20 02 09
Jos sinä olet pala kaarnaa aalloilla
ja minä pala kaarnaa aalloilla
Meri ympärillämme laaja, rannaton
Ja sitten tuuli
jostain sattuman oikusta
painaa meidät toisiamme vasten
Keskellä tätä laajaa, rannatonta merta
Sylikkäin hetken aikaa
hyppelehdimme
me kaksi kaarnan palaa
samasta puusta lohkaistuna
Ja sielumme koskettelevat suurta salaisuutta
maan, tulen, ilman ja veden alkuperää
Haa
Voin kyllä runoilla näin
mutta todellisuudessa en usko sattumaan,
sen oikkuihin
Mystiikkaan kyllä rakkaani
Siinä määrin kuin se on sitoutunut todellisuuteen
ja sopusoinnussa hyvyyden kanssa
sykkii vielä syvemmän kaikkeuden ääntä
Tämän todellisuuden ääntä
Niin, siinä määrin kuin tunnen siinä Hänen sydämensä sykkeen
tanssin ja laulan koko ruumiini voimalla
Siksi
Äkillinen kohtaaminen
toisiinsa soljuvat kirkkaat katseet
tihentynyt hengitys, poskille nouseva puna
tuntemisen leimahdus vaikka emme ole koskaan ennen
tavanneet
Ei ole minulle tekosyy paeta ruumiini painoa
tunnemyrskyyn
joka tekeytyy rakkaudeksi
Ja uniin jotka on ylevöitetty
pseudohengellisen yliaistillisuuden
glorialla
Niin rakkaani, tälläkin tavalla voin kyllä runoilla
Mutta istuessani rannalla
tunnen olevani oikeassa kohdassa
ja vaikka olen yksin en tunne olevani yksinäinen,
kasvot vasten meren kuohuja ja pärskeitä
Olen onnellinen
Niin!
Meri ympärilläni ei ole laaja, rannaton
se on rannaton minussa
Ja paljon enemmän kuin kauneimmat sanat
on Hänen todellisuutensa
jotain johon tahdon nytkin sitoutua
Sinua rakkaampi on rakkaimpani, kirjoitan sen isolla:
Hän on Rakkain
Ja ainoastaan Hänen sylissään
ei jossain tunnemyrskyssä vaan Korkeimman johdatuksessa
voimme olla toisillemme niin
ettei onneni katoa aamun tullen
Jos sinä olet pala kaarnaa aalloilla
ja minä pala kaarnaa aalloilla
Meri ympärillämme laaja, rannaton
Ja sitten tuuli
jostain sattuman oikusta
painaa meidät toisiamme vasten
Keskellä tätä laajaa, rannatonta merta
Sylikkäin hetken aikaa
hyppelehdimme
me kaksi kaarnan palaa
samasta puusta lohkaistuna
Ja sielumme koskettelevat suurta salaisuutta
maan, tulen, ilman ja veden alkuperää
Haa
Voin kyllä runoilla näin
mutta todellisuudessa en usko sattumaan,
sen oikkuihin
Mystiikkaan kyllä rakkaani
Siinä määrin kuin se on sitoutunut todellisuuteen
ja sopusoinnussa hyvyyden kanssa
sykkii vielä syvemmän kaikkeuden ääntä
Tämän todellisuuden ääntä
Niin, siinä määrin kuin tunnen siinä Hänen sydämensä sykkeen
tanssin ja laulan koko ruumiini voimalla
Siksi
Äkillinen kohtaaminen
toisiinsa soljuvat kirkkaat katseet
tihentynyt hengitys, poskille nouseva puna
tuntemisen leimahdus vaikka emme ole koskaan ennen
tavanneet
Ei ole minulle tekosyy paeta ruumiini painoa
tunnemyrskyyn
joka tekeytyy rakkaudeksi
Ja uniin jotka on ylevöitetty
pseudohengellisen yliaistillisuuden
glorialla
Niin rakkaani, tälläkin tavalla voin kyllä runoilla
Mutta istuessani rannalla
tunnen olevani oikeassa kohdassa
ja vaikka olen yksin en tunne olevani yksinäinen,
kasvot vasten meren kuohuja ja pärskeitä
Olen onnellinen
Niin!
Meri ympärilläni ei ole laaja, rannaton
se on rannaton minussa
Ja paljon enemmän kuin kauneimmat sanat
on Hänen todellisuutensa
jotain johon tahdon nytkin sitoutua
Sinua rakkaampi on rakkaimpani, kirjoitan sen isolla:
Hän on Rakkain
Ja ainoastaan Hänen sylissään
ei jossain tunnemyrskyssä vaan Korkeimman johdatuksessa
voimme olla toisillemme niin
ettei onneni katoa aamun tullen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.