Olen tältä palstalta lukenut äitien väsymyksestä ja masennuksesta, kun ei meinata jaksaa, kaikki tuntuu ahdistavalta ja kamalalta. Äidit tuntevat aika usein syyllisyyttä siitä kun lastaan ei meinaa jaksaa rakastaa 24/7 kun tuntuu hankalalta.
Älkää tunteko syyllisyyttä! On hyvä myöntää itselleen jos ei jaksa ja avun hakeminen totaaliseen väsymykseen ja masennukseen on todella hieno asia jota ei tarvitse hävetä, mutta äitikin saa olla väsynyt ja kiukkuinen! Lapsenkin on hyvä huomata se että äiti ei ole aina ihastelemassa ja hellittelemässä, vaan äitikin voi suuttua ja olla väsynyt. Me ollaan kaikki vaan ihmisiä.
Vielä vuosi sitten mäkin tunsin syyllisyyttä jos en joka ikinen hetki ollut lapsen mukana joka asiassa mitä tämä teki tai sanoi. Pingotin turhaan pölypalleroista nurkassa ja siitä että lapsella ei ollut koko ajan vanhempien huomiota, kehittävää tekemistä ja neuvoja. Sitten tajusin, että ei tarvitse! Pölypallerot voi siivota vaikka seuraavana päivänä, ne pysyy siellä kyllä. Voin rauhassa lukea kirjaa ja kommentoida aina kun lapsi jotain kysyy. Lapsen on hyvä touhuta myös itsekseen. Ei ole myöskään hyväksi jos lapsen kanssa on koko ajan, muuten ei totu olemaan itsekseen.
Sanokaa rohkeasti jos väsyttää. Äiti saa olla väsynyt ja masentunut eikä kukaan siitä syyllistä. Ei se sitä paitsi ihmekään ole että uuvuttaa; täydellinen vastuun ottaminen toisesta ihmisestä 24/7 on todella raskasta. Kasvaa niistä muksuista silti kelvollisia veronmaksajia vaikka äiti ei joka hetki olisikaan itse päivänsäde.
Älkää tunteko syyllisyyttä!
3
481
Vastaukset
- Iloa ja valoa
mieltä siitä, että syyllisyydessä ei kannata rypeä. Se on kuitenkin varoitussignaali, joten sitä ei pidä tukahduttaakaan.
Ihmisen pitäisi oppia ottamaan vastaan kehonsa ja psyykensä lähettämiä signaaleja ja käyttämään niitä hyödykseen.
Lapsen kanssa valppaana oleminen on vaativaa, joten se väsyttää. Se on silti välttämätöntä. Äidin on toimittava niin, että jaksaa huolehtia lapsestaan. Siivousta voi vähentää, samoin kodin ulkopuolisia harrastuksia ja rientoja. Töitä kannattaa rationalisoida. Tupakka ja alkoholi luonnollisesti pitää jättää pois. Nukkua pitää silloin kuin vain voi, syödä terveellistä ruokaa ja ulkoilla säännöllisesti.
Asenne auttaa paljon. Yleensäkin ihmisen pitäisi etsiä elämästä valoisia puolia, saati sitten pienen lapsen äidin. Ihminen löytää sitä, mitä etsii, koska elämässä on niin paljon kaikkea.- minä vain
Väsymyksen piilottaminen, avunhakemisen häpeily ja nukkumattomuus, johti siihen toisen lapseni syntymän jälkeen, että muutin miehestäni erilleen mikä oli virhe. Tukea ei annettu sostoimi käski erota, kun väsymys alkoi vaikuttaa huonontavasti parisuhteeseen, mieskään ei tullut tueksi vaan oi koko ajan lisää töitä 3-vuorossa ja ylitöitä, ja alkoi pakoilla kotia ja meitä. Muutin pois kotoa yksin vauvan kanssa, väsyin hullun lailla, en tuntenut ketään vieraalla paikkakunnalla,ei ollut kavereita, enkä saanut lasten hoitoapua. Roikuin vauvassani ja kyttäsin ja valvoin ja mulla oli vain se siivous koti ja vauva... Väsymiseni takia menin sitten puhumaan vauva kainalossa terapiaan, ja kolmen kuukauden kuluttua vauvani/lapseni 1 ja puoli vuotta vietiin sijaisperheeseen.
Kokemus oli mulle kuin kuolema. Mutta se johti masennuksesta toipumiseen ja omien tarpeitteni hoitamiseen. Itseni kuuntelemiseen ja tärkeänä pitämiseen. Vanhin lapseni on jo iso ja kotona ja pieni tyttäreni on palailemassa todennäköisesti takaisin kotiin. Saimme parisuhteemme kuntoon mieheni kanssa vuosi sitten, kaikki on muuttunut, ja odotan kolmatta lastani. Uupumiseen ja tuen hakemiseen on varauduttu ja yhdessä ollaan ja hoidetaan vauvaa kun se syntyy, en jää syrjään, eikä mies mene töihin, kun rahallisesti toimeen tullaan ilman toimeentulotukea tms. Puhuttu on ja paljon joka taholle. Siksi sanon tämän. Hae rohkeasti apua, paljon pahempi on jos et hae ja sitä aletaan sulle tuomaann joka taholta! Itse pitää toimia ei ole yhtään huono äiti sellainen joka painelee kuntaan ja vaaii lapselleen vaikkapa yhden hoitopäivän viikossa päivähoitoa tai muuta omien voimiensa mukaan. Tai siihen että saa käytyä harrastamassa jotain ja omilla asioillaan olman lapsia. Kuten gynegologilla tai lääkärissä, jota minä en saanu, tosin mun kunta ei antanu, vaan mieluummin sijaisperheen, joka oli kyllä toisaalta aikamoinen vääryys ja taitavat olla korjaamassa tilannetta kun kotiutuksesta puhutaan... - Iloa ja valoa
minä vain kirjoitti:
Väsymyksen piilottaminen, avunhakemisen häpeily ja nukkumattomuus, johti siihen toisen lapseni syntymän jälkeen, että muutin miehestäni erilleen mikä oli virhe. Tukea ei annettu sostoimi käski erota, kun väsymys alkoi vaikuttaa huonontavasti parisuhteeseen, mieskään ei tullut tueksi vaan oi koko ajan lisää töitä 3-vuorossa ja ylitöitä, ja alkoi pakoilla kotia ja meitä. Muutin pois kotoa yksin vauvan kanssa, väsyin hullun lailla, en tuntenut ketään vieraalla paikkakunnalla,ei ollut kavereita, enkä saanut lasten hoitoapua. Roikuin vauvassani ja kyttäsin ja valvoin ja mulla oli vain se siivous koti ja vauva... Väsymiseni takia menin sitten puhumaan vauva kainalossa terapiaan, ja kolmen kuukauden kuluttua vauvani/lapseni 1 ja puoli vuotta vietiin sijaisperheeseen.
Kokemus oli mulle kuin kuolema. Mutta se johti masennuksesta toipumiseen ja omien tarpeitteni hoitamiseen. Itseni kuuntelemiseen ja tärkeänä pitämiseen. Vanhin lapseni on jo iso ja kotona ja pieni tyttäreni on palailemassa todennäköisesti takaisin kotiin. Saimme parisuhteemme kuntoon mieheni kanssa vuosi sitten, kaikki on muuttunut, ja odotan kolmatta lastani. Uupumiseen ja tuen hakemiseen on varauduttu ja yhdessä ollaan ja hoidetaan vauvaa kun se syntyy, en jää syrjään, eikä mies mene töihin, kun rahallisesti toimeen tullaan ilman toimeentulotukea tms. Puhuttu on ja paljon joka taholle. Siksi sanon tämän. Hae rohkeasti apua, paljon pahempi on jos et hae ja sitä aletaan sulle tuomaann joka taholta! Itse pitää toimia ei ole yhtään huono äiti sellainen joka painelee kuntaan ja vaaii lapselleen vaikkapa yhden hoitopäivän viikossa päivähoitoa tai muuta omien voimiensa mukaan. Tai siihen että saa käytyä harrastamassa jotain ja omilla asioillaan olman lapsia. Kuten gynegologilla tai lääkärissä, jota minä en saanu, tosin mun kunta ei antanu, vaan mieluummin sijaisperheen, joka oli kyllä toisaalta aikamoinen vääryys ja taitavat olla korjaamassa tilannetta kun kotiutuksesta puhutaan...monet pariskunnat eroavat - vieläpä ammattilaisen neuvosta - kun liittoon alkaa tulla vaikeuksia? Silloinhan sitä pitäisi yhdistää voimat. "Heivaa se mies" on yleinen neuvo, mutta sitä ei pitäisi antaa liian kevyesti.
Minusta olisi ollut todella rankkaa jäädä yksinhuoltajaksi silloin, kun lapset olivat pieniä. Vaikka miehestä ei paljoa käytännön apua olisikaan, hän on kuitenkin toinen aikuinen ihminen ja sillä tavoin tuki ja turva.
Sydäntä lämmittää, että teidän perheenne on jälleen palaamassa yhteen. Se on lapsille aivan ihana asia, ja varmaan myös teille aikuisille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433037Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta613021- 422387
- 311873
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa831798Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘251729- 481586
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä791307- 391270
- 791090