäillä. Sisällä on nimittäin aina meneillään jotain mikä tekee kuvasta välttämättömän; se pitää tarkastaa sisältä käsin, ulos sitä kaikkea ei näe. Sisäinen tarkastus ei silti kuulu sisäisen tarkastuksen piiriin. Sillä jossain epäilyn on loputtava ja mieluiten sisäisen tarkastuksen ulkopuolella. Niinpä arvot ovat sisäisen tarkastuksen tärkein tuote ja tuottaja. Arvot! -Mielisairaiden ongelma on juuri siinä, että heillä ovat arvot hukassa. Ei muuta, mutta arvot:
mielisairaus on nihilismin päätepiste. Siinä sisäinen tarkastus on astunut kielletylle alueelle. Ja kuvasta on tullut pelkkä pinta, konkreettinen - täysin, siksi täysin abstrakti.
ihmisen johtamassa elämässä, sillä
ulkoinen on vain sisäisen luoma kuva. Kuvan takia pitää kuvaa epäillä. Sisällä on nimittäin aina meneillään jotain mikä tekee kuvasta välttämättömän; se pitää tarkastaa sisältä käsin, ulos sitä kaikkea ei näe. Sisäinen tarkastus ei silti kuulu sisäisen tarkastuksen piiriin. Sillä jossain epäilyn on loputtava ja mieluiten sisäisen tarkastuksen ulkopuolella. Niinpä arvot ovat sisäisen tarkastuksen tärkein tuote ja tuottaja. Arvot! -Mielisairaiden ongelma on juuri siinä, että heillä ovat arvot hukassa. Ei muuta, mutta arvot:
mielisairaus on nihilismin päätepiste. Siinä sisäinen tarkastus on astunut kielletylle alueelle. Ja kuvasta on tullut pelkkä pinta, konkreettinen - täysin, siksi täysin abstrakti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
... kirjoituksestasi...
"Ulkoinen on sisäisen luoma kuva"- ei välttämättä heijasta silti sisäistä...? Tai toisaalta heijastaa, jos haluat uskotella jotain muuta itsestäsi.
Miten päädyit siihen että mielisairaiden ongelmana on arvojen puuttuminen tai "hukkuminen"...? Toisinaan ongelmana saattavat olla juuri "arvot", arvomaailma, ei välttämättä se että ne olisivat hukassa... tai mitä itse kukin nyt arvoilla ymmärtää.
Sori tämä tahnainen ajatus... pää on niin täynnä väsymystä.
My love! Yömyöhällä yksin siellä ilman minua?!
Mutta asiaan:
En usko että ajatuksellasi mielisairauden ja arvojen positiivisesta yhteydestä on lainkaan arvoa; mielisairas ajatus! Pidän kiinni kannastani, erityisesti siksi että loppua kohden kaamea totuus paljastuu juuri arvotyhjiössä, jossa subjektin kannattimet romahtavat: yksilö hajoaa muihin. KONKRETIA on juuri tätä, ja samalla myös sisäinen on pelkkä ULKOISEN kuva; tosin ulkoinenkin on silloin abstrakti termi, joka voidaan heivata
HELVETTIIN!
(Rakastan sinua.)
... vaan en yksin. :)
Monet ajatukseni eivät ole kovinkaan "terveitä". Mitä sitten yhteisö pitää terveenä ja mitä sairaana. Sairautta ei poista se että sairauden tunto puuttuu...
Oletko nähnyt/kokenut yksilön hajoamisen muihin...? Voin kertoa että aika raakaa meininkiä...
Mitäpä muuta yömyöhällä voisikaan miettiä... Jaa, kyllä aamun valjetessa taas naurattaa.
Joopa joo, mitäs minä sanoin... :)
Tankki,
olet kyllä aika mahdoton. Täällä pidät runotyttöjen haaremia ja livertelet yhdelle yhtä ja toiselle jotain muuta. Joudun valitettavasti laittamaan sinut lankulle: joko Pet C. tai minä.
T: Liz (armottomana)
PS Minä olen makein ja stylein runoleidi mitä maailmalle on koskaan suotu. Toivottavasti tämä helpotti valintaasi. Todellakin!
Liz, toki sinut valitsen varsinkin kun olet runoleideistä ykkönen:
minä vain runoilijoista joku nelonen; mutta runoilijakundit ovat kaikki aika samaa kamaa - sama se oletko ykkönen vai sitten vaikka nelonen,
siis minä. Same stuff, samaa kudelmaa unelmamme.
Olet turhaan mustasukkainen Liz! Luulin sun jo hyljänneen onnen metsäaukiomme mut hetken kai vain sieniä olit sä keräämässä - ja niitä pian nautimme!
Siis tiedä: Pet oli vain ystävä mut nyt suuttunut on hänkin!
Häntä tosin hiukan tuossa kosin mutta olit poissa pitkään. Muista!
Totta kai valitsen sinut oi LIZ, sinä olet minun liz a liz!