Olen nelikymppinen hoitoalalla työskentelevä nainen. Toivoisin vertaistukea,neuvoja tms.outoihin juttuihin,joita olen kokenut viimeisen parin viikon aikana.
Kaksi viikkoa sitten ulkoilutin koiraani,kunnes yhtäkkiä,aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta olisi lyönyt,tuli outo ja leijuva tunne,tuntui että taju lähtee,ympäristä tuntui vieraalta,sydän alkoi hakkaamaan,pelästyin tuntemustani kovasti.Raahauduin kotiin,menin lepäämään,mutta epätodellinen olo jatkui hetken. Stressiä,ajattelin silloin.Lähiomainen oli pari päivää aiemmin kuollut,ajattelin häntä tuolla hetkellä kun kohtaus tuli. Samana iltana sairastuin rajuun flunssaan,laitoin tuon epätodellisen olon sitten flunssan piikkiin.Mietin ja pelkäsin myös,että josko sikatautirokotuksesta,jonka olin saanut muutamaa viikkoa aiemmin,aiheutuisi tuota huimausta ja outoa olo..
Pari päivää meni suht hyvin,tosin sairastaessa ja kas,epätodellinen ja leijuva olo palasi taas.Varasin ajan lääkäriin,otettiin verikokeita mm.kilpirauhasarvot,kaikki normaalit.Silloin kysyin paniikkihäiriön mahdollisuutta,asia jäi auki.
Keskiviikkona töissä,aivan ykskaks odottaessani asiakasta,alkoi huimaus,sydän hakkasi,oksetti,tuli epätodellinen olo ja vapina.Tuntui että naama puutui enkä saa sanotuksi sanaakaan..Kohtaus meni ohi muutamassa minuutissa,uupumus jäi.Ja kauhun tunne.
Torstaina illalla,aivan ykskaks,tuli epätodellinen olo normaalissa kotiaskareessa lasten (jo isojen) hälistellä samassa huoneessa.Alkoi pyörryttämään,kaikki tuntui kevyeltä ja epätodelliselta..jalkoja alkoi pistelemään,hiki valui,kasvoja pisteli,vatsa meni sekaisin,suu kuivui,sydän hakkasi,täysin klassiset paniikkihäiriöoireet siis? Soitin mieheni salitreeneistä kotiin ja lähdimme päivystykseen,missä otettiin ekg ja keuhkokuvat,täysin normaalia kaikki,pulssi tosin oli vielä liki sata.Lääkäri epäili paniikkikohtausta ja ohjasi ottamaan yhteyttä työterveyslääkäriin.
Ja nyt elän yhtä painajaista.Aamulla menee suht hyvin,mutta äkkiä päivän edetessä alkaa kummallinen kauhu ja pelko,epätodellista,leijuvaa oloa on oikeastaan koko ajan.Ihmeellistä vapinaa,hulluksi tulemisen pelkoa...Tätä kirjoittaessa helpottaa hetken,koska saa jäsenneltyä ajatuksia kirjoittamalla. En ymmärrä mitä on tapahtunut? Rankka vuosi takana itselläni läheisten sairastumisten takia,työstressiä,parisuhdeongelmat,oma terveys (rytmihäiriöön tehty ablaatio onnistuneesti viime keväänä,mutta pelko jäi..)
Aikaisemminkin,jo lapsena olen kokenut epätodellisuuden tiloja ja paniikkikohtauksia,sosiaalisten tilanteiden pelkoa ajoittain myös. Ja muistan,että murkkuiässä oli hankala jakso ja pelkäsin tulevani hulluksi.Mutta nyt en useaan vuoteen,paitsi rytmihäiriökohtausten aikana,joita ei siis enää pitäisi hoidon takia tulla. Nyt olen syönyt viime kesänä lentopelkoon saatuja Diapameja 2,5mg päivässä pahimpien kohtausten aikana,ehkä vähän vievät pelolta kärkeä,en tiedä.
Varasin ajan psykiatrille äsken,aika on tiistaina. En keksi mitään muutakaan.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta,yhtäkkiä alkavasta oireilusta? Mitä tää voisi olla? Itse pelkään kaikkea mahdollista aivokasvaimesta alkavaan psykoosiin...Ja koko ajan on olo,että jotenkin unessa,sumussa..eilen oli omaisen hautajaiset,sinnittämällä jaksoin tilaisuuden läpi,mutta jotenkin tuntui kaikki sielläkin epätodelliselta.
Kiitän etukäteen asiallisista vastauksista.
Kaksi viikkoa sitten ulkoilutin koiraani,kunnes yhtäkkiä,aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta olisi lyönyt,tuli outo ja leijuva tunne,tuntui että taju lähtee,ympäristä tuntui vieraalta,sydän alkoi hakkaamaan,pelästyin tuntemustani kovasti.Raahauduin kotiin,menin lepäämään,mutta epätodellinen olo jatkui hetken. Stressiä,ajattelin silloin.Lähiomainen oli pari päivää aiemmin kuollut,ajattelin häntä tuolla hetkellä kun kohtaus tuli. Samana iltana sairastuin rajuun flunssaan,laitoin tuon epätodellisen olon sitten flunssan piikkiin.Mietin ja pelkäsin myös,että josko sikatautirokotuksesta,jonka olin saanut muutamaa viikkoa aiemmin,aiheutuisi tuota huimausta ja outoa olo..
Pari päivää meni suht hyvin,tosin sairastaessa ja kas,epätodellinen ja leijuva olo palasi taas.Varasin ajan lääkäriin,otettiin verikokeita mm.kilpirauhasarvot,kaikki normaalit.Silloin kysyin paniikkihäiriön mahdollisuutta,asia jäi auki.
Keskiviikkona töissä,aivan ykskaks odottaessani asiakasta,alkoi huimaus,sydän hakkasi,oksetti,tuli epätodellinen olo ja vapina.Tuntui että naama puutui enkä saa sanotuksi sanaakaan..Kohtaus meni ohi muutamassa minuutissa,uupumus jäi.Ja kauhun tunne.
Torstaina illalla,aivan ykskaks,tuli epätodellinen olo normaalissa kotiaskareessa lasten (jo isojen) hälistellä samassa huoneessa.Alkoi pyörryttämään,kaikki tuntui kevyeltä ja epätodelliselta..jalkoja alkoi pistelemään,hiki valui,kasvoja pisteli,vatsa meni sekaisin,suu kuivui,sydän hakkasi,täysin klassiset paniikkihäiriöoireet siis? Soitin mieheni salitreeneistä kotiin ja lähdimme päivystykseen,missä otettiin ekg ja keuhkokuvat,täysin normaalia kaikki,pulssi tosin oli vielä liki sata.Lääkäri epäili paniikkikohtausta ja ohjasi ottamaan yhteyttä työterveyslääkäriin.
Ja nyt elän yhtä painajaista.Aamulla menee suht hyvin,mutta äkkiä päivän edetessä alkaa kummallinen kauhu ja pelko,epätodellista,leijuvaa oloa on oikeastaan koko ajan.Ihmeellistä vapinaa,hulluksi tulemisen pelkoa...Tätä kirjoittaessa helpottaa hetken,koska saa jäsenneltyä ajatuksia kirjoittamalla. En ymmärrä mitä on tapahtunut? Rankka vuosi takana itselläni läheisten sairastumisten takia,työstressiä,parisuhdeongelmat,oma terveys (rytmihäiriöön tehty ablaatio onnistuneesti viime keväänä,mutta pelko jäi..)
Aikaisemminkin,jo lapsena olen kokenut epätodellisuuden tiloja ja paniikkikohtauksia,sosiaalisten tilanteiden pelkoa ajoittain myös. Ja muistan,että murkkuiässä oli hankala jakso ja pelkäsin tulevani hulluksi.Mutta nyt en useaan vuoteen,paitsi rytmihäiriökohtausten aikana,joita ei siis enää pitäisi hoidon takia tulla. Nyt olen syönyt viime kesänä lentopelkoon saatuja Diapameja 2,5mg päivässä pahimpien kohtausten aikana,ehkä vähän vievät pelolta kärkeä,en tiedä.
Varasin ajan psykiatrille äsken,aika on tiistaina. En keksi mitään muutakaan.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta,yhtäkkiä alkavasta oireilusta? Mitä tää voisi olla? Itse pelkään kaikkea mahdollista aivokasvaimesta alkavaan psykoosiin...Ja koko ajan on olo,että jotenkin unessa,sumussa..eilen oli omaisen hautajaiset,sinnittämällä jaksoin tilaisuuden läpi,mutta jotenkin tuntui kaikki sielläkin epätodelliselta.
Kiitän etukäteen asiallisista vastauksista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Veikkaan, että käytät kofeiinia päivittäin ja, että oireesi aiheutuvat pitkäaikaiskäyttön aiheuttamasta, alkavasta kroonisesta kofeiinimyrkytyksestä, kofeinismista.
http://qmies.blogit.fi/
Ahaa...kerrotko vähän enemmän? Onko sinulla ollut oireita kofeiinista? Olen vähentänyt nyt kahvin,teen ja colajuomien käyttöä,ei tulosta..
Tulosta syntyy vasta kun lopetat täydellisesti, kudokset puhdistuvat HPA-akselin toimintaa häiritsevistä toksiineista ja aivosolujen reseptoritiheydet ovat palautuneet normaalitasolle. Oireet voivat alkaa helpottamaan jo viikkojen kuluessa, mutta paraneminen voi myös olla hyvin hidas prosessi, itselläni on mennyt nyt yli 20kk.
Blogissani on selostus omista oireistani ja kokemuksistani vieroituksen aikana, sekä pähkäilyä siitä, millä mekanismeilla homma toimii. Sieltä löytyy myös linkkejä tutkimuksiin ja artikkeleihin kofeiinin terveysvaikutuksista.
Oireesi vaikuttavat varsin tutuilta, itse olen paininut ko. ongelman kanssa jo jonkin aikaa. Ensimmäinen kohtaus tuli kuin puun takaa ja sen jälkeen on ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut olo. Laukkasin vastaanotolle jossa lääkäri arveli syyksi jonkinasteista paniikkihäiriötä ja määräsi tilapäiseksi avuksi diapamia, vaiva on kuulemma aika yleinen nuorilla (olen 25v).
Kerroit että pelkäät aivokasvainta ja muuta.. Itsellä oli alussa ihan sama homma, keräsin netistä tietoa ja oirekuvauksia oikeastaan kaikista mahdollisista sairauksista. Jonkin ajan kuluttua aloin ymmärtää että kyseessä ei olekaan mikään vakava ruumiillien sairaus, vaan paniikkihäiriö yhdistettynä ahdistukseen.
Vaikuttaa siltä että itsellä häiriön laukaisi stressi, unen puute sekä jumissa oleva niska/selkäranka. Tein siis seuraavat toimenpiteet: Varasin ajan osteopaatille joka avasi fasettilukot rangasta (aiheuttavat "rytmihäiriöitä" jne jännitystä joka ruokkii paniikkia). Lisäksi vaihoin kahvin teehen ja kiinnitin enemmän huomiota omaan nukkumiseen (tosin tässä en ole onnistunut kovin hyvin ;)
Tällä hetkellä olen siinä pisteessä että varsinaiset paniikkikohtaukset ovat laimentuneet aika paljon, välillä ahdistaa ja huolettaa enemmän välillä vähemmän mutta luulisin että parempaan suuntaan ollaan menossa.
Suurimman avun itselleni olen saanut keräämällä vaivasta tietoa netistä, kannattaa googlailla ja kahlata läpi erilaisia sivuja ja keskusteluja, huomaat ettemme ole vaivamme kanssa kaksin. Voisin veikata että helpolla et tule todennäköisesti pääsemään mutta taistelu on kuitenkin voitettavissa :) (omanikaan ei ole vielä ohi)
Jaksamista ja hyvää joulun odotusta!
ps. vilkaise vielä seuraava linkki: https://www.terapiaa.fi/Ahdistus/
-S
Kahvin vaihtaminen teehen ei ole kuin pieni aksel parempaan, teessä on nimittäin kofeiinia noin puolet kahviin verrattuna, ja sinun olisi paras pysytellä kofeiinista erossa täydellisesti. Nuo lihasten lukkiutumiset aiheutuvat kofeiini-adrenaliini-potentaation kautta, joka suistaa lihassolujen kemiallisen tasapainon perseelleen.
Moi,
Pari kysymystä: Auttaako kofeiinilakko ahdistukseen myös, vai pelkkiin paniikkikohtauksiin?
Kofeiiniahan on monissa tuotteissa, mitä ruokia/juomia erityisesti suosittelet välttämään?
Kofeiini on varmasti osasyyllinen ko. vaivaan, tokkopa se silti selittää kaikkia oireita yksinään..
-S
Paniikkihäiriö kuuluu samaan sarjaan ahdistuneisuuden kanssa, ja kofeiini taitaa olla yleisin yksittäinen ahdistuneisuushäiriötä aiheuttava tekijä yhteiskunnassamme. Sama pätee ilmeisesti myös masennukseen ja moniin muihin psyyken ongelmiin. Suosittelen emäksistä dieettiä, johon kuuluu kaiken kofeiinin ehdoton välttäminen. http://www.goutcure.com/goutcausfood.html
Lääketiede kyllä tietää kofeiinin terveysvaikutuksista tyhtä sun toista, mutta terveydenhuoltojärjestelmnä ei käytä sitä tietoa poliittisten syiden vuoksi. Allaoleva teksti on Eviran julkaisemasta tutkimuksesta.
“Long-term overuse of caffeine can elicit a number of psychiatric disturbances in adults. Two such disorders recognized by the American Psychiatric Association (APA) are caffeine-induced sleep disorder and caffeineinduced anxiety disorder. In some individuals, large (ingestion of 500 mg caffeine or more) amounts of caffeine can induce anxiety severe enough to necessitate clinical attention. This caffeine-induced anxiety disorder can take many forms, from generalised anxiety, to panic attacks, obsessive-compulsive symptoms, or even phobic symptoms. Because this condition can mimic organic mental disorders, such as panic disorder, generalised anxiety disorder, bipolar disorder, or even schizophrenia, a number of medical professionals believe caffeine-intoxicated people are routinely misdiagnosed and unnecessarily medicated when the treatment for caffeine-induced psychosis would simply be to withhold further caffeine. A study in the British Journal of Addiction concluded that caffeinism, although infrequently diagnosed, may afflict as many as one person in ten of the general population (Nehlig et al. 1992).”
Kiitos. Noudatan neuvoasi, yritän karsia lisää kofeiinia pois listalta. En silti jätä kaikkea yhden kortin varaan ja suhtaudun aiheeseen varauksella.
Muista salaliitoista ym.kiinnostuneet, vilkaiskaa: http://www.rense.com/
-S
hei, hyvä kun kirjoitit tälle palstalle, löydät täältä monien kohtalotovereiden kuvauksia ja selviytymistarinoita. Tuohon ei kuole, mutta pelottavaa se on. Ei ihme, että tuon kaiken kokemasi keskellä mieli ja kroppa jo tilttaa. kaikkea on vaan liikaa! Niin kävi minullekin. Ja välillä on ollut ihan hyvä aikoja! Mutta siinä mielessä tämä vaiva on hyvä, että se opettaa säätelemään sen mitä kestää ja hakemaan apua itselleen! toivottavasti tapaat hyvän lääkärin, jos et, VAIHDA. tarvitset todennäköisesti sekä tukea että lääkettä. Mielialalääkkeet eivät auta heti ja joskus niitä joutuu vaihtamaan, mutta ole sitkeä, joskus ne vaikuttavat nopeastikin.
Nyt laita oma toipumisesi elämäsi ykköseksi!
Olisi vielä "kiva" kuulla teidän omia tuntemuksia paniikin aikana. Viime yönä oli huono olo ja hiki otsassa,naisten vaivat alkamassa,voimakkaat PMS oireet...ja kauhea pelko kuitenkin,että olen sairastunut johonkin vakavaan sairauteen. Huomaan kontrolloivani ajatuksiani koko ajan,eli yritän väsyksiin asti estää epätodellisen tunteen tulemista ja skarpata...
Ihmettelen myös tätä voimatonta oloa,josta ensimmäisessä viestissä en maininnut,eli jalat ja kädet on jatkuvasti voimattoman tuntuiset,heti aamusta.Tätäkin siis jatkunut viikkoja.
Itkettää ja v***ttaa*,mysö se,että ensin kärsin vuosia rytmihäiriöistä ja pelkäsin niitä,hallitsivat elämää paljon...Vika korjattiin ja ajattelin,että josko nyt voisin nauttia elämästä,niin sit käy näin. En sääli itseäni,olen lähinnä v***tuuntunut,kun luonne ja persoona tai mikä lie on tällainen.
Ei sinun persoonallisuudellasi ole mitään tekemistä noiden oireiden kanssa, ne aiheutuvat, yksilöllisille aineenvaihdunnallisille ominaisuuksillesi sopimattomista elämäntavoista. Lopeta tyystin kofeiininkäyttö, ja ota tilalle E-Epa, karnosiini, b-vitamiini ja magnesium, sekä emäksinen dieetti, niin olet kunnossa muutamassa kuukaudessa.
Näiden ongelmien kanssa voi, ja pitää todella ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain konkreettista oman vointinsa eteen. Jos jättäydyt terveydenhuollon armoille, olet todennäköisimmin lääkekierteessä ja voit huonosti koko loppuikäsi.
Se myrkytys, joka sinulle aiheuttaa oireita, muuttaa persoonallisuuttasikin, muutos vain tapahtuu niin hitaasti, ettei sitä huomaa. Sen sijaan, kun keho alkaa puhdistumaan, huomaa selkeästi, miten oma persoonallisuus palautuu, koska paraneminen tapahtuu paljon nopeammin kuin sairastuminen.
Totta kai olet väsynyt ja voimaton, tuohan vie sulta kaiken energian. olet selvästi fiksu ihminen, mutta kun tuossa tilassa on, on vaikea nähdä asioita realistisesti. Luulen että meidän konkareiden oppi on varmaan se, että ne kauheat olot tulee ja MENEE. Jos niitä vastaan taistelee, uupuu entistä enemmän. Mutta se hetkittäinen "kammotusolo" on todella pelottava ja hirveä. Mua on auttanut esim. kova liikunta, yhdessävaiheessa kävin saunassa ja kylmävesialtaassa lukemattomia kertoja peräkkäin, se rauhoitti ihan älyttömästä ja kotona joku hyvä rentoutuskasetti päälle ja sitten oli taas sellainen NORMAALI olo, sovi jonkun ystävän kanssa että saat soittaa sillä kauhun hetkellä.! Eiks sulla ollut huomenna se lääkäri? Laita kysymykset vaikka paperille jos pelottaa että et muista kaikkea. VAADI itsellesi apua ja semmoselta ihmiseltä joka tajuaa noita oireita!
Paniikkihäiriössä esiintyvä väsymys ja voimattomuus eivät ole sen laatuisia, joita seuraa esim raskaasta työstä, tai edes stressistä, vaan luonteeltaan samantapaista kuin se, jonka koemme voimakkaan säikähdyksen yhteydessä, esimerksi liikenteessä, läheltä piti-tilanteen jälkituntemuksena. Tämä uupumus syntyy kemiallisesti äkillisen stressihiormonien purkautumisen jälkitilana, eikä sillä ole mitään tekemistä normaalin väsymyksen tai uupumuksen kanssa.
Lihasheikkous, -vapina ja -värinä taas aiheutuvat osaksi aivorungon tason dopamiinihäiriöistä ja osaksi lihassolujen liian korkeasta kalkkipitoisuudesta, joka taas johtuu stressihormonien epätasapainosta, ne kun säätävät lihassolujen erilaisia vaohtopumppuja, että lihaksissa olisi sopiva kemiallinen tasapaino hyökkäysvalmiutta ajatellen, jota kroonisesti kohonneet stressihormonit pitävät yllä kaiken aikaa.
Eivät lääkärit tällaisista asioista mitään tajua, ne tutkivat vain Pharmaca Fennicaa ja valitsevat lääkkeitä kokeiltavaksi. Itse on oltava aktiivinen jos aikoo parantua.
Tulee sellanen ihmeellinen tunne niin ku kroppa olis puristuksissa, sydän hakkaa, ei saa henkeä ja tuntuu et sydän repeää just nyt ja kuolee. Lisäks huippaa ja tuntuu ettei voi luottaa omiin askeliin. Tekee mieli vaan juosta ja juosta sitä paniikkia karkuun..
Jokseenkin karmea kokemus vaikka sinäänsä vaaraton, ei siihen kuole. Jos sattuu pyörtymään niin rentoutuupa lihakset viimeistään silloin.
-S
Mikä on emäksinen dieetti?
Itse suhtautuisin ko. kofeiininwihaajan puheisiin varauksella ;D En sano etteikö niissä olisi perää mutten usko että oireesi/oireemme johtuvat pelkästään kofeiinistä.
-S
Jos et usko, niin lopeta kofeiinin käyttö täydellisesti puoleksi vuodeksi ja ota käyttöön emäksinen ruokavalio, sitten sinun ei tarvitse tyytyä uskoon, vaan tiedät miten asia on. Epäilen kyllä, että taitaa jäädä tekemättä, päihderiippuvuuksien katkaisu vaatii luonnetta.
Enkä sitäpaitsi vihaa kofeiinia sen kummemmin kuin muitakaan huumeita, haluan vain, että niistä kerrotaan totuus ja, että kofeiinista sairastuneita ihmisiä hoidetaan asianmukaisesti, kun kerran kofeiinimyrkytys ja sen aiheuttamia psyykkisiä oireitakin löytyy kansainvälisistä tautiluokituksista. Vai onko sinun mielestäsi oikein ja hyväksyttävää, että maassa on 500 000 kofeiinimyrkytyksestä kärsivää, väärin diagnosoitua kroonikkoa, jotka menettävät elämänsä, koska terveydenhuolto suhtautuu poliittisesti maan eniten käytettyyn päihteeseen?
Aika jännää tää kun puhutaan riippuvuudesta. Itse olen juonut kahvia tosi kauan, ja paljon.
Sitte ku tuli nää vaivat ni päätin lopettaa. Lopetin sitte kahvittelun kun seinään, eikä siiä tullut mitään ns. vieroitusoireita. Teetäkin juon tosi vähän, kupin silloin ehkä toisen tällöin, muttei tosiaan ole mitään tarvetta juoda sitä.. Juon jos ei ole muutakaan.
Olkoon oireiden syy sitten kofeiinissa tai ei, olen iloinen jos oireilu loppuu lopettamisen ja elämäntapamuutosten jälkeen :)
-S
Minulla ne paniikit loppuivat melko nopeasti, ahdistuneisuus paheni, mutta ei mennyt enää paniikkiin asti. Masennus ja ahdistuneisuus muuten ovat tyypillisiä kofeiinin vieroitusoireita, niitä esiintyy jo yhden kupillisen päiväannoksella kolmen vuorokauden jälkeen. Minulla ne pahenivat aivan helvetillisiin mittasuhteisiin noin neljäksi kuukaudeksi lopettamisen jälkeen, mutta minä lopetinkin kokonaan, sinulla tee ilmeisesti pehmentää laskua ja hidastaa toipumista. Teessä on kofeiinia noin puolet kahviin verrattuna, ja teetä juomalla sairastuin itse alunperin 80-luvulla, ja ajauduin eläkkeelle parhaassa työiässä.
Suosittelen ihan vakavissani sitä emäksistä ruokavaliota, ravintolisiä ja myös pitämään kiinni nesteytyksestä *vedellä*, 2l / pv.
Nosta täältä nyt esiin vanhan keskustelun. Olisi kiva tietää kuinka voit nyt?
Vuosi mennyt nopeasti,paljon on tapahtunut.Löysin loistavan lääkärin jonka avulla sain sopivan lääkityksen paniikkikohtauksiin Cipralex ja muutamien käyntien jälkeen aloitettiin psykoterapian suunnittelu.Nyt Kelan päätöksellä psykoterapiaa (alkoi 11/10),joka siis vasta alussa. Paniikkikohtauksia ollut ajoittain,mutta ieventyneet paljon.Epätodellista oloa,varsinkin kun stressiä.Nyt rankka elämänvaihe (avioero),muutto jne. Mutta muutokset yksityiselämässä oli nyt pakko tehdä,muuten psyyke ei olisi kestänyt enempää...
Töissä olen sinnikkäästi käynyt koko ajan,lääkitys puretaan terapian edetessä.Diagnoosinani siis ahdistushäiriö sekä dissosiaatiohäiriö...
Rankka vuosi siis takana,mutta tästä vaan eteenpäin :)
Alun kohtauskuvauksesi oli täysin sama, kuin minulla paniikkihäiriössä. Onneksi nyt tilanteesi paremmalla mallilla, itsellä myös vastaava lääke ja hyvin on pysynyt oireet poissa. Ehdin kärsimään ph:sta 26 vuotta ennenkuin aloitin lääkkeet ja aivan turhaa kärsimystä oli.