09 11 09 klo 22:40 - 22:45
Et sinä voi sytyttää tähtiä taivaalleni,
et olla elämäni keskus niin että sinun kauttasi
tuntisin eläväni
Ja juuri siksi:
Tule, katsotaan merenrantaa yhdessä, kuohuvaa vettä
koetaan yhdessä kappale kaunista elämää
Sillä kun et ole elämäni keskus minun ei tarvitse
ripustautua, tarrautua;
ei sitoa sinua itseeni, tukahduttaa
tarpeideni vaatimuksin
Elämään kiinnittyneenä,
johonkin niin paljon syvempään kuin toisiimme
Niin, elämään kiinnittyneinä
voimme ehkä kunnioittaa toisiamme, hyväksyä vielä
silloinkin
Kun käsi irtoaa kädestä
ja tähdet taivaalla vaikeroivat,
kun meri raastaa sielua kylmin kourin
ja kyyneleet poskella kirveltävät tuulessa
Et sinä ole elämäni keskus,
mutta sittenkin
minä tahdoin rakastaa
Ja rakkaus
on asettumista alttiiksi,
se on uskaltautumista läheisyyteen, se on
vaarallinen seikkailu
Elämän kiinnittyneenä minä kuitenkin jaksan,
ja kipuni keskelläkin
kuulen ihmeellisen ja kauniin laulun
Elämä kantaa
läpi raastavien karikoiden,
suru kuuluu elämään ja pettymykset
Moniin asioihin voimme pettyä
mutta elämään itseensä ei tarvitse pettyä koskaan,
jos sydämen juuret ovat jossain syvemmällä kuin
toisessa ihmisessä ja hänen ratkaisuissaan
Tule, katsotaan merta yhdessä -
se on riski, niin kuin lähimmäisyys on, mutta
tule sittenkin
Ja meri laulaa
Et sinä voi sytyttää tähtiä taivaalleni,
et olla elämäni keskus niin että sinun kauttasi
tuntisin eläväni
Ja juuri siksi:
Tule, katsotaan merenrantaa yhdessä, kuohuvaa vettä
koetaan yhdessä kappale kaunista elämää
Sillä kun et ole elämäni keskus minun ei tarvitse
ripustautua, tarrautua;
ei sitoa sinua itseeni, tukahduttaa
tarpeideni vaatimuksin
Elämään kiinnittyneenä,
johonkin niin paljon syvempään kuin toisiimme
Niin, elämään kiinnittyneinä
voimme ehkä kunnioittaa toisiamme, hyväksyä vielä
silloinkin
Kun käsi irtoaa kädestä
ja tähdet taivaalla vaikeroivat,
kun meri raastaa sielua kylmin kourin
ja kyyneleet poskella kirveltävät tuulessa
Et sinä ole elämäni keskus,
mutta sittenkin
minä tahdoin rakastaa
Ja rakkaus
on asettumista alttiiksi,
se on uskaltautumista läheisyyteen, se on
vaarallinen seikkailu
Elämän kiinnittyneenä minä kuitenkin jaksan,
ja kipuni keskelläkin
kuulen ihmeellisen ja kauniin laulun
Elämä kantaa
läpi raastavien karikoiden,
suru kuuluu elämään ja pettymykset
Moniin asioihin voimme pettyä
mutta elämään itseensä ei tarvitse pettyä koskaan,
jos sydämen juuret ovat jossain syvemmällä kuin
toisessa ihmisessä ja hänen ratkaisuissaan
Tule, katsotaan merta yhdessä -
se on riski, niin kuin lähimmäisyys on, mutta
tule sittenkin
Ja meri laulaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
sitä osaisi olla ripustautumatta, tarrautumatta. Ahdistamatta vaatimuksillaan sitä toista...
Miten osaisi olla aivan pieni ja kevyt vain, sellainen, jota ei tarvitse kantaa, vaan joka kuin itsestään kulkee vierellä, jalat melkein maata koskettamatta...
Tykkäsin runostasi, sen ajatuksista =)
runossasi on realismia, mutta myös heittäytymistä seikkailuun,
ja syvällisiä ajatuksia ihmissuhteen olemuksesta
juuret tuntuvat olevan peruskalliossa
kiinnostusta herätti salaperäinen meren laulu
mistä meri laulaa ?
Pidin eniten juuri viimeisen säkeen runollisesta soinnista