Jos 80-vuotias ukonmörkö naureskelee vaikka Pikku-Kallen tölmäyksiä niin häntä pidetään täysin seniilinä.Pitäisikö tässä ruveta miettimään pelkästään kotiasioita,verotusta,sairauksia ja jokapäiväiseen elämiseen liittyviä juttuja?Kyllä kai ihmisen huumorintaju säilyy läpi koko elämän jos siihen itse asennoituu oikein.Eihän se saa olla niin että on rumaa kun vanha ihminen nauraa.Mä itse päästän vielä viimeisen raakkuvan hohotuksen siinä vaiheessa kun ensimmäiset multapaakut kopisevat arkkuni kanteen!Murheita riittää mutta huumori on hakusessa...
Loppuuko huumorintaju vanhetessa?
Luotain-56
10203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
laji. Olen tehnyt tälle palstalle kymmeniä aloituksia, jotka ovat enimmäkseen tehty kieli poskessa. Joitakin se tuntuu häiritsevän aivan kamalasti. Olen ollut pienen vähemmistön sylkykuppina, mutta toisaalta olen saanut galleriaani erittäin paljon kannustavia viestejä, että jatka tuolla tavalla, se tuo väriä palstalle.
Sitten, mikä on huumoria? No, pääsääntöisesti se, mikä saa toiset nauramaan. Pieru-, paska-, ja pilluhuumori eivät kiinnosta minua. Mutta on niitäkin joita ne naurattavat. Olkoon, jokaisella on oma tapansa nähdä asiat.
se tuntuis jos ikänsä huumorilla höystetty ihminen sen yhtäkkiä menettäis. Jos ei sitä huumoria ole vanhemmiten, ei sitä silloin koskaan ole hällä ollutkaan.
Ei kai huumorintajua voi tappaa, se on se suhtautuminen asioihin.
Tosin äsken päivitin blogiini tuommoisen yöllä päähän pätkähtäneen mietelauseeni jotta: Useimmat niistä jotka kuvittelevat olevansa humoristeja, ovat naurettavia.
Että on sitäkin monensorttista, huumoria.
Mäkin oon kuulema sen näköne äijä et ei nauramatta kattele ja mä kun oon kuvitellu olevani hauskan näkönen,niin katoo mainen kunnia.
Höpsistä:) Meillä potilaana monia humoristisia vanhuksia, vaik jalat ei kanna, pää on kuin partaveitsi, tosi ihania huumori ihmisiä, kyllä saa nauraa monet naurut heidän kanssaan, nuorentuvatkin monta vuotta nauraessaan:)))
Osin dementoituneitakin, joilla huumori kukkii, sieltä se vain jostain heiltäkin pilkistää:)))
Säilyyhän se, siis huumorintaju. Ongelmaksi huumorin tajuumiselle saattaa tulla maailman muuttuminen ympärillään. Minkä ennen koki huvittavaksi ja huumoriksi niin sitä kuulee ja näkee yhä harvemmin. Nopea tilannetaju varmaankin hidastuu ja se saattaa olla syynä ulkopuolisen havaitsemaan huumorintajuttomuuteen.
palstalla, on vähitellen alkanut tuntumaan, että loppuu. Vielä en ole päässyt lopputulemaan, alkaako se loppumaan minulta, vai muiltal
- Ei naarata. ;)
kun ei sitä ole koskaan ollutkaan.
jotka jaksavat tätä raskasta ja pitkäveteistä olemista piristää kommenteillaan.Eiköhän me pidetä kanssa ensiviikolla palstalla Pikkujoulut ja jokainen tuo lahjaksi jonkun pienen vitsin.Ei tarvitse maksaa kymppiä enemmän...
se koskaan lopu, jos sitä on koskaan ollut. Huumorintajuakin on niin monenlaista. "Naurajan rumuus" voipi johtua pikemminkin naurajan ja kuulijan huumorintajun eroista kuin naurajan iästä.