Raskausviikkoja nyt 30 4. Olen muuttanut juuri mieheni ( tulevan lapseni isän ) kanssa yhteen ja kaikki tuntuu menevän päin helvettiä! Saan aina aika ajoin kuulla kuinka olen kuulemma "huijannut" hänet tähän tilanteeseen jne. paskaa mikä ei todellakaan pidä paikkaansa! Tulin raskaaksi suojaamattomasta seksistä "vanhingossa". Ilmoitin kyllä miehelle hyvissä ajoin ennen kun mitään tapahtui, etten syö enää pillereitä. En odottanut raskautta tai edes toivonut sitä, mutta kun sain tietää odottavani, olin kuitenkin shokista ja itkusta huolimatta innoissani. Päätettiin muuttaa ko. miehen kanssa yhteen ja tehdä parhaamme lapsen eteen. Olemme tunteneet toisemme jo 7 vuotta, joten mistään random-tyypistä ei ole siis kyse. Ja olemme melkein kolmekymppisiä eli ei mitään teinejäkään enää.
Nyt tilanne on kuitenkin huono. Miestä ei edelleenkään juuri vauva asiat kiinnosta ja kaikista pahinta on se syyllistäminen. Kuinka hänen elämänsä ei ole enää entisellään ja kun ei voi enää mennä niinkuin haluaa jne. Apua ei pyytämättä tule ( meillä on myöskin koira jonka joudun täysin yksinäni hoitamaan ) ja jos pyydän saan sitä niin nihkeästi tai kiroillen etten halua sellaiseen alentua. Olen suhteessa, mutta yksin. Mies ei ole kiinnostunut minun voinnistani, ei henkisestä eikä fyysisestä. Eikä myöskään vauvan voinnista. Ei välinpitämättömältä ihmiseltä voi odottaa yhtään mitään. En siis vaadi häneltä juuri mitään. Annan hänen mennä ja olla kavereidensa kanssa ( 1-2 kertaa vkossa baarissa siis ) ja odotan että hän huomioisi minutkin. Pyrin tekemään kaiken itse. Ostamaan vaatteet jne. vauvalle yksin. Tahtoisin kovin jakaa tämän ainutlaatuisen ajan jonkun kanssa, jonkun joka välittäisi minusta ja vauvasta.. Mutta eikai sitä kaikkea voi saada. Olen surullinen ja jo toivoni menettänyt sen suhteen että mikään asia muuttuisi. Haluan vain päästä eroon koko miehestä. Olisi niin paljon parempi olla yksin, kuin ihmisen kanssa joka ei vaan välitä. Mitä minä voisin tehdä, miten pääsisin tästä ahdistuksesta ulos? :(
Nyt tilanne on kuitenkin huono. Miestä ei edelleenkään juuri vauva asiat kiinnosta ja kaikista pahinta on se syyllistäminen. Kuinka hänen elämänsä ei ole enää entisellään ja kun ei voi enää mennä niinkuin haluaa jne. Apua ei pyytämättä tule ( meillä on myöskin koira jonka joudun täysin yksinäni hoitamaan ) ja jos pyydän saan sitä niin nihkeästi tai kiroillen etten halua sellaiseen alentua. Olen suhteessa, mutta yksin. Mies ei ole kiinnostunut minun voinnistani, ei henkisestä eikä fyysisestä. Eikä myöskään vauvan voinnista. Ei välinpitämättömältä ihmiseltä voi odottaa yhtään mitään. En siis vaadi häneltä juuri mitään. Annan hänen mennä ja olla kavereidensa kanssa ( 1-2 kertaa vkossa baarissa siis ) ja odotan että hän huomioisi minutkin. Pyrin tekemään kaiken itse. Ostamaan vaatteet jne. vauvalle yksin. Tahtoisin kovin jakaa tämän ainutlaatuisen ajan jonkun kanssa, jonkun joka välittäisi minusta ja vauvasta.. Mutta eikai sitä kaikkea voi saada. Olen surullinen ja jo toivoni menettänyt sen suhteen että mikään asia muuttuisi. Haluan vain päästä eroon koko miehestä. Olisi niin paljon parempi olla yksin, kuin ihmisen kanssa joka ei vaan välitä. Mitä minä voisin tehdä, miten pääsisin tästä ahdistuksesta ulos? :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten olisi omat asunnot ja tuleva isä viikonloppuisäksi jos edes sitä haluaa?
Kuulostaa niin tyhmälle miehelle, etten itse katsoisi tuollaista hetkeäkään, itseppähän hän on munansa sisääsi ilman kortsua tunkenut niin jos ei vastuuta kykene teoistaan kantamaan niin menkööt vaan menojaan!
Anteeksi vaan suorapuheisuuteni, mutta nyppii tuollaiset LAPSET! Mulla oli aikoinaan sama tilanne oman mieheni kanssa, ainoastaan, että me oltiin tunnettu 2kk kun tulin raskaaksi ja söin pillereitä, nyt ollaan oltu yhdessä 10 vuotta, eikä ole ikinä sanonut tai käyttäytynyt kuten tuo sun "mies".
Voimia sinulle!
Luulenpa kokemuksesta, ettei tuo tule muuttumaan. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin -pakkaisin kimpsuni ja kampsuni ja muuttaisin erilleen ja sanoisin isälle että voi tulla käymään kun minulle sopii. Et tule jaksamaan lapsen syntymän jälkeen enää tätä toista "lasta"..
Moi.
Suosittelen myös sitä kimpsujen ja kampsujen pakkaamista. Et hyödy tollasesta tyhjäntoimittajasta yhtään mitään, enemmänki stressaat liikaa. Pärjäät varmasti paremmin yksin!
Mulla oli samankaltanen tilanne. Ollaan tunnettu tämän miehen kanssa vajaa vuosi. Ei olla koskaan seurusteltu, mutta "hauskaa" ollaan pidetty ja yhden kerran seurauksena sitten tulin raskaaksi. Kyllä meillä on tunteita toisiamme kohtaan, muttei mitään "vakavampia". Ensin ajattelin että nyt muutan hänen kanssaan yhteen ja näin olis helpompi molempien osallistua lapsen elämään ja näin pois päin.. Tarkemmin kun ajattelin meidän "suhdetta" tajusin ettei meistä tulisi parina mitään! Ja voi herraisä jos saman katon alle laitettas asumaan. Asennoiduin hoitamaan lapsen yksin, mutta ko. mies osallistuu hoitoon kun haluaa. Tämä mies on kanssani samaa mieltä ja nyt odotetaan erillisissä asunnoissa samaa lasta :)) Ja mulla vasta rv 12 ja risat.
Joten ehkä sunki olis helpompi elää yksin? Tää ei oo kyllä helppoa ku sitä tosiaan tuntuu, että olis kiva jos joku jakais tämän odotusajan mun kanssa. Varsinkin kun on kaikkia mieliala vaihteluita ja muuta :D
Jaksamisia :)
minä ainakin pistäisin heti pisteen tuolle sinun syyllistämisellesi!! Raskauteen tarvitaan kyllä häntäkin ihan yhtä lailla, ja jos olet kerta kuitenkin ilmoittanut ettet pillereitä syö ja siitä on puhuttu, niin ei hän nyt sinua yksin voi syyttää! Ei sillä, että lapsi ei olisi aina siunaus.
Itselläni oli tällainen tilanne, ennenkuin sitten pakkasin tavarani ja lähdin.
Eli avomieheni, ja siis tulevan lapseni isän kanssa suunnittelimme lasta jo pidemmän aikaa (yritystäkin oli takana noin puoli vuotta) ennen kuin sitten raskauduin.
Meillä oli ollut aiemminkin vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten asiat menee yleensäkin. Hän joi melko usein, huomautin asiasta monesti mutta ennen raskauttani en tajunnut sen olevan ongelma.
Sanoin monesti, että olisi hyvä vähentää jo nyt, koska minä en katso juomista sitten kun lapsi on syntynyt. En yhtään.
Muutosta ei tapahtunut kuitenkaan, paheni vain. Minusta alkoi tuntua, että häntä kadutti jo koko perheenperustus (aikuisia tässä ollaan, niin pitäisi vastuu osata kantaa)!
No, sanoin sitten tarvitsevani omaa aikaa ja olimme erossa jonkin aikaa. Loppukesästä sitten otimme yhteyttä toisiimme taas pitkästä aikaa, ja hän vannoi vannomistaan, että on muuttunut ja haluaa jakaa perheonnen kanssani ja kasvattaa lapsensa kunnialla.
Selvyyttä kesti sellaiset 3 vkoa ja taas se oli siinä. Se oli viimeinen tippa. Olin niin vihainen hänelle, että miten voi ihminen olla noin typerä ja heittää kaiken menemään, vain alkoholin takia.
Ja tajusin, etten ainakaan ollut turhan ankara hänelle ensimmäisellä kerralla, koska annoin toisen mahdollisuuden ja hän päätti olla tarttumatta siihen.
Eli pointtini tässä oli, että perheenperustukseen tarvitaan molempien sitoumus, eikä tuollaista syyttelyä ja morkkausta pidä kuunnella hetkeäkään! Sanot miehelle miten asiat on, ja sitä ei kannata viivyttää varsinkaan lapsen syntymään asti, koska silloin asiat vain mutkistuvat!
Tsemppiä sinulle ja onnea odotukseen!!
ettei teistä tule perhettä. Ei ainakaan tällä systeemillä, sen sijaan väsytät itsesi & ahdistat itsesi nurkkaan sietämällä sellaista mitä ei tarvitsisi sietää.
Vapauta hänet elämään poikamieselämäänsä, teet palveluksen itsellesi ja hänelle. JOS tämä sattuisi olemaan häneltä jonkinlainen alkushokki ja hän pääsisikin siitä yli vastuulliseen vanhemmuuteen, hän kyllä palaa kuvioon. Jos ei, se on heippa sitten. Huolehtii ehkä paremmin ehkäisystä jatkossa.
Surullistahan se on että tällaiseen tilanteeseen tulee lapsi, mutta minkäs sille enää mahtaa. Voimia sinulle!
"Saan aina aika ajoin kuulla kuinka olen kuulemma "huijannut" hänet tähän tilanteeseen jne. paskaa mikä ei todellakaan pidä paikkaansa! Tulin raskaaksi suojaamattomasta seksistä "vanhingossa". Ilmoitin kyllä miehelle hyvissä ajoin ennen kun mitään tapahtui, etten syö enää pillereitä."
En tajua tätä. Halusitko sinä siis raskaaksi ja ilmoitusluontoisesti sanoit miehelle, ettet syö enää pillereitä ja sitten sekstailitte ja sinä satuit "vahingossa" tulemaan raskaaksi kun mies ei osannut olla itse tarkkana? Kyllä tuollaiset asiat pitäisi puhua viimeisen päälle valmiiksi, että ollaanko hankkimassa lasta eikä jättää asiaa kohtalon huomaan, että tapahtuuko jotakin vai ei. Totta kai miehen olisi puolestaan pitänyt huolehtia ehkäisystä tai kieltäytyä seksistä, jos ei lasta halunnut, mutta miehen aivot tunnetusti valahtavat helposti sinne alakertaan, eikä järki enää juokse.
Ero on ainoa oikea ratkaisu, jos odotat lasta, jota mies ei hyväksy. Lapselle on tosi haitallista tuntea olevansa ei-toivottu.
Sinä et siis halunnut raskaaksi, mutta jätit muuten vaan pillerit pois ja harrastit suojaamatonta seksiä. En kyllä ymmärrä edelleenkään miksi aikuinen ihminen tekee tuollaista...
Kommentteja tulee ihan hirveästi,että kerää kipsut ja lähde.Mutta ei se niin ole,sano,että hän lähtee ja kerää kipsunsa jo ei kiinnosta.Että et jaksa kuunnella,kun raskaus on kyllä ihanaa,mutta myös uuvuttavaa.
joo ,mä kään en ymmärrä et harrastat seksiä ja jätät pillerit pois....kait siinä jo melkein kolmekymppisen pitäs tietää mitä tapahtuu, vaikka ei haluta tietoisesti lasta...huhhuh ,kyl on taas aikoihin eletty..Eli , jos yhteiselo ei onnistu niin ei se auta kuin muuttaa yksinään ,ja mitkään "ei se ole niin helppoo.." selitykset EI auta ,suomessa saa nykyaikaan yh-äidit paljon vertaistukea kunhan lähtee kyselee ,esim.neuvolat, terveysasemat yms ja tsekkaa lehtien ja kauppojen ilmoitukset. kirjoitat että odotat hänen huomioivan sinut..eli tietyllä tavalla sä kuvittelet että kun et vaadi häneltä mitään vastuuta niin hän kuin jollain hokkuspokkus tempulla alkais yhtäkkiä kiinnostumaan susta ja vauvasta? tuo mies EI selvästikkään halunnut lasta , ei se asia tule muuttumaan..ihan pikku vinkkinä vaan että kannattas pikkuhiljaa ruveta keskittyy itteesi ,äitinä olemiseen ja vauvaan.vaik kuin rakastaisit miestä ,niin lastasi tulet rakastamaan kymmenen kertaa enemmän..toivottavasti se iskee sun tajuntaan viimestään kun vauva syntyy ,tuo mies ei tule tuomaan teidän elämään mitään hyvää vaikka onkin isä...Tsemppiä sulle ja ALA HYVÄ IHMINEN punnitsee tota eroa ,koska kaikki jotka tänne on kirjoittanut on neuvonu sua samoin!!
Ehkä miehesi tuntee itsensä yhtä ulkopuoliseksi tästä lapsi jutusta kuin sinä tunnet itsesi parisuhteestanne.
Mihinkä yhdessä olonne on aiemmin perustunut? Yhdessä vietettyihin baariiltoihin? Ilmeisesti, sillä ette ole ennen jakaneet yhteistä taloutta... Ehkä teitä ei ole vain yhdistänyt mikään muu kuin yhdessä biletetty aika? Nyt miehesi jatkaa vanhalla kaavalla, sinä et voi, teillä ei ole mitään yhteistä... Vai onko ollut jotain muutakin, takerru siihen, jos on, mikäli haluat pitää miehen elämässäsi. Oletteko yhdessä aktselleet elokuvia, kulkeneet metsissä, panosta niihin hetkiin, joihin voit edelleen osallitua. Näytä, että olet edelleen se sama ihminen jonka kanssa joskus oli hyvä olla ja tehdä sitä mitä teittekin yhdessä. Jos se on ollut pelkkää baarissa istumista, niin älä esitä, et ole enää se sama ihminen, et voi enää harrastaa sitä.
Miehelle lapsi ei ole konkreettinen vielä, ota se siis vaikka väkisin mukaan ultraan, jossa lapsesta tulee miehelle konkreettisempi.
Ole nainen, avuton ja heikko, näytä, että tarvitset miestä. Sano suoraan, ettet hallitse teknisiä puolia, miehesi tulee alkaa hankkia lapselle (ihan sama kumman rahoilla) kaikki se tekninen tarvittava välineistö, kuten auton turvaistuimet, rattaat, itkuhälyttimet, seinät pitää tapetoida... Sano suoraan, ettet saa nostella enää mitään painavaa, näin miehesi pääsee paijaamaan sinua, joutuu ottamaan huomioon ja auttamaan. Tee miehestä siis kaikin puolin tarvittu osapuoli, osallinen raskauteen. Jos vain jatkat, että otat sitten omaksi huoleksesi, miehesi erkaantuu koko lapsisälästä aina vain enemmän... Lapsi ei voi olla vain sinun projektisi jos asutte samassa taloudessa, älä omi projektia jos haluat miehesi mukaan.