Kyllä minäkin muistan, että yläasteikäisenä tuntui valtavan tärkeältä olla "suosittu" ja poikien huomiosta suorastaan kilpailtiin. Ei se helppoa aikaa ole tuo murrosikä.
Sen verran voin sanoa, että kun itse yläasteella sairastuin anoreksiaan, sanoi moni poika ihan avoimesti, että olin paljon paremman näköinen paksumpana versiona. Ne pojat, joiden huomiota sairastuneena herätin ja jotka "tykkäsivät minusta" vain kun olin sairas, olivat melkoisia pölkkypäitä. Jälkeenpäin jopa vähän hävettää, että sellaisessa seurassa kehtasi kulkea.
Nykyään, pulskempana kuin koskaan, olen löytänyt ihanan miehen, joka rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen ja pitää minua maailman ihanimpana ja kiehtovimpana naisena riippumatta siitä, mikä vyötärönympärykseni on. On myös ihanaa, että mies jaksaa tukea ja ymmärtää vaikeinakin hetkinä, toisin kuin nämä aiemmin mainitut pölkkypäät.
Anoreksian kokeneena tiedän, ettei tämä kirjoitus paljon siihen sairastuneita hetkauta, mutta muille toivon sen kertovan, ettei anoreksiaa kannata ainakaan tästä syystä ihannoida.
Pro ana on muuten melko järjetön asia. Eikö teistä olisi hieman typerää, jos sanoisin esimerkiksi olevani pro syöpä? Tappavia sairauksia molemmat.
Ja miettikäähän ihmiset moneen kertaan ennen kuin sanotte toiselle jotain ikävää. Omat sanomiset voivat aiheuttaa toiselle suunnattomasti mielipahaa.
No johan juttu paisui. :) Halusin vaan saada vähän jotain tervehenkisempää sanottua tänne pro ana -kommenttien väliin.
Hyvää päivänjatkoa!
Sen verran voin sanoa, että kun itse yläasteella sairastuin anoreksiaan, sanoi moni poika ihan avoimesti, että olin paljon paremman näköinen paksumpana versiona. Ne pojat, joiden huomiota sairastuneena herätin ja jotka "tykkäsivät minusta" vain kun olin sairas, olivat melkoisia pölkkypäitä. Jälkeenpäin jopa vähän hävettää, että sellaisessa seurassa kehtasi kulkea.
Nykyään, pulskempana kuin koskaan, olen löytänyt ihanan miehen, joka rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen ja pitää minua maailman ihanimpana ja kiehtovimpana naisena riippumatta siitä, mikä vyötärönympärykseni on. On myös ihanaa, että mies jaksaa tukea ja ymmärtää vaikeinakin hetkinä, toisin kuin nämä aiemmin mainitut pölkkypäät.
Anoreksian kokeneena tiedän, ettei tämä kirjoitus paljon siihen sairastuneita hetkauta, mutta muille toivon sen kertovan, ettei anoreksiaa kannata ainakaan tästä syystä ihannoida.
Pro ana on muuten melko järjetön asia. Eikö teistä olisi hieman typerää, jos sanoisin esimerkiksi olevani pro syöpä? Tappavia sairauksia molemmat.
Ja miettikäähän ihmiset moneen kertaan ennen kuin sanotte toiselle jotain ikävää. Omat sanomiset voivat aiheuttaa toiselle suunnattomasti mielipahaa.
No johan juttu paisui. :) Halusin vaan saada vähän jotain tervehenkisempää sanottua tänne pro ana -kommenttien väliin.
Hyvää päivänjatkoa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihana viesti :)
Kiitos kaunis. :)
Niin. Harvassa ovat ne miehet, jotka pitävät aidosti anorektista kauniina, tai ainakaan kauniinpana mitä sama henkilö olisi normaalipainoisena. Tavallaan anorektikko toteuttaa vain omaa kauneusihannettaan laihduttaessaan itsensä luukasaksi. Suurin osa miehistä on sitä mieltä, että naisen ulkonäkö huonenee kun hän alkaa olemaan sairaalloisen laiha ja ihan ymmärrettävää se onkin.
Kylkiluiden selvä erottuminen ei ole kaunista. Anoreksian seurauksena huonontuva iho ei kaunista. Heikkenevät hiukset eivät kaunista. Sairaalloisen laihat luurankomaiset kädet eivät ole kauniit. Luiset olkapäät eivät ole kauniit. Ihmisen alhainen energiataso ja väsymys ei tee hänestä viehättävää, eikä myöskään kieroutunut asenne ruokaan jne. jne. Jos yrittää laihduttaa miellyttääkseen vain sitä pientä anorektisen laihoja ihannoivaa miesjoukkoa, niin samalla huonontaa mahdollisuuksiaan huomattavasti suuremman miesryhmän silmissä.
Täytyy tietysti muistaa, että suuri osa anorektikoista ei edes laihduta vain miehiä miellyttääkseen, vaan suhde ruokaan on vain niin sairas, tai oma kauneusihanne järjetön. Miehiä miellyttääkseen ei touhussa olisi kyllä mitään järkeä, kun käytännössä vain huonontaa omaa kauneuttaan miesten silmissä.
Äärimmäiset kiitokset tästä kommentista ja keskustelusta! Tällaisia lisää, syrjäytetään nuo pro-ana- keskustelut!
En kyllä ole itsekään kohdannut vieläkään elämässäni miestä, joka sanoisi äärimmäisen laihaa naista kauniiksi. Hoikka on eri asia!
Vielä voisi lisätä, että laihuus vanhentaa. Ei sitä ehkä teinityttösenä ajattele niin pahana asiana, mutta anorektisen laihat naiset näyttävät huomattavasti ikäistään vanhemmilta. Tulee ryppyjä kun ihon kunto heikkenee, hiukset menettävät kiiltonsa (ja joissain tapauksissa jopa värinsä) ja kroppa on kaukana nuorekkaasta.
Vaikka syömishäiriöni eivät ole vieläkään täysin kadonneet ja suhteeni ruokaan on edelleen enemmän tai vähemmän kieroutunut, en todella pidä sairaalloista laihuutta kauniina. Minua ei ole ikinä erityisesti kiinnostanut tutkailla muiden kiloja tai muutenkaan ulkonäköä, mutta sairaalloisen laihat naiset ovat aina olleet kammottava näky. Pidän suurinta osaa malleistakin hitusen rumina, koska ovat niin pesussa kutistuneita. Nätimpiä olisivat pienellä lisälihalla.
samaa mieltä aloittajan kanssa.
pojista ja anoreksiaa sairastavista tytöistä vielä sen verran, että pojat ovat kiinnostuneita anorektikoista korkeintaan yläasteen alkupuolella. silloin, kun ovat itse vielä niin lapsellisia, että naiselliset muodot lähinnä pelottavat. jos 16-vuotiailta pojilta kysyttäisi, tuskin kovinkaan moni pitäisi alipainoista tyttöä erityisen haluttavana.
olen itse sairastanut anoreksian ja tiedän kyllä, että syy sairastumiseen ei ole niin pinnallinen, että kukaan esim juuri poikien mieliksi laihduttaisi. ulkopuolelta tulevilla kommenteilla ja suhtautumisella on kuitenkin ihan yllättävän suuri vaikutus.
kannattaa myös muistaa, että ilkeät kommentit eivät välttämättä satuta välittömästi, mutta ne voivat jäädä mielen syövereihin ja nousta pintaan myöhemmin. itsekin ammensin "intoa" laihdutukseen jopa vuosien takaisista sanomisista, jotka jostain syystä muistin yhä.