Viedä kynttilöitä haudalle. Niin onkin, se tuo mieleen hyviä muistoja edesmenneistä rakkaista ihmisistä.
Mutta muuten se on oman mielensä rauhoittamista ja enemmänkin ehkä itselleen annettua synninpäästöä suorittamastamme rituaalista.
Käsi sydämellä. En todella pilkkaa haudoille kynttilöitä vieviä.. Minulla on kotona ja jopa matkailukulkineessani kuvia edesmenneistä rakkaistani aina esillä, joten olen siten aina heidän 'lähelläään'. En suorita mitään kalenteriohjattua rituaalia vainajien haudalla, varsinkaan kun he eivät sitä mitenkään voi huomata. Toki katson, että ovat kunnossa ympäristöönsä nähden.
Kun ihminen on kuollut, on hän kuollut ja sijoitettakoon hänet muistojen kultaiseen kansioon.
Mutta muuten se on oman mielensä rauhoittamista ja enemmänkin ehkä itselleen annettua synninpäästöä suorittamastamme rituaalista.
Käsi sydämellä. En todella pilkkaa haudoille kynttilöitä vieviä.. Minulla on kotona ja jopa matkailukulkineessani kuvia edesmenneistä rakkaistani aina esillä, joten olen siten aina heidän 'lähelläään'. En suorita mitään kalenteriohjattua rituaalia vainajien haudalla, varsinkaan kun he eivät sitä mitenkään voi huomata. Toki katson, että ovat kunnossa ympäristöönsä nähden.
Kun ihminen on kuollut, on hän kuollut ja sijoitettakoon hänet muistojen kultaiseen kansioon.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Unohdinpa tuosta, että kuinka itse kukin oloissanne koette.
rakkaitteni hautoja kävisin siellä varmasti usein niin kesäisin kuin talvisin.
Kynttilät kuitenkin siellä palavat jouluna, vainajien muistopäivänä, isän- ja äitienpäiväkin kuin heidän syntymäpäivinäänkin, likellä asuvat huolehtivat kyllä asian.
Sytytän itse täällä paikalle "muualla nukkuvat" kynttilät niin jouluna kuin muulloinkin.
Läheisten valo-kuvat on kyllä esillä kotona.
Hautausmaat onkin kauniita varsinki joulun aikaan kynttilöiden paljoudesta.
Ei se ole mielestäni pakollinen, vaan on kaunista ja lämmittävää muistaa vainajia juhlapyhinä.
Minulle riittää valokuva vanhemmistani kirjahyllyssä. Heidän haudallaan en ole käynnyt sitten hautajaisten.
Enkä usko että he kovinkaan pahoillaan siitä ovat:)
Äitini vielä eläessä hänen aitinsä moitti äitiäni;"..et ole isäsi haudallakaan käynnyt.."
Mutsi vastasi;"..en ole..onko faija kysellyt?"
ovat eläviä, eivät kuolleita varten. En ole käynyt isäni haudalla kahteenkymmeneen vuoteen. Sen sijaan olen kirjoittanut hänestä novellin, se olkoon kynttiläni.
tulee haudoilla käytyä useammin, vien kynttilän lapseni ja isäni haudalle
samalla kertaa, ne sijaitsevat parinkymmenen metrin päässä toisistaan.
Vanhemmille ihmisille on usein haudoilla käynti tärkeämpää, äitini käy viikoittain,
jopa monta kertaa. Hän myös ihmettelee, kun sisareni ei välitä haudoilla käydä.
Eihän siellä hautausmaalla käynnillä ole mitään syvällisempää merkitystä, kynttilän voi
sytyttää kotonakin jos niin haluaa ja muistella kuolleita rakkaitaan.
Kotona ei ole kuolleitten kuvia näkyvissä muita kuin tyttäreni vauvakuva makuuhuoneen
piirongin päällä.
käyn haudoilla säännöllisen epäsäännöllisesti.
Meidän porukat on haudattu eri hautuumaille, eikä meillä ole ollut kenelläkään sellaista tarvetta juosta haudoilla, edes haudatut äiti ja isä eivät eläesään olleet kovia haudoilla kävijöitä.
Ihmiset on elävinä kuvina sielussa ja siellä heitä tapaan.
Osa on tuhkattu ja meren sylissä jonne itsekin sitten aikanaan haluaisin.
kynttilöitä haudoille. Siinä kuunnellessani kiireisten ihmisisten kiukunpurkauksia, en ole voinut muuta miettiä, kuin, olisitte sytyttäneet kynttilät kotonanne rakkaittenne muistoksi.
käyt,palvot mätänevää lihaa.
Luuranko ei paljon piittaa kynttilöistä.
Kannattaisin mieluummin et vainajat poltetaan ja niille ei tehdä hautuumaita.
Mitään niin naurettavaa kuin ihminen joka käy katsomassa mätänevää ruumista.
Se mikä ihmisen ihmiseksi teki, on jossain muualla. muistoissa ehkä parhaimmillaan.
olen minäkin. Ei tarvitsisi pystyttää pystejä, joita lukien uteliaat voivat utsia, kenen hauta on hoidettu, kenen ei.
Meillekin tuttava valitti, kuinka appeni ja anoppini haudat ovat muka hoitamatta. Oli katsonut väärää hautakiveä.
haudalla milloin päähäni pälkähtää, poikani on haudattu muualle, sinne en kovin usein pääse.
Tykkään käydä isäni haudalla ja viedä kynttilän sinne, usein mielessäni juttelen ja kerron asioita hänelle, minulle hauta merkitsee sitä viimeistä leposijaa,ei palvonta paikkaa, se on vain konkreettinen paikka, jonka äärellä pääsee ikään kuin lähemmäksi vainajaa.
Veljestään tyttäreni teki valokuva-kollaasin, jossa poikani on eri ikäisenä. Isästäni on myös kuva hyllyn päällä.
puolusti tätä Suomea jossa nyt asumme. Hänelle ja hänen kaltaisilleen ei kiitos riitä.
Vaikka en käy haudalla säännöllisesti, muistan kuitenkin ajatuksissani kuten äitiäni joka lottana teki työtä.
Nämä ovat asioita joita osaa arvostaa vain se ken on ne jollain lailla kokenut. Minäkin isäni terveyden menetyksen myötä ja itse sen perhanan sodan jälkeen syntyneenä. Siitä ei koskaan päässyt irti.
Olkaa iloisia te, joiden ei ole tarvinnut kuunnella karmeita juttuja rintamalta, paljolta olette säästyneet. Tosin olen harmitellut kun en laittanut niitä muistiin. Elävää elämää, nyt se on myöhäistä kun sen ymmärrän. Silloin oli korvat tukossa 10 v.
T. Jassu Marke
Kaamea virhe tuli.
ovat meillä ratkaisseet seuraava sukupolvi. Lapseni ja heidän serkkunsa tekevät juuri parhaillaan tutkimusta äitini muistoista. Hän siis elää vielä ja on kanssamme myös henkisesti. Olen luvannut saattaa työn kirjalliseen muotoon kunhan se saadaan valmiiksi.
Ei se minulle sitä tarkoita, että ajattelisin kuolleiden olevan läsnä ja, että he huomaisivat kynttiläni haudalla. Kynttilän vienti haudalle on minulle rituaali saavuttaa itselle hyvä rauhallinen olo, tuntea yhteenkuuluvuutta läheisteni kanssa, puhun äidille ja isälle haudalla se on tapani saada sydämeeni mm. joulu.
sitä tutkittukin, että jos ovat olleet hyvät välit eläessä, ei tarvitse kuoleman jälkeen liioitella. Se on nääs se ihmisen huono omatunto!
Jossa mielestäni on rauha ja hiljaisuus,käyn usein kesäisin kävelyllä siellä.
Katselen vihreää nurmea,kauniita kukkia,oravien kerjäämistä ,lintujen laulua,mieleni lepää.
kukaan ei pysäytä minua pummatakseen jotain,ei tarvi kiertää örveltäviä ihmisiä.
usein myös istuksin vanhempieni haudan lähellä olevalla penkillä ja funtsin huoliani,katson omaavani luonnollisen suhtautumisen kuolemaan,en palvo,en pelkää kuolleet on osa jokapäiväistä elämää.
muistan läheisiä kuolleita lämmöllä.
Hautuumaalla tulee käytyä hautajaisissa, kantajana tai sitten ympäristöpaineen takia. Sukuhaudoilla kävin kai viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Olihan nuo kivet pystyssä vielä.
Muistelen toki kuolleita ihmisiä aina joskus, itekseni. En oikein tajua ruumiin palvontaa. Hautuumaat on kylläkin kauniita ja rauhallisia paikkoja noin muuten, ei siinä mitään.
Ei nyt liity suoraan asiaan. Sain ikivanhalta kamulta tekstarin. Toivotteli adventtia ja joulun odotusta. Vissiin seonnut uskoon. Lähettää nyt tollanen viesti ihmiselle, joka ei usko joulupukkiin, eikä jumalaan. Oma asiansa, siis uskontonsa. Mutta tota lähetyssaarnaamista en voi sietää. Ja hautaamiseen sekoitetaan hyvin mieluusti aina jokin ihme uskonto. Onkohan kotikylillä hautapaikoista ylitarjontaa ja seurakunnalla tulevaisuuden budjettiongelmat mielenpäällä...
Hautuumaat on kyllä varsinainen ympäristöhaitta. Kalma vaan krematorion läpi ja lannoitetehtaalle. Fosfori ja ties mitä loppumasta maapallolta. Hautuumaat voi olla pian kysyttyjä mineraalilähteitä. Ravinnerikkainta maata joka kylässä. Sitten tulee todellinen ylösnousemus, kun hautoja aletaan pottupeltoon lannoitemaiksi ajamaan.
=DW=
kenkä, matkalaukku...ikinä kuullukkaan moista sanaa!
näen sieluni silmin. Hyvä, kun huomautit, en niin tarkkaan ollut aloitusta lukenutkaan. Tuskin kukaan liimaa kuvia jalkailukulkimiinsa?
Luulisin taas minä että kannettavasta tietokoneesta on kyse, ensin kyllä ajattelin matkalaukkua.
päästää meidät pahasta, ja valottaa asiaa!?
Minä lyön vetoa kaaran puolesta. ;)
Kiitos vastauksista. Tämä on kovin omakohtainen asia meille kaikille ja lähinnä siksi en kommentoinut.