Aloitin syksyllä lähihoitajatutkinnonopiskelun ja heti silmiini iski mielestäni koulun hyvännäköisin jätkä, joka myös oli tutorina auttamassa meitä uusia oppilaita koulunkäynnissä alkuun. Vaihdoimme koulun alussa pitkiä katseita muttemme jutelleet.. nyt koulua on käyty noin kolme kuukautta ja olemme edenneet sen verran, että vaihdettuamme pari kuukautta toisillemme pitkiä katseita ja söpöjä hymyjä melkein päivittäin, rohkaistuin, ja laitoin hänelle viestiä että taidan olla hänestä jonkin verran kiinnostunut. hän vastasi ja sanoi että on hänkin minua katsellut ja ehdotti tapaamista. Tapasimme koulun jälkeen ja se sujui hyvin tutustumisen merkeissä. Samaisena päivänä pyysin häntä leffaan ja sovimme tapaamisen. Sekin kerta meni mukavasti, mutta jonkinlaista romantiikkaa jäi puuttumaan. Muutama päivä myöhemmin kysyin häneltä tekstiviestillä että näkisikö hän meidät jossain vaiheessa yhdessä? hän vastas, ettei tiennyt, koska olimme nähneet vasta kaksi kertaa ja kuulema ei hirveästi kiinnostanut tällä hetkellä seurustella koska elämässä oli tällä hetkellä tärkeämpiä asioita..(nän siis on suomen maajoukkueessa tietyssä urheilulajissa) Perään hän kyllä sanoi että siitä huolimatta olisi kiva nähdä ja tutustua .. Nyt kysyisin, käyttikö hän urheilua tekosyynä, kiersi sen etten minä häntä oikeasti kiinnosta sen vakavampana seurustelukumppanina? Ja meninkö pilaamaan mahdollisuuteni kysymällä häneltä seurustelulta jo tässä vaiheessa? Pelästytinkö hänet? Ja pitäisikö minun vain unohtaa hänet, koska itse toivoisin hänen kanssaan paljon enemmän mihin hän on nähtävästi valmis?
Epätoivoinen rakkaus?
kiira-
4318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toimit kyllä aika äkkipikaisesti, mutta ei sun sen takia sitä jätkää tarvi unohtaa. Pyydät vaikka anteeks äkkipikasuuttas seuraavan kerran ku näätte ja sanot että toimit nii koska tykkäät siitä tosi paljon. =)
joo mie tiedän sen itekin, kun näin jälkikäteen sitä ajattelen.. mie en vain voi sille mitään et se jätkä saa miun pään ihan sekasin ja saa tekemään kaikkea holtitonta..
Kuulostaa tutulta. Itellä ollu kutakuinkin sama tilanne jokin aika sitte. Mutta sehä vaa tarkottaa että sun pitääki nyt ottaa oikee spurtti päälle ja tutustua siihen jätkään - hinnalla millä hyvänsä. Ja tilaisuuden tullen ottaa vaikka se nolostumisriski, mutta älä koskaan unohda pientä malttia =)
onnea yritykseen
Vinkki ton tason urheiliat viettää useemman tunnin paäivässä treenatessa ja sit sillä on koulu viellä joten tosiasiassa sillä ei riitä tarpeeks aikaa sulle. Mä oon ite tapaille kahta SM/MM tason urheiliaa ne lua uraa ja koulua samaan aikaan ja jutut on tysänny siks. Homma voi toimia sitten kun ne saa kolun pois alta mutta se vaati sulta silti paljon joustavuutta. Mun paras kaveri on urheili pelaa super pesistä ja on koulun. Ja me nähä muo kerran kuussa ehkä? ja mä oon sentään sen paras kaveri joten nillä pitää kiirettä =) uutta matoa koukkuun