Olen 19-vuotias tyttö ja kärsinyt isäni alkoholiongelmasta ja erikoisuudesta jo kymmenisen vuotta. Isäni ei todellakaan vastaa kuvaa ihanneisästä, koska hänellä on alinomaan naisia kierroksissa, pornolehtiä kirjahyllyssä, juoppoputkia jne. Olen pienenä jopa saanut käteeni pornovideon, jota katselin äimistyneenä kun en silloin ymmärtänyt, mistä oli kyse. Äitini taas on huolehtivainen, vastuullinen, asettaa perheen etusijalle - parempaa äitiä ei osaisi toivoa. Äidin ja isän suhde ei ole mikään rakkaussuhde, mutta isä ei luultavasti selviäisi yksin.
Vaikka toinen perheen aikuisista onkin ollut vakaa tuki koko lapsuuteni, pelkään, että isäni on jättänyt minuun aikamoiset jäljet - eikä pääosin ollenkaan positiiviset. Isäni mukaan olen hänelle tärkeintä maailmassa, mutta miten hän ei silti osaa käyttäytyä niin kuin isän kuuluu? Olenko luonut jonkun illuusion isästä vai osaavatko jotkut isät oikeasti olla esimerkiksi seksuaalisesti neutraaleja lastensa edessä? Minun isäni ei ainakaan, koska hänellä on tapana valittaa äidille heidän seksuaalielämästään minun kuulleni ja pelkään, että se on aiheuttanut vaikean suhtautumiseni ihmisten seksuaalisuuteen. En osaa suhtautua miehiin ollenkaan neutraalisti, vaan ajattelen, että kaikki miehet ovat kiinnostuneita naisista vain seksuaalisesti. Niinpä en osaa viettää aikaa vanhempien miesten seurassa ja pukeudunkin aina hyvin umpinaisiin, muodot peittäviin vaatteisiin, paikkoihin, joissa voi mahdollisesti olla vanhempia miehiä.
Ongelma näkyy myös jonkin verran suhteessani kihlattuuni, koska pelkään näyttää tunteitani hänelle julkisesti. Ehkä se on sitä, että pelkään näyttää seksuaalisen puoleni muille ihmisille, joiden joukossa voi olla vanhempia miehiä. Toisin sanoen en pidä seksuaalisuutta oikein normaalina asiana, vaikka se sitä onkin.
Mitä isät ja vanhemmat ylipäänsä ajattelevat tällaisesta? Samalla kokemukseni voi toimia herättäjänä sen suhteen, että vanhempien kuuluisi oikeasti olla neutraaleja seksuaalisuutensa kanssa lastensa edessä. Ei isän kuulu puhua lasten kuullen, millainen tussu jollakin vuosien takaisella sänkykumppanilla oli tai kuinka naisella kuuluu olla muotoja niin, että hölskyy vauhdissa.
Ainoa hyvä puoli mitä löydän tilanteesta on se, että olen ymmärtänyt olla koskematta pulloon elämäni aikana ja teen niin vast´edeskin.
Vaikka toinen perheen aikuisista onkin ollut vakaa tuki koko lapsuuteni, pelkään, että isäni on jättänyt minuun aikamoiset jäljet - eikä pääosin ollenkaan positiiviset. Isäni mukaan olen hänelle tärkeintä maailmassa, mutta miten hän ei silti osaa käyttäytyä niin kuin isän kuuluu? Olenko luonut jonkun illuusion isästä vai osaavatko jotkut isät oikeasti olla esimerkiksi seksuaalisesti neutraaleja lastensa edessä? Minun isäni ei ainakaan, koska hänellä on tapana valittaa äidille heidän seksuaalielämästään minun kuulleni ja pelkään, että se on aiheuttanut vaikean suhtautumiseni ihmisten seksuaalisuuteen. En osaa suhtautua miehiin ollenkaan neutraalisti, vaan ajattelen, että kaikki miehet ovat kiinnostuneita naisista vain seksuaalisesti. Niinpä en osaa viettää aikaa vanhempien miesten seurassa ja pukeudunkin aina hyvin umpinaisiin, muodot peittäviin vaatteisiin, paikkoihin, joissa voi mahdollisesti olla vanhempia miehiä.
Ongelma näkyy myös jonkin verran suhteessani kihlattuuni, koska pelkään näyttää tunteitani hänelle julkisesti. Ehkä se on sitä, että pelkään näyttää seksuaalisen puoleni muille ihmisille, joiden joukossa voi olla vanhempia miehiä. Toisin sanoen en pidä seksuaalisuutta oikein normaalina asiana, vaikka se sitä onkin.
Mitä isät ja vanhemmat ylipäänsä ajattelevat tällaisesta? Samalla kokemukseni voi toimia herättäjänä sen suhteen, että vanhempien kuuluisi oikeasti olla neutraaleja seksuaalisuutensa kanssa lastensa edessä. Ei isän kuulu puhua lasten kuullen, millainen tussu jollakin vuosien takaisella sänkykumppanilla oli tai kuinka naisella kuuluu olla muotoja niin, että hölskyy vauhdissa.
Ainoa hyvä puoli mitä löydän tilanteesta on se, että olen ymmärtänyt olla koskematta pulloon elämäni aikana ja teen niin vast´edeskin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oma tilanteeni kuulostaa hiukan samalta, äitini on minulle hyvin rakas, kun taas isääni - no vihaan isääni.
Erotuksena sinun tilanteeseesi: Olen 2 vuotta nuorempi, en seurustele, eikä isäni ole alkoholisti, vaikka keskiolut maistuukin hänelle pikkuisen liian hyvin ja hän ei puhu julkisesti henkilökohtaisista asioistaan, eikä hän kerro minulle, että olisin hänelle tärkeä. Todennäköisesti hänkään ei pärjäisi ilman puolisoaan eli äitiäni.
Monta vuotta, no varmaan puolet tähän astisesta elämästäni (olen siis 17-vuotias) olen tiennyt, että isäni on uskoton äidilleni ainakin internetin ja puhelimen välityksellä (deittipalstat, tekstiviestittelyt jne.). Olen ottanut asian esille äidin ja "isän" läsnäollessa, eikä asiaan ole saatu minkäänlaista ratkaisua. Äiti suhtautuu asiaan omalta osaltaan välinpitämättömästi ja isäni ei sano asiaan juuri mitään. Yleensä kieltää tai vähättelee asiaa. Olen pyytänyt lopettamaan sen, mutta ei se tietenkään vaikuta. Tämän takia olen menettänyt luottamukseni isääni. Ja tämän takia itse olen kärsinyt paljon.
Minusta on kamalaa että lapset saavat tietää että vanhempien parisuhteessa esiintyy uskottomuutta. Miten siihen pitäisi lapsen suhtautua? Tavallaan ongelma on vanhempien parisuhteessa eikä perheessä, mutta jos he eivät tee asialle mitään ja lapset joutuvat tietämään sen. Lapset kärsivät, mutta periaatteessa asia ei kuulu heille, ainakin näin voitaisiin sanoa.
Kestäisin paremmin isäni tuon huonon puolen, jos hän osoittaisi jollain tapaa välittävänsä minusta, välittävänsä minusta tai sisarestani. Hän on itsekäs, oikeastaan hän ei koskaan ole mennyt naimisiin äitini kanssa eikä saanut lapsia vaan elää edelleen ikään kuin omaa elämäänsä, ja me muut saman katon alla ollaan vain välttämätön paha, pakollinen ympäristö, joka antaa hänelle mahdollisuuden elää niin kuin hän haluaa.
Välimme ovat niin tulehtuneet, että vuorovaikutuksemme on vain sättimistä, haukkumista ja riitelyä(hedelmätöntä riitelyä; yhtä tyhjän kanssa).
En osaa selittää millä kaikilla tavoilla hänen välinpitämättömyytensä ilmenee, mutta kärsin tilanteesta kun tiedän, ettei hän välitä minusta. Voisi olla, että asiallinen ja syvällinen keskustelu helpottaisi, mutta isäni ei todennäköisesti ole kykeneväinen siihen. En osaa kuvitella tilannetta jossa hän pystyisi keskustelemaan minun kanssani rakentavasti. Luulen, ihan vakavasti, että hänen henkinen kehityksensä on jäänyt johonkin 20 vuoden tasolle ja hänen biologinen ikä on kuitenkin jo 55 vuotta.
Mikään vajaaälyinen hän ei ole, oikeastaan melko älykäskin ja tiedän että monet ihmiset perheemme ulkopuolella pitävät hänestä, hänellä on paljon kavereita ja tuttavia. Mutta hän on hyvin hyvin itsekäs ihminen.
Isäni elämäntapa loukkaa minua. Ihmettelen vain, miksi äitini jaksaa sellaista paskakasaa kuin hän. Voisikohan isäni olla ehkä narsisti? Ja äitini ehkä masokisti?
Pelkään että isäni on vaikuttamut elämääni jotenkin peruuttamattomasti. Olen ollut masentunut vajaan vuoden (ei diagnosoitu) ja uskon että hän on ollut osana vaikuttamassa masentuneisuuteeni.
Oon aika paljon samaa kokenut kuin sinäkin =( isällä alkoholi ongelma, ja pornolehtiä pursui kodin jokapaikasta. lisäksi iltaisin isä katsoi olohuoneessa pornoa kun me lapset käytiin keittiöstä hakemasta jotain suuhun pantavaa (ja samalla nähtiin=(..) lisäksi isäsiskoni ollessa teini, alkoi isä tentata siskon kamuilta näiden mahdollisista seksikokemuksista!! Yäk =( ja sit ku sisko parikymppisenä oli avoliitossa miehen kaa, kysyi isä suoraan tältä miten isosiskoni pärjää sängyssä!!!! Herranjumala, miten ällöä et OMA isä on tollanen!! Mite voi olla sukua jollekin niin erilaiselle 8 ( .
Olen 26v. Isäni on nyt vanha, jalat amputoitu sairauden vuoksi. Minulla on jo pieniä lapsia. Oon onnellinen. Isäni on muuttunut kovin, ei myöskään ole juonut sen jälkeen kuntuossa n. 6 v sitten iski kovasairauskierre minkä vuoksi menetti jalat. Sanallakaan ei oo moneen vuoteen pervoillut. Eikä koskaan käyttänyt hyväksi meitä tyttölapsiaan, mitä ihan murrosikäisestä asti pelkäsi. Eipä ihme että täysi rakkaus ja luottamussuhde on vain äitiäni kohtaan laosena koettujen asioiden suhteen.
Omasta lapsieni isästä olen onnellinen!! aivan mahtava ihminen!! ei alkoholi ongelmaaa, niin samanlainen kuin minä!! =) Kuuntele tarkaan sydäntäsi miesasioissa! Tulet olemaan onnellinen vielä!!! =) ja sisäsi muuttumaan. Mutta toki vieläkin kiinnitän huomiota isää moikkaamassa käydessä ettei vaatteet ole liian kireät, jäi lapsuusaikana pysyviksi jutuiksi....