En mä nyt tiedä minne tää pitäs tunkea. jonnekin rakkkaus vai ujo osioon, vai minne.
Mut mun 'ongelma'. okei itsetein siitä ongelman on mies.
Eräs kahvila jossa käy aina joka viikko. olen tehnyt näin kauan. Ja iha kahvin ja ruuan takia.
ainakin ennen.
Olen kyseisen miehen nähnyt siellä aina töissä ennen ole vain noteerannut niin paljoa hyvän näköinen ja ystävällinen ja aina hymyilevä. Kunnes en edes muista milloin hänen käytöksensä rupesi muuttumaan. Tai se kiinnitti huomiota tai sitten en ollut ennen sitä tajunnu. Mutta rupesin saamaan lahjoja esim ilmaisia leivoksia kahvin kanssa. Ajattelin aluksi että se oli vain koska käyn käyn usein ja olen kanta asiakas. Hän usein tarkkaili minua. Sekin kiinnitti huomioni. Oikeastaan niin paljon että rupesin itsekin seuraamaan miten hän katsoo minua tai mitä on seuraavaksi yllätyksenä. Tätä jatkui pitkään kunnes eräänä päivänä hän sen sitte sanoi 'onko sinulla sähköpostia' Hän siis kysyi sen minulta, asiakkaaltaan. Ja annoin sen hänelle käytikorttini, missä on myös puhelin numerot jne.
Mutta eipä hänestä kuulunut mitään. Käyn yhä koska en vaihda kantapaikkanikaan hänen takiaa / vuokseen.
Hän on kuten ennenkin lahjat ovat loppuneen mutta hymyilele ja kysyy kuulumisia ja kuta kuinkin oma itsensä ihan kun mitään ei olisi tapahtunut. Mutta hän ei ole ottanu yhteyttäkään. Hän tietää nimeni eli hän puhuttelee myös minua nimellä. Minä taas en tiedä hänen nimeään.
Mutta myönnän tähän lopuksi että olen kiinnostunut. Mutta olen jo kuukauden odottanut jos hän soittasi tai viestitäisi. ei mitään. Miksi hän kysyi, jos hän ei tarvitse. Kuitenkin hän käyttätyy aika samalla tavalla kuin ennenkin ja nään hänet usein 'katsomassa' suuntaani.
Vai onko oma käytökseni jotenkin tehnyt hänet epävarmaksi. En itse koskaan kysele häneltä mitään. Olen ystävällinen mutta en ole koskaan osoittanut kiinnostustani kuten hän. Mutta minulla ei myöskään ole hänen numeroaan. vain hänellä minun. Olen myös pohtinut tätä. Tapaamme kuintenkin jokaviikko parikertaa, kun menen hakemaan joka viikkoiset leivokset ja juomaan kahvini.
Olen ajatellut että hän on ujo myös. Koska hän on aika huomaamattoman oloinen ja hiljaspuheinen. kohtelias, hymyilevä, hyvä käytöksinen, mutta ei ihminen joka olisi esillä. Ainakin tältä minusta tuntuu mitä olen häntä aina kyseissä paikassa käydessäni nähnyt.
Mut mun 'ongelma'. okei itsetein siitä ongelman on mies.
Eräs kahvila jossa käy aina joka viikko. olen tehnyt näin kauan. Ja iha kahvin ja ruuan takia.
ainakin ennen.
Olen kyseisen miehen nähnyt siellä aina töissä ennen ole vain noteerannut niin paljoa hyvän näköinen ja ystävällinen ja aina hymyilevä. Kunnes en edes muista milloin hänen käytöksensä rupesi muuttumaan. Tai se kiinnitti huomiota tai sitten en ollut ennen sitä tajunnu. Mutta rupesin saamaan lahjoja esim ilmaisia leivoksia kahvin kanssa. Ajattelin aluksi että se oli vain koska käyn käyn usein ja olen kanta asiakas. Hän usein tarkkaili minua. Sekin kiinnitti huomioni. Oikeastaan niin paljon että rupesin itsekin seuraamaan miten hän katsoo minua tai mitä on seuraavaksi yllätyksenä. Tätä jatkui pitkään kunnes eräänä päivänä hän sen sitte sanoi 'onko sinulla sähköpostia' Hän siis kysyi sen minulta, asiakkaaltaan. Ja annoin sen hänelle käytikorttini, missä on myös puhelin numerot jne.
Mutta eipä hänestä kuulunut mitään. Käyn yhä koska en vaihda kantapaikkanikaan hänen takiaa / vuokseen.
Hän on kuten ennenkin lahjat ovat loppuneen mutta hymyilele ja kysyy kuulumisia ja kuta kuinkin oma itsensä ihan kun mitään ei olisi tapahtunut. Mutta hän ei ole ottanu yhteyttäkään. Hän tietää nimeni eli hän puhuttelee myös minua nimellä. Minä taas en tiedä hänen nimeään.
Mutta myönnän tähän lopuksi että olen kiinnostunut. Mutta olen jo kuukauden odottanut jos hän soittasi tai viestitäisi. ei mitään. Miksi hän kysyi, jos hän ei tarvitse. Kuitenkin hän käyttätyy aika samalla tavalla kuin ennenkin ja nään hänet usein 'katsomassa' suuntaani.
Vai onko oma käytökseni jotenkin tehnyt hänet epävarmaksi. En itse koskaan kysele häneltä mitään. Olen ystävällinen mutta en ole koskaan osoittanut kiinnostustani kuten hän. Mutta minulla ei myöskään ole hänen numeroaan. vain hänellä minun. Olen myös pohtinut tätä. Tapaamme kuintenkin jokaviikko parikertaa, kun menen hakemaan joka viikkoiset leivokset ja juomaan kahvini.
Olen ajatellut että hän on ujo myös. Koska hän on aika huomaamattoman oloinen ja hiljaspuheinen. kohtelias, hymyilevä, hyvä käytöksinen, mutta ei ihminen joka olisi esillä. Ainakin tältä minusta tuntuu mitä olen häntä aina kyseissä paikassa käydessäni nähnyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sen sähköpostiosoitteen avulla..Epäilen vähän tätä. Ja on löytäny jotain sellasta,joka on saanu mielenkiinnon loppumaan..Itselleni käy tätä jatkuvasti..:(
useimmista ihmisistä ei löydy mitään tietoa