huono sperman laatu

Painin samassa tilanteessa kuin sinä. Mutta en ole vielä edes uskaltautunut ehdottamaan spermatutkimusta miehelleni, koska uskon sen olevan hyvin arka asia miehelle...

Huono sperma on erittäin merkittävä hedelmättömyyden aiheuttaja. Noin 30% hedelmättömyydestä on pelkästää spermasta kiinni. Lisäksi 50 vuoden aikana miesten siittiötuotanto on laskenut alle puoleen. Tanskassa miehet saavuttavat enää vaivoin siittiöitä 40 milj/ml, kun hedelmällisyyden rajana pidetään 20 milj/ml. Lisäksi siittiöden rakenteelliset ongelmat ja kivessyöpä lisääntyvät hurjasti. Jos epäilee lapsettomuutta kannattaa ehdottomasti tehdä sperma-analyysi. Samalla kun miesten sperman laatu on yleisesti heikentynyt, ovat myös hoidot kehittyneet. ICSI hoito vaatii vain muutamia siittiöitä, jotka voidaan ottaa suoraan kiveksistä. Tieto omasta huonosta spermasta aiheuttaa kyllä miehelle jonkinasteisen kriisin. Lohduttautua voi sillä, että samassa veneessä on nykyään erittäin paljon muitakin miehiä. Ja useimmille miehille se oman lapsen saanti sitten hoitojen kera kuitenkin onnistuu. Kynnys lähteä ekaan sperma-analyysiin on korkea, mutta vasta sitten voidaan asialle tehdä jotain.

Ei kai sellaista pariskuntaa olekaan, joka ei kokisi jonkinlaista kriisiä siinä vaiheessa, kun todetaan, että lasta ei taida kuulua luomumenetelmällä ja täytyy hakeutua lapsettomuustutkimuksiin/hoitoihin.

Lapsettomuus on kuitenkin aina parin yhteinen ongelma eikä siinä ole mitään syytä syytellä kumpaakaan, että se on SINUN SYYSI, ettei me saada lasta. Ei siinä sormella osoittelu auta yhtään mitään. Jos molemmat ovat tosissaan siinä, että haluavat lapsen, niin ei pitäisi olla mikään ongelma lähteä selvittämään sitä, löytyykö lapsettomuudelle joku syy vai eikö löydy. Jos lasta ei vuoden tai useamman yrittämisen jälkeen kuulu, sehän on vain positiivista, jos lapsettomuudelle löydetään syy! Koska silloin lapsettomuutta voidaan yleensä tehokkaimmin hoitaa.

Siinä vaiheessa, kun päätetään lähteä tosissaan selvittämään asiaa, on spermatutkimus ihan rutiinijuttu. Ilman muuta se tutkitaan siinä, kun muutkin mahdolliset syyt lapsettomuudelle. Ellei miehen ego sitä kestä, on se merkki melkoisesta kypsymättömyydestä. Voi olla, ettei mies silloin ole vielä valmis isäksikään.

Jos miehesi todella haluaa lapsen kanssasi, ehdota hänelle, että lähdette lapsettomuusklinikalle keskustelemaan asiasta ja selvittämään mahdollista syytä lapsettomuudelle. Kun lääkäri klinikalla selittää miehellesi asian, voi olla, ettei spermatutkimus enää kuulosta hänestä niin pelottavalta.

Mun mies meni reippaasti tutkimuksiin, kun gyneni ehdotti hänelle asiaa ja tulos ei todellakaan ollut mieleinen. Tuumasi kuitenkin, että nytpäs sitten tiedetään, mistä kiikastaa ja voidaan alkaa toimimaan. ICSI oli ainoa vaihtoehto ja nyt meillä tuhisee kaksi kääröä sängyissään.
Olen keskustellut hänen kanssaan miltä asia tuntui ja ottaako se miehisyyden päälle. Hän oli sitä mieltä, ettei miehisyys ole sitä kiinni, etenkin kun asialle ei voi itse mitään ja huono laatu ei ole itse aiheutettua. Säälittävää, jos ihmiset pitävät erinomaista spermiogrammia miehisyyden mittana, osoittaa henkistä kypsymättömyyttä. Ehkä suhtaudun realistisesti ja ilman romantiikan häivää asiaan, koska lasten alulle saanti ja seksi eivät ole meidän elämässämme synonyymejä. Mieheni oli sitä mieltä, että on "parempi" että "vika" on hänessä, koska hänen mielestään mä olisin kestänyt huonommin, jos ongelma olisikin pääosin ollut mussa. Vitsaili muuten kaveripiirissäkin lapsettomuusklinikan pehmopornoista ja kivasta isien "telkkarihuoneesta". Muistaa myös kertoa samaan hengenvetoon, että hänellä olis se huomattavasti miellyttävämpi osa hommassa, toisin kun mulla viereisessä huoneessa munasoluja punktoitaessa...
Musta on tyhmyyttä odottaa ja hukata aikaa, että ehkä tämä tästä luomustikin. Kerran tutkimusmenetelmät ovat olemassa, niin miksi ei kannattaisi ottaa selville, missä mennään. Tosin kaikenlaisia miehiä on. Yhdelle tutulle tuli ero, kun mies ei suostunut menemään tutkittavaksi ja lapsia ei vaan kuulunut.

Hei,

Meillä yritettiin pari vuotta, kunnes lopulta mentiin tohtoriin ja ylläri pylläri, kärsimme miehestä johtuvasta lapsettomuudesta. Vaan mies on ottanut sen kuin aikuinen ja pitää yllä postiivista henkeä, vaikka aika pommihan tämä oli. Lopulta kyseessä on kuitenkin meidän yhteinen asia ja vaikka selvästi asiaa käsitellään eri tavalla, puhalletaan samaan hiileen toisiamme tukien. Jos tuntuu, että lapsi on ainoastaan sun henk.koht. projekti, kannattaa asiasta ehkä keskustella ihan perin pohjin, jotta selviää, että onko se toinen vielä edes valmis perheeseen ja vanhemmuuteen, koska kun tutkimuksissa ja hoidoissa ramppaaminen alkaa, tarvitaan aika tavalla rakkautta ja talkoohenkeä, ettei leviä koko suhde käsiin paineen ja mahdollisten pettymysten alla..

Että pikapalverin paikka ja paljon tsemppiä matkaan!

Lämpimin terveisin,
Johanna

"Virallinen" ohjehan on, että vuoden yrittämisen jälkeen kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Ja luonnollisesti molemmat tutkitaan. On ihan turha jäädä odottelemaan, koska tutkimuksissa voi ilmetä niin pahasti heikentynyt hedelmöityskyky, että kotikonstein on lasta turha toivoa. (Turha on tässä joku 0,1% tilastollinen mahdollisuus.) Meille kävi näin ja olen todella onnellinen, että emme jääneet ihmettelemään vaan asia tutkittiin. Vaikka tämä lapsettomuus ihan tuskaa onkin, niin nyt voimme miettiä muita keinoja emmekä toivo turhaan.

Toinen vaihtoehtohan on, että mitään vikaa ei löydy vaan tulet raskaaksi parhaassa tapauksessa heti lääkäriajan varattuasi ;)

Eli miehelle vaan lääketieteelliset faktat pöytään eikä mitään turhia tunteiluja ;) Ei niihin tutkimuksiin kukaan kuole eikä niiden tuloksia kukaan kerro eteenpäin.

Meilläkin vika löytyi miehestä. Siittiömäärä oli hyvin alhainen, suoraan ICSi-hoitoon jouduttiin. Alunperin tutkittiin minua epäsäännöllisen kuukautiskierron vuoksi ja miehen tutkimuksen pitikin olla vain läpihuutojuttu. Olihan se aikamoinen pommi kun tulokset tuli. Mies otti asian kuitenkin aika tyynesti. Harmittihan se, mutta itsehän sitä ei ole aiheutettu, joten ei asiaa kauan murehdittu.

Hoitojen aikanakin näytteitä joutuu mies antamaan useita kertoja, joten siitä tulee rutiinia. Ja varmaan sekin helpottaa miestä, kun tietää niiden muidenkin siellä klinikalla pyörivien miesten olevan samassa tilanteessa. Jos IVF- tai ICSI-hoitoon mennään, niin näytteenanto kuuluu jokaiseen hoitokierrokseen, oli vika sitten miehessä tai naisessa.

Meillä myös sperman huono laatu ja määrä selittää sen, että raskaaksi ei vuoden aikana tultu. Ennen näitä ensimmäisiä tutkimuksia miehenikin piti itsestään selvänä, että mennään selvittämään mistä johtuu, eikä siitä tarvinnut sen ihmeemmin edes keskustella. Tulosten jälkeenkin ensimmäinen käynti lääkärillä sujui ongelmitta. Tosin ehkä vähän tökerösti seillä nämä asiat ilmoitettiin ja kyseltiin mieheltä lääkkeiden ym. käytöstä. Luulisi siellä tietävän kuinka isosta asiasta miehelle on kyse.
Toisen spermanäytteen muuttumattoman tuloksen jälkeen mieheni ilmoittikin sitten että ei haluakkaan lapsia. End of discussion. Tuli aika yllättäen, vaikka jotakin osasin odottaa. Välilä kyllä ihmettelin mieheni tuntien, että miten tämä nyt näin kivuttomasti meneekin. Jotenkin tässä on vaikea kuvitella että mies on tosissaan, kun näinkin paljon ensin vaivaa näki. Näin ainakin toivon. Ei oikeastaan suostu puhumaan aiheesta, joten yritän tässä nyt taiteilla että en ainakaan pahenna tilannetta.
Olisi kiva kuulla miehen edes kerran ottavan tämän aiheen puheeksi.

Minulla on vaimontekeleellä perussairaus ja siksi kävimme testauttamassa perusasiat, eli sen että putket on auki ja sen että siittiöt on kunnossa.
No putket oli auki ja siittiöt olivat ilmeisestikin kunnossa, en ole varma.

Tulos oli sellainen, (muistaakseni) että
- siittiöiden yhteismäärä 115000kpl, minimirajat ollessa 20000??
- viskositeetti normaali
- a-liikkuvuutta 3%, ohjearvon ollessa 10%
- ab-siittiöitä 47%

Tuota vain mietin, että kun tuo siittiömäärä oli moninkertainen siihen minimiin nähden, mutta sitten taas prosentit olivat alhaiset, niin määrällisestihän hyviä siittiöitä on kuitenkin normalit.
Onko siis niin, että isossa satsissa on prosentuaalisesti siittäviä siittiöitä vähenmmän? Siis se yksiömäärö on se juttu?

Niin ja ei todellakaan ottanut miehisyyden päälle testauttaa. Ihan mielenkiinnostahan sen haluaa tietää.
Se tumputus siellä runkkokopissa nyt ei mikään erityisen hieno seksuaalinen kokemus ollut:)
Mutta selkeyttäkääpä mulle tuota tulosta, eli onko kappale-/ yksilömäärä se juttu eikä nuo proisentit, koska isosta määrästä pienikin prosentti on paljon kappalemäärällisesti.