Etsin vastauksia. Laitan tähän lapseni erityispiirteitä ja toivon, että jos joku tunnistaa näissä jotakin tuttua, niin vastaisi. Olo alkaa olla äidillä aika avuton. Vauvani oli aivan rauhallinen normaalisti, mutta kaikki vieraat paikat , rakennukset, ihmiset, äänet ym. saivat aikaan kauhukohtauksen ja hysteeristä huutoa. Ei vauvana kyennyt syömään rintaa vieraassa paikassa vaan piti päästä tuttuun paikkaan (reissussa se oli oma auto). Taaperona elämä muuttui. Kuvioon tuli affektikohtaukset ja raivarit. Tajuttomuus ja päänhakkaus ym tulivat tutuksi. Affektikohtaukset saattoivat tulla jonkun äänen, ötökän tai sattumisen tai mielipahan seurauksena. Affektikohtaukset menivät ohi reilun viiden vanhana. Sen jälkeen elämä edelleen piti olla rytmitettyä tai raivokohtauksia tuli, mutta taju ei enää mennyt. Eskarissa kaikki oli ok. Piirustustaito ja tarinoiden hyvä kerronta saivat positiivista palautetta eikä negatiivista tullut. Sitten tuli kouluun meno ja koulussa lapsen hitaus ja oppimisvaikeudet ovat olleet ongelma jo monen luokan ajan. Vaikuttavat siis sekä koulussa ja kotona. Raivokohtaukset jatkuvat, mutta nyt alkaa olla jo itsetuhoisiakin. Kouluvaikeudet varmasti osaltaan vaikuttavat tähän, oletan ainakin, mutta kun lapsi on jo isokokoinen eikä tajua raivarin aikana mitään järkiperäistä elämä alkaa olla mallillaan. Oppimisvaikeustutkimuksiin ollaan jonossa ja toivottavasti sitten johonkin muuallekin. Muuten karkaa homma lapasesta pahemman kerran. Koulun alettua ei arkea pystykkään enää rytmittämään lapset tarpeen mukaisesti. Ja uudet tai normaaliarjesta poikkeavat tilanteet tai joku kiva päivän tapahtuma saavat lapsen raivoamaan itsetuhoisesti. Tässä nämä pääpiirteittäin, toivottavasti joku tunnistaa mitä tämä voisi olla. Kysykää,jos tarvitsee täydennystä. Psykologin jono on pitkä ja vertaistukea tarvitsen, että jaksan eteenpäin.
Mitä tämä on?
Ymmyrkäinen äiti
2494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
Kuvasit aivan oman poikani lapsuus/vauva-aikoja. Koulun alku oli katastrofi kiusaamisten takia. Eka luokan keväällä hänellä diagnosoitiin Asperger, vaikka olin sen itse päätellyt jo joskus lapseni ollessa 5 vuotias. Ainoa ero lapseesi on se, että pojallani ei ole oppimisvaikeuksia ja nyt neljännellä luokalla ollessaan elämää sujuu aivan loistavasti concerta-lääkityksen ansiosta. Arkirytmi meillä on aina ollut melko tiukka, mutta se sopii hyvin, kun perheessä on kolme lasta. Kannattaa lukea eri sivuja esim. AS-aiheesta.
Hyvää jatkoa sinulle.
Hei!
Valoit minuun toivoa. Lastani ei ole siis vielä missään vaiheessa tutkittu, vaan nyt meidän vanhempien toiveesta mennään sinne oppimisvaikeus/tarkkaavaisuustesteihin. Ja toivon, että sitten muihinkin mahdollisesti. Oppimisvaikeudet johtuu hitaudesta ja keskittymisen herpaantumisesta. Hän on enemmänkin alisuoriutuja eikä siis ylivilkkautta. Vain nämä raivarit silloin tällöin ovat sellaisia ulospäin selkeästi näkyviä kohtauksia. Niitä hän saa vain kotona ja pahimmat vain äidin läsnäollessa, kun kuulemma äitille uskaltaa raivota. Hän vaipuu omiin ajatuksiinsa ja varsinkin väsyneenä ei millään pysty eikä jaksa tehdä läksyjä. Vanhempia tarvitaan koko ajan viereen tueksi. Toivon, että meillekin löytyisi apu ja vaikka se lääkitys, että elämästä tulisi iloisempaa lapselle. Voisitko kertoa teidän lapsesta. Lapseni on nyt kolmannella luokalla. Kiitos!!