onko masennus psyykkinen sairaus?

On masennus psyykkinen sairaus, ja se tulee usein jonkun muun sairauden jälkeen tai sitten vaivihkaa kehittyy hitaasti (esim. nuorilla masennus on hyvin yleistä).

Masennus voi olla este kouluun pääsylle. Jos pääsykokeisiin ei jaksa mennä eikä jaksa muutenkaan keskittyä kokeisiin, niin silloin se on este.

Muuten sitä ei toisesta välttämättä edes huomaa. Ihminen voi käyttäytyä ihan normaalisti, voi käydä töissä ja opiskella ilman että koko sairautta tunnistetaan. Tällöin se on aika lievää masennusta.

Syvässä masennuksessa sen sijaan ihminen ei jaksa liikkua, ei ole halua lähteä kotoa minnekään, ei syö tai syö liikaa, käyttää liikaa alkoholia, puhuu omituisia, on epävarma tulevaisuudestaan, on hyvin epätoivoinen. Aika vaikeaa on varmasti syvässä masennuksessa pyrkiä kouluun.

Masennuksesta kuitenkin voi toipua hyvin nopeastikin. Kun siihen löytää oikean lääkityksen, voi nopeasti (jo muutamassa viikossa) havaita muutoksia. Pitää tosin muistaa, ettei masennuksen syyt poistu lääkityksellä, vaan kun lääkkeillä on saatu normaali olotila palautumaan on sen ohella ryhdyttävä myös hoitamaan psyykkistä puolta, mikä masennuksen aiheutti.

Suomen kielessä masennus tarkoittaa sekä normaalisti elämään kuuluvaa mielialan mataluutta että sairautta, joka heikentää selävsti ja pitkäaikaisesti työkykyä. Tämä aiheuttaa usein väärinkäsityksiä.

Masennus on siis yli 2 viikkoa kestäessään ja selvästi toimintakykyä k´heikentäessään sairaus, jota on syytä hoitaa tehokkaasti niin mitä vaan muuta työkyvyn vienytää sairautta. Pitkään jatkuessaan se voi olla este ammatilliselle koulutukselle koska usien se heikentää muistia ja keskittymiskykyä, mutta ei siitä mitään ikuista stigmaa saa.

Ei tietenkään ole. Se on vain älykäs tapa kääriä lääkefirmoille, lääkäreille ja psykiatreille miljardeja lisätuloja myymällä teille sinisilmäisille palvelujaan, joista ei oikeasti ole mitään apua.

Masennus ei ole mikään sairaus. Jos ihminen sen kehittää päässään ja uskoo siihen, yhtähyvin hän voi siitä uskosta luopuakkin. Ne jotka oikeasti luulevat masennuksen olevan sairaus, joutuvat lopulta lääkekierteeseen ja sitten laitoshoitoon. Kuukausien päästä löytyy masentuneen henkilön ruumis narunpäästä omasta sellistään kyseisessä laitoksessa. Mieti siis kahdesti, ennenkuin psykiatrin puheille menet.

Kun hain sosiaalialan kouluun, kuului pääsykokeisiin psykologin haastattelu. Mulla ei ollut kanttia silloin kertoa pari vuotta aiemmasta hoitosuhteesta ja masennuslääkityksestä. Uskoin ainakin, että se vaikuttaa. Psykologi kysyi siis mahdollisesta psyykkisestä oireilusta. Luulen, että ainakin sosiaali- ja terveysalalle pyrkiessä siihen kiinnitetään huomiota. Pitäisi olla mahdollisimman sitkeää ja vakaata tekoa, että työt sujuisivat mahdollisimman hyvin tulevaisuudessa. Ja koska hakijoita on paljon, karsitaan varmaan helposti sellaiset, jotka ovat "riskiryhmää". Tosin hakuprosessin aikana on vaikea vielä tietää, että kuka tulevaisuudessa sairastuu.

Sitä vaan ajattelin sanoa, että sillä voi olla merkitystä. Kannattaa myös miettiä, että millaista työtä jaksaisi, ettei ihan ehdointahdoin hankkiudu liian kuormittavaan hommaan. Minä tein vähän niin ja tässä sitä nyt ollaan sairauslomalla, kun valmistumisesta on kulunut 6 vuotta, uutta koulutusta miettimässä...

>>>>>>>>>>>>>>Tässä toisenlainen lähestymistapa masennukseen.
Masentaa - ainakin sitten, kun kärsit allaolevista oireista ja kerrot näistä lääkärille, joka tekee pahimman mahdollisen virheen: Syyllistää potilasta lisää kertomalla että "vika on korvien välissä", vaikka todellisuudessa oireet ovat korvien välissä, mutta varsinainen vika onkin seinien välissä!
Kun kokosin tätä kvht-testiä hermostollisten oireiden osalta, niin itselleni tuli "outoja oireita":
- Olin selittämässä eräälle ystävälleni erästä asiaa ja yhtäkkiä kesken lauseen "Ding"-en muistanut edes aihetta, mistä olin kertomassa (14). Tällainen jos mikä masentaisi, mutta onneksi tajusin heti mistä on kysymys.
- Toinen tosi inhottava oire on kun esimerkiksi tulitikku tippuu kädestä lattialle ja "pinna palaa" heti ja aloitat helvetillisen raivoamisen (6) asiasta johon normaalisti et reagoisi mitenkään!
Se, miksi tuon tämän esille, johtuu siitä, että nämä ovat turhankin yleisiä ongelmia ja jatkuvasti saan (onneksi!) kuunnella potilaiden helpotuksen huokauksia, että "Ei minulla olekaan vikaa korvien välissä, vaan vika onkin seinien välissä!"
Jos satut törmäämään näihin oireisiin, niin tiedät jo ennakolta mistä on kyse!