omakehonkuva synnytyksen jälkeen

...kokemusta kahdesta synnytyksestä,ja kolmesta odotuksesta.Elikkäs odotan kolmatta lasta,ja taidan kuulua niihin mammoihin,joille "se miltä näyttää"on varsin tärkeää.Keskustelimme tästä juuri eilen mieheni kanssa ennenkuin kävimme nukkumaan!Hän pitää raskausolemuksestanikin kovasti!Isommat lapset ovat jo lähempänä täysi-ikäisyyttä,sain heidät nuorena.Nyt ikää35v.Odotusajat ovat menneet tosi hyvin,painoa on tullut,etenkin toisesta raskaudesta,roimasti,hiukset ja iho ovat loistaneet.Aiemmista raskauksista palauduin,kenties kiitos nuorten kudosten,nopeasti ja uskoisin nytkin palautuvani,mutta saan ehkä tehdä hitusen töitä saavuttaakseni oman minäni.Olen osannut nauttia odotuksista ja lasten vauva-ajoista,enkä siis ole itseäni"kuosittanut",jota olen huomannut toisten äitien tekevän,niin että tuo olisi perheeltä pois.Tottakai,jos äiti voi hyvin,ja on tyytyväinen itseensä,se heijastuu lapseen ja parisuhteeseen.Ei pidä isien ja äitien unohtaa olevansa myös paljon muuta; mm puolisoita..

Olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja painostani. Raskausaikana kiloja tuli paljon ja vielä 10kg pitäisi saada pudotettua, että olisin lähtöpainossa. Synnytyksestä on 3 kuukautta.

Annoin itselleni luvan herkutella raskaana, valitettavasti. Se kostautui todella ja nyt minua suorastaan yököttää oma vartalo. Jos vielä joskus saan raskaana olla, aion pitää itseni kurissa herkuttelun suhteen.

Jouduin sektioon ja tuli kamala leikkausarpi raskausarpien lisäksi. Myös vatsalihakset repeytyivät eivätkä todennäköisesti palaudu eli on ikuinen pömppömaha. Ja tissit paisuivat c:stä e:hen ja ne tuskin ikinä palautuvat lähellekään samaa. Imetys ei rintoja pilaa vaan raskaus ja se maidon nousu synnytyksen jälkeen. Silloin maidon noustessa rinnat olivat e-kuppiakin suuremmat. Lisäksi tukka tippui pari kk synnytyksen jälkeen kuten usein hormooniheilahduksen jälkeen käy.

Itseäni ahdisti eniten se, miten miesten suhtautuminen muuttui ja miten en enää ollutkaan se viehättävä "monille kelpaava" vaan rikkinäinen, pilattu, arpinen riippatissi. Jos olisi ollut rakastava mies joka rakastaa kaikkine vikoineenkin, olisi ollut niin paljon helpompaa... eli jos sinulla on rakastava mies niin mitäpä sitä kroppaa suremaan.

Pari kk synnytyksen jälkeen istuin alasti peilin edessä ja katsoin riippamahaa ja riippatissejä ja kamalia selkäläskejä. Mietin että ikinä ei voi kukaan niin ruma olla. En olisi voinut kuvitellakaan että oma kroppa on joskus niin kertakaikkisen ruma. Napakin pullahti ulos eikä ikinä palaudu. Oli siinä tottuminen. Tokihan siitä jonkin verran palautui ja laihduin, mutta entinen kroppa on muisto vain.

Ja jos mietitään mikä eniten ahdistaa niin ei se ole läskit, arvet eikä riippatissit vaan se napa. Se on niiiin uskomattoman ruma. Ihan naurattaa! Arvet alhaalla ja ylhäällä (revenneet raskausarvet) ja entisen kuoppanavan tilalla ruskea iso pullahtanut toispuoleinen napa (ei kuulemma napatyrää mutta jotain pakosti vialla).

Etukäteen jopa harmittelin, että hyvästi vaan kaunis kroppa. Olen edelleen tarkka ulkonäöstäni, en kylläkään meikkaile kotona ollessani. Siisteys ja puhtaus riittää, nätit vaatteet piristää.
Olen ollut hemmetin tyytyväinen, ettei raskaus näy minussa enää ollenkaan (vauva 5kk). Monet ovat jopa ihmetelleet, että miten voin olla vielä hoikempi kuin ennen. Vatsalihaksetkin näkyvät taas ja iho on kimmoisa, vaikken mikään lihaskimppu olekaan. Selvisin myös ilman raskausarpia. Raskausaikana ei tullut ylimääräistä rasvaa kehoon, vaikka kiloja tuli 14kg. Liikuin paljon, eikä ollut herkkumielitekoja.

Imetän vielä, joten rinnoista en osaa sanoa vielä. Ovathan ne pienet imetyksen jälkeen, josta voi jotain päätellä tulevasta koosta. Muttei sentään alaspäin näytä..

Tämä on tilanne yhden raskauden jälkeen, joten jos seuraava siunaantuu, niin tilanne voi olla toinen.. Mutta hyvillä mielin :)

Mä sain just laihdutettua 16kg ennen kun tulin raskaaksi, joten raskausaikana varoin syömästä liikaa, että ei tulis liikaa kiloja. Niitä kiloja tuli sitten joku 10. Mulla oli tosi pieni maha koko raskauden aja, että ei sillee häirinnyt mua. Olin ihan tyytyväinen itseeni raskaudenkin aikana. Musta oli ihanaa että tissit kasvo, vaikka ei mulla enne raskauttakaan ollut ihan mitkään pienet. Tottakai sitä pelkäs sillo raskauden alussa että lihoo paljon ja tulee sellanen roikkumaha ja roikkutissit.
Synnytyksen jälkeen mulla lähti heti ainakin 5kiloa ja 2 viikon jälkeen kaikki oli poissa. Mulla ei tullut yhtään raskausarpea koko raskaudenaikana, joten mahakin näytti hyvältä. Pieni pömppis jäi ja on vieläkin, synnytyksestä 5kk.
Olen edelleen tarkka ulkonäöstäni... olen laihtunut 4 kiloa synnytyksen jälkeen. Ainut mikä on muuttunut niin lähden ilman meikkiä ulos, siis niikun lenkille ja lähikauppaan. Aloin lenkkeillä joka päivä 2kk jälkeen synnytyksestä. Olen myös alkanut syödä paremmin ja elämään terveellisemmin kun ennen raskautta.
Ainut asia mikä varmaa harmittaa nyt niin on se että tissit hävis, ei kyllä onneks tullu mitään ihan hirveitä riippareita ja sitten mulla on vielä mahassa se viiva mikä tulee joillekkin... toivottavasti haalenee pois :) on se jo onneks jonku verran haalistunut. Sitten toinen mikä ärsyttää nyt on se että kun hiuksia lähtee niin paljon, mutta onneks sekin loppuu kun hormoonit on tasapainossa.

Mulla on joku synnytyksen jälkeinen masennus juuri tuon kehonkuvan muutoksen vuoksi, ei muiden asioiden vuoksi... Leikkaukseen säästän rahoja. Maksaa n. 4000 euroa. Saan ainakin nuo erkaantuneet vatsalihakset kurottua kiinni ja arvet pois. Tissejä ei tuolla rahalla vielä korjaa, mutta ne ei niin ahdistakaan. Tällä kengururepulla en voisi toimia edes ammatissani missä ollaan joskus melko vähissä vaatteissa :(

Minulla oli upea kroppa ennen lapsia.
Esikoisesta tuli 27 kg, koska annoin itselleni luvan herkutella. VIRHE.
Jälkitarkastukseen mennessä oli lähtenyt 10 kg, ja sen enempää ei sitten itsekseen lähtenytkään, vaan rankka laihdutus oli edessä.
Isoja tissejä minulla ei ole koskaan ollut, mutta ne kyllä paranivat lapsen saannin myötä täyteläisemmiksi ja myös jäivät sellaisiksi.
Tulin aika pian uudelleen raskaaksi, esikoinen oli silloin vasta 8 kk. Olen pitänyt koko raskausajan diabeetikon ruokavaliota, eikä painoni ole noussut kuin 2 kg (plussauksen aikaan minulla oli vielä 10 kg ylimääräistä), ja laskettu aika minulla oli eilen. Olen siis vaan syönyt terveellisesti.
Kaikenlaiset raskausvaivat ovat pitäneet huolen siitä, etten ole päässyt liikkumaan, ja olen tosi löysä, ja se inhottaa. Saa nähdä miltä näyttää synnytyksen jälkeen, mutta veikkaan, että lopputulos on sellainen laiha läski.
Minä olen aika pinnallinen, ja haluan kroppani takaisin. En tietenkään ole sillä tavalla katkera, että lasten tekeminen harmittaisi, mutta kyllä vituttaa katsella itseään peilistä. Hirveät raskausarvet mahassa, perseessä ja alaselässä ja joka paikka on löysä.
Uskon (pakkohan sitä on jos meinaa pysyä järjissään), että pääsen vielä kuntoon, en kuitenkaan ole hirveän vanha vielä (27-v). Jos en treenillä, niin sitten kirurgilla.

Sanottakoon vielä, että ystäväpiirissäni kaikki naiset ovat palautuneet ihan aikaisempiin mittoihinsa parissa vuodessa viimeisen lapsen syntymän jälkeen, joten siksi olen ihan toiveikas.

Minua ärsyttää se, että nykyään pitäisi jotenkin unohtaa itsensä ollakseen hyvä äiti, ja itsestään huolta pitäminen katsotaan vaan ajaksi pois lapsilta ja perheeltä.
Onneksi ystäväpiirini on kuitenkin samoilla linjoilla kanssani, kaikki äidit huolehtivat myös itsestään.