Mikkosen elämä kulki hyvin tavallista suomalaismiehen latua: työura, vaimo, kaksi lasta ja omakotitalon rakennustyömaa. Jossain vaiheessa 1990-luvun alkupuolella alkoholi alkoi maittaa Mikkoselle turhankin usein. Juomisputket pitenivät yhdestä illasta kolmeen tai neljäänkin päivään, krapulat ja morkkikset voimistuivat.
- Aloin soitella töihin ja muutella työvuorojani, kun en kyennyt tulemaan töihin. Sain muutamia suullisia varoituksia. Yritin ryhdistäytyä muutaman kerran, jätin juomisen ja olin kuivilla useitakin kuukausia, mutta sen jälkeen repsahdin entistä pahemmin, kuvailee Mikkonen.
Vakava puhuttelu pysäytti
Lopulta Mikkonen jätti muutaman kerran tulematta työvuoroon, kun oli jäänyt ryyppy päälle.
Poliisilaitoksen päällikkö ja päihdeyhdyshenkilö sekä työterveyshoitaja ottivat Mikkosen puhutteluun ja hän hakeutui Myllyhoitoon Kalliolan klinikalle.
- Vasta silloin myönsin sairastuneeni alkoholismiin. Kuntoutus auttoi minua kuivan tien alkuun. Sen kevään 1992 jälkeen en ole pisaraakaan alkoholia juonut ja uskon saavuttaneeni raittiuden. Tiedän kuitenkin, että yksikin olut on minulle liikaa ja voi johtaa repsahdukseen.
Mikkonen ei osaa eritellä syitä miksi juuri hän sairastui alkoholismiin.
- Elämässä jaetaan tietyt kortit, ja minulle osuivat alkoholistin pelikortit. Jollain toisella on diabetes tai syöpä, minulla alkoholiongelma. Ketään en elämäni kiemuroista syytä, en poliisin raskasta työtä, lapsuuskotiani, perhettäni tai ryyppykavereitani, toteaa Mikkonen.
Työyhteisöllä välineet auttaa
Esimiehen ja työterveyshoitajan puuttumista tilanteeseensa Mikkonen pitää hyvänä.
- Juomisongelmiin pitää esimiehen puuttua silloin, kun se haittaa selvästi työn tekemistä ja työyhteisöä. Minunkin tapauksessani kaikki työntekijät poliisilaitoksella tiesivät `henkilökohtaisesta ongelmastani´. Nykyisin on onneksi luovuttu tästä käsitteestä ja nähdään, että yhdenkin työntekijän alkoholiongelma sairastuttaa koko yhteisöä.
Varhainen puuttuminen alkoholiongelmaan työpaikalla on tarpeen. Normaalista poikkeavalta ja toistuvalta alkoholinkäytöltä ei työyhteisö saa sulkea silmiään ja kuvitella, että kyllä se itse hommansa hoitaa. Työyhteisöllä on olemassa alkoholistin auttamiseen kaikki apuvälineet: päihdeohjelmat, sairauslomat ja työterveyshuolto ammattilaisineen.
- Raittius on nykyaikana utopistinen tavoite, mutta tasapaino alkoholinkäytön ja suurkulutuksen välillä on löydettävissä, sanoo Mikkonen.
Mikkonen on tyytyväinen, että poliisihallinnossa on 2000-luvulla herätty pohtimaan poliisien alkoholiongelmia. Poliisin ammatti ei suojele ketään alkoholismilta, mutta ei siihen ajakaan. Alkoholin riskikäyttäjiä on poliisin henkilöstössä noin 10 prosenttia, mikä on suunnilleen sama kuin koko Suomen väestössä. Poliisissa työskentelevät eivät eroa muusta väestöstä alkoholinkäytön suhteen.
Kyllä tää ilman kaljaakin menee…"
Nykyisin Mikkonen toimii työssään Kouvolan poliisilaitoksen päihdeyhdyshenkilönä. Sormi pystyssä heristelijää hänestä ei kuitenkaan saa tekemälläkään. Hän istuu työtovereidensa mukana illanvietoissa ja laivareissuilla valomerkkiin asti eikä kovistele muita raitistumaan.
- En todellakaan ole mikään alkoholin vihaaja. Alkoholi on kelpo aine rentoutumiseen ja hauskanpitoon, kunhan mies vie pulloa eikä pullo miestä. Jokainen saa itse valita suhtautumisensa alkoholiin. Jos aineen kanssa joutuu ongelmiin, on syytä hakea apua. Avun hakeminen ei ole koskaan liian myöhäistä.
Kokemus on kuitenkin näyttänyt Mikkoselle, ettei alkoholi hänelle sovi.
- Kyllä elämä on ilman kaljaakin mennyt, enkä koe jääneeni mistään paitsi, päinvastoin - elämäni on selkiytynyt. Avoimuus on auttanut tässä asiassa: kaikki työkaverit tietävät ongelmastani, sillä olen raitistumisestani lähtien puhunut avoimesti alkoholiongelmastani, Mikkonen toteaa.
Kaisa Paavilainen
tiedottaja
Etelä-Suomen lääninhallitus
Nollalinja poliisissa
Viime vuoden lopulla sisäasiainministeriössä vahvistettiin poliisin valtakunnallinen päihdeohjelma. Ohjelman tavoitteena on pitää Suomen poliisi nollalinjalla: poliisi ei saa olla virkatehtäviä hoitaessaan päihteiden vaikutuksen alaisena. Lainvalvojana poliisin pitää olla esimerkkinä myös vapaa-ajallaan.
Noin kymmenen poliisia irtisanotaan vuosittain lähinnä päihteiden käytön seurauksena. Lähes 10 prosenttia poliiseista kuuluu alkoholin käytön suhteen riskiryhmään. Luku ei poikkea muista suomalaisista.
Poliisin päihdeohjelmaan sisältyy päihdehaittojen ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, kuntoutukseen tai hoitoon ohjaaminen ja seuranta. Päihdeohjelma ohjeistaa poliisin päihdetyötä ja luo yhtenäiset pelisäännöt päihdehoitoon ohjaamiseen. Ohjelmaan liittyviä teemoja selvitetään myös tänä vuonna toteutettavan poliisin henkilöstöbarometrin yhteydessä.
http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisilehti/periodic.nsf/vwarchivedlist/BC57A7E871519348C2256FE300392746
- Aloin soitella töihin ja muutella työvuorojani, kun en kyennyt tulemaan töihin. Sain muutamia suullisia varoituksia. Yritin ryhdistäytyä muutaman kerran, jätin juomisen ja olin kuivilla useitakin kuukausia, mutta sen jälkeen repsahdin entistä pahemmin, kuvailee Mikkonen.
Vakava puhuttelu pysäytti
Lopulta Mikkonen jätti muutaman kerran tulematta työvuoroon, kun oli jäänyt ryyppy päälle.
Poliisilaitoksen päällikkö ja päihdeyhdyshenkilö sekä työterveyshoitaja ottivat Mikkosen puhutteluun ja hän hakeutui Myllyhoitoon Kalliolan klinikalle.
- Vasta silloin myönsin sairastuneeni alkoholismiin. Kuntoutus auttoi minua kuivan tien alkuun. Sen kevään 1992 jälkeen en ole pisaraakaan alkoholia juonut ja uskon saavuttaneeni raittiuden. Tiedän kuitenkin, että yksikin olut on minulle liikaa ja voi johtaa repsahdukseen.
Mikkonen ei osaa eritellä syitä miksi juuri hän sairastui alkoholismiin.
- Elämässä jaetaan tietyt kortit, ja minulle osuivat alkoholistin pelikortit. Jollain toisella on diabetes tai syöpä, minulla alkoholiongelma. Ketään en elämäni kiemuroista syytä, en poliisin raskasta työtä, lapsuuskotiani, perhettäni tai ryyppykavereitani, toteaa Mikkonen.
Työyhteisöllä välineet auttaa
Esimiehen ja työterveyshoitajan puuttumista tilanteeseensa Mikkonen pitää hyvänä.
- Juomisongelmiin pitää esimiehen puuttua silloin, kun se haittaa selvästi työn tekemistä ja työyhteisöä. Minunkin tapauksessani kaikki työntekijät poliisilaitoksella tiesivät `henkilökohtaisesta ongelmastani´. Nykyisin on onneksi luovuttu tästä käsitteestä ja nähdään, että yhdenkin työntekijän alkoholiongelma sairastuttaa koko yhteisöä.
Varhainen puuttuminen alkoholiongelmaan työpaikalla on tarpeen. Normaalista poikkeavalta ja toistuvalta alkoholinkäytöltä ei työyhteisö saa sulkea silmiään ja kuvitella, että kyllä se itse hommansa hoitaa. Työyhteisöllä on olemassa alkoholistin auttamiseen kaikki apuvälineet: päihdeohjelmat, sairauslomat ja työterveyshuolto ammattilaisineen.
- Raittius on nykyaikana utopistinen tavoite, mutta tasapaino alkoholinkäytön ja suurkulutuksen välillä on löydettävissä, sanoo Mikkonen.
Mikkonen on tyytyväinen, että poliisihallinnossa on 2000-luvulla herätty pohtimaan poliisien alkoholiongelmia. Poliisin ammatti ei suojele ketään alkoholismilta, mutta ei siihen ajakaan. Alkoholin riskikäyttäjiä on poliisin henkilöstössä noin 10 prosenttia, mikä on suunnilleen sama kuin koko Suomen väestössä. Poliisissa työskentelevät eivät eroa muusta väestöstä alkoholinkäytön suhteen.
Kyllä tää ilman kaljaakin menee…"
Nykyisin Mikkonen toimii työssään Kouvolan poliisilaitoksen päihdeyhdyshenkilönä. Sormi pystyssä heristelijää hänestä ei kuitenkaan saa tekemälläkään. Hän istuu työtovereidensa mukana illanvietoissa ja laivareissuilla valomerkkiin asti eikä kovistele muita raitistumaan.
- En todellakaan ole mikään alkoholin vihaaja. Alkoholi on kelpo aine rentoutumiseen ja hauskanpitoon, kunhan mies vie pulloa eikä pullo miestä. Jokainen saa itse valita suhtautumisensa alkoholiin. Jos aineen kanssa joutuu ongelmiin, on syytä hakea apua. Avun hakeminen ei ole koskaan liian myöhäistä.
Kokemus on kuitenkin näyttänyt Mikkoselle, ettei alkoholi hänelle sovi.
- Kyllä elämä on ilman kaljaakin mennyt, enkä koe jääneeni mistään paitsi, päinvastoin - elämäni on selkiytynyt. Avoimuus on auttanut tässä asiassa: kaikki työkaverit tietävät ongelmastani, sillä olen raitistumisestani lähtien puhunut avoimesti alkoholiongelmastani, Mikkonen toteaa.
Kaisa Paavilainen
tiedottaja
Etelä-Suomen lääninhallitus
Nollalinja poliisissa
Viime vuoden lopulla sisäasiainministeriössä vahvistettiin poliisin valtakunnallinen päihdeohjelma. Ohjelman tavoitteena on pitää Suomen poliisi nollalinjalla: poliisi ei saa olla virkatehtäviä hoitaessaan päihteiden vaikutuksen alaisena. Lainvalvojana poliisin pitää olla esimerkkinä myös vapaa-ajallaan.
Noin kymmenen poliisia irtisanotaan vuosittain lähinnä päihteiden käytön seurauksena. Lähes 10 prosenttia poliiseista kuuluu alkoholin käytön suhteen riskiryhmään. Luku ei poikkea muista suomalaisista.
Poliisin päihdeohjelmaan sisältyy päihdehaittojen ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, kuntoutukseen tai hoitoon ohjaaminen ja seuranta. Päihdeohjelma ohjeistaa poliisin päihdetyötä ja luo yhtenäiset pelisäännöt päihdehoitoon ohjaamiseen. Ohjelmaan liittyviä teemoja selvitetään myös tänä vuonna toteutettavan poliisin henkilöstöbarometrin yhteydessä.
http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisilehti/periodic.nsf/vwarchivedlist/BC57A7E871519348C2256FE300392746
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikkien juoppojen poliisien kannattaisi lukea tuo.
Joo, siitähän suomalaiset raitistuvatkin, kun juopot poliisit lukevat tuon. No hätä !
Alkoholisti poliisit pakkohoitoon ja heti!