Eron harkinta-aika menossa, ja syyllisyys painaa. Pelottaa miten lapset (2,5v ja 1v) tilanteen kokevat. Kovasti olen yrittänyt tukea heidän suhdettaan isäänsä, joka toimii etävanhempana.
2,5v. on oikein terävä huomaamaan kaiken, ja kyselee muutosta ja puhuu ettei äiti rakasta isiä. Ja että tuossa kuvassa äiti vielä rakastaa isiä, nyt isi on töissä. Onko tuon ikäiselle parempi olla selittämättä mitään vai antaa yksinkertainen selitys? Tähän asti on oltu ihan niinkuin olisi normaalia että isi ei ole kotona... Tosin muutos ei olekaan aivan valtava kun isi on ollut reissuhommissa viikot muutenkin.
Miten olette erotessa selvinneet syyllisyydestä ja pelosta että lapset kärsii? Minä pelkään että heille tulee jokin trauma tai että he alkavat kasvaessaan inhoamaan minua perheenrikkojana (itsekäs ajatus minulta)
Ero oli minun oma haluni, enkä sitä sinänsä kadu. Asiat on hoidettu aikas lailla sovussa, ilman tappelua ja huutamista. Mutta tunnen syyllisyyttä viedessäni lapsilta isän, miksi en ymmärtänyt tilannetta aiemmin?
Mutta kauheaa se taas on ajatella niinkään päin, että kunpa nuo sulostukset eivät olisi syntyneet tähän parisuhteeseen?
Kaikki jotka haluavat pilkata, voivat jättää vastaamatta. Uskokaa pois, olo on tarpeeksi paha muutenkin...
2,5v. on oikein terävä huomaamaan kaiken, ja kyselee muutosta ja puhuu ettei äiti rakasta isiä. Ja että tuossa kuvassa äiti vielä rakastaa isiä, nyt isi on töissä. Onko tuon ikäiselle parempi olla selittämättä mitään vai antaa yksinkertainen selitys? Tähän asti on oltu ihan niinkuin olisi normaalia että isi ei ole kotona... Tosin muutos ei olekaan aivan valtava kun isi on ollut reissuhommissa viikot muutenkin.
Miten olette erotessa selvinneet syyllisyydestä ja pelosta että lapset kärsii? Minä pelkään että heille tulee jokin trauma tai että he alkavat kasvaessaan inhoamaan minua perheenrikkojana (itsekäs ajatus minulta)
Ero oli minun oma haluni, enkä sitä sinänsä kadu. Asiat on hoidettu aikas lailla sovussa, ilman tappelua ja huutamista. Mutta tunnen syyllisyyttä viedessäni lapsilta isän, miksi en ymmärtänyt tilannetta aiemmin?
Mutta kauheaa se taas on ajatella niinkään päin, että kunpa nuo sulostukset eivät olisi syntyneet tähän parisuhteeseen?
Kaikki jotka haluavat pilkata, voivat jättää vastaamatta. Uskokaa pois, olo on tarpeeksi paha muutenkin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi! Älä syyllistä itseäsi. Maailma on pullollaan erolapsia. Sanoisinko vanhan kliseen: mielummin ero kuin huono parisuhde! Ja niin totta kun voi olla.
Itse olen erolapsi. ja hyvin pärjäsin. Tosin olin silloin 6v, mut en muista erosta juuri mitään! Paitsi että isä oli etäisä ja v-loput hänen luonaan sujuivat MINUN muistikuvani mukaan hienosti:) (tosiasia oli kuitenkin että äitini ja isäni erosivat riitaisasti)
Nyt elän perheessä, jossa miehellä on 6 ja 10v ikäiset lapset. Lisäksi saimme yhteisen lapsen joka on nyt 2v.
Tämä mieheni ja hänen entisen vaimonsa ero on ollut tosi riitaisa. On vieläkin, vaikka erosta on kulunut kohta 10v! Lapset kärsivät ihan sairaasti... Paljon voisi kertoa.. Lasten äiti ei ole hyväksynyt eroa (itse kuulemma petti miestään jolta osin johtuu ero) ei myöskään minua, miehen uutena puolisona tai ihmisenä lasten elämässä. Elämämme on aikas hirveää tällä hetkellä ja joudumme turvautumaan usein virka-apuun miehen ex-vaimon johdosta.
Sinulle sanoisin, että älä huoli, kaikki vielä oikeasti järjestyy. Eroja tulee, eikä sitä voi etukäteen ennustaa.
Itse varmaan koittaisin jollain tavalla alkaa selittämään lapselle tosiasioita, mikäli tilanne on tasan VARMA.
Voisiko sitä ehkä kertoa että isi ja äiti asuu eri kodeissa tästä eteenpäin? Ethän sinä meinaan lapsilta isää vie mikäli lapset saavat isää tavata :) Ja kertoisi heille että näkevät isää silloin ja silloin (kerrot sit kun isää näkevät) En usko että katastrofia syntyy. Lapset eivät kärsi kun aikuiset vaan osaavat toimia fiksusti! Tai kai ne jollain tapaa voivat, en osaa sanoa.. Mutta on perheitä joissa lapset kuitenkin sopeutuvat tällaisiin tilanteisiin. Kai asiat niin paljon riippuvat tilanteista!!
Toivottavasti auttoi edes vähän. Tsemppiä!
Miehesi siis erosi exästään 10v sitten, mutta heidän nuorin yhteinen lapsensa on kuitenkin 6v?
eikä koskaan tietää tai ennustaa miten lapsi, lapset kokevat vanhempiensa eron. Kun lapsi on pieni hän ei sitä käsitäkään täysin vaan vasta varttuessaan alkaa asiaa pohtimaan asiaa.
On tosi erilaisia kokemuksia ja usein lapsi ei kärsi eikä myös syyllistä erosta aikuistuttuaankaan. Mutta mistä sen tietää. Eron halunnut vanhempi kantaa vastuun ja mielestäni kuuluu asiaan tuntea syyllisyyttä.
Voisi jopa sanoa, että jos ei tunne se on sairasta tunteettomuutta, koska pitkällä tähtäimellä on kyse isosta asiasta. Syyllisyyden kanssa joutuu vaan elämään. Jossain vaiheessa helpottaa jos ei sitten iske takaisin 10-15 v kuluttua, kun lapset ovat pahimmassa kehitysvaiheessa.
2,5 vuotias ei ymmärrä avaruudellisia asioita, kuten rakkaus vaikka aikuisten puheita olisikin kuullut. Itse pari vuotias nassikka ei keksi lausetta, ettei äiti rakasta isiä, se on ihan varma. Lapsella on ikävä, mutta jos isä on ollut päivisin töissä, lapsi ei kaipaa isää päivisin ja iltaisin tapaamisia on mahdollista järjestää niin paljon kuin te vanhemmat kykenette ja haluatte.
Poissuljettu ei ole vuoroviikkohuolto, jossa toinen lapsista on isällä kirjoilla ja toinen sinulla niin saatte molemmat yhteiskunnan yh-tuet ja lapset liikkuvat samaan tahtiin vanhemmalta toiselle. Toivottavasti asutte lähekkäin.
Miksi isän ja pienten lasten pitää kärsiä, kun sinä olet halunnut eron? Mikset anna lapsia isälle kokonaan?
Minä olen halunnut eron, tosi niin. Enkä haluaisi isän ja lasten kärsivän, mutta tässä tapauksessa isä ei todellakaan ole kykeneväinen lapsia huoltamaan kokonaan. On monia yksinhuoltajaisiä, mutta meillä se ei missään tapauksessa ole vaihtoehto.
Vai antaisitko itse lapset henkilölle, joka ei KOSKAAN ole asunut omassa asunnossa, pessyt pyykkiään tai laittanut ruokaa? Joka asuu nytkin toisten kotona ja haluaa nähdä lapsia juuri silloin kuin hänelle sopii, ei osaa koskaan sanoa moneltako hakee tai tuo... Ja tullessaan katsomaan lapsia meille, kysyykin ensimmäisenä tietokonetta ja menee facebookiin? Joka aina, kysyessäni lasten tapaamisista, joulusta yms. sanoo että: ei tiedä, pitää kahtoo, saa nähdä millanen olo...
Minulle sopii hyvin että lapset ovat isällään joka toinen vkoloppu ja sitten mahdollisuuksien mukaan iltaisin, miten isää kiinnostaa...
Lapset eivät keksi tuollaisia rakkausasioita, se on totta ja voikin miettiä mistä sekin lause on tullut...?
Syyllisyys kuuluu minunkin mielestä ehdottomasti asiaan, suuria juttujahan nämä on. Mutta toivoisin että sekin helpottaisi joskus...
lisäkysymys. Mihin oikein ihastuit tai rakastuit miehessä, kun olet lapsiakin tehnyt hänen kanssaan?
Eikö nuo asiat tulleet esille jo ennen lasten syntymää tai ainakin toisen syntymän jälkeen? Monet kerrat ihmetyttää että miksi mennään yhteen heppoisin perustein ja tehdään siihen vielä lapsia..?
kai sitä vaan odottaa mieheltä eri asioita sitten kun on lapsia, kun itsekin pakosti muuttuu äidiksi tultuaan. tuota asiaa mietin itsekin paljon, mutta kai minä itse muutuin niin paljon kun ikää tuli ja tuli äidiksi, että ei vaan sovittu enää yhteen... valitettavasti taitaa olla tosi että ihmiset voi joko kasvaa yhteen tai erilleen. ja me kasvettiin erilleen...
itse mietin näitä asioita päivittäin, että kun lapset on noin pieniä ja kaikki meni pieleen... mutta taas siinä sen huomaa, kun on kaksi pientä lasta, että onko puoliso täysillä tukena vai keskittyykö itseensä.
minun taas olisi pitänyt tajuta ennen lapsia että ei se mies siitä tomerammaksi muutu
Syyllisyydestäsi et tule pääsemään ikinä eroon. Joka kerta kun lapsi oireilee jotain, syytät itseäsi ja sitä että pakotit heidät eroon jne. Mutta, sen kanssa oppii elämään ja usko pois, lapsilla tulee ongelmia ilman että eroaisitte. Muista siis, kaikki asiat eivät johdu erosta! Äidit osaavat syyllistää itseään suhteessa, sekä erottuaan.
1) et ole vienyt lapsilta isää, jos tuet heidän suhdettaan isään. 2) Lapset varmasti kärsivät, kuten te aikuisetkin, mutta kyllä te siitä ajan kanssa selviätte. Ole lasten tukena ja anna aikaa. 3) Jos lapsi osaa esim. piirtää kuvia, että tässä kuvassa äiti ja isi olivat yhdessä ja rakastivat toisiaan, ja tässä kuvassa ne asuu erillään yms. tarkoittaa se sitä, että lapsesi käy läpi ja järkeilee eronne. Paha mielihän siitä tulee, että pieni ressukka joutuu tuollaista miettimään, mutta parasta antaa leikin kautta järkeillä asiat. 4) Selitä asia lapsille heidän ikäänsä sopivalla tavalla. Muuten he syyttävät poikkeuksetta itseään (vaikka eivät sitä sinulle sano). Se, että et rakasta tai halua olla enää heidän isänsä kanssa, ei ole se maailman suurin rikos. Se olisi että haukkuisit häntä tms. 5) Muista korostaa että te molemmat edelleen pidätte toisistanne ja haluatte olla heidän vanhempiaan sekä rakastatte. Lapsenne ovat syntyneet rakkaudesta, elämä vain vei teidät erilleen.