Lääkkeiden käyttöaika?

Olen käynyt psykologilla puhumassa masennuksen takia nyt yli vuoden ja lääkkeet suostuin aloittamaan vasta menneenä kesänä. Eli itsekin olin niitä vastaan pitkän aikaa. Pelkäsin, että mitä ne tekevät minulle, millainen olo niistä tulee ja jäänkö niihin koukkuun.

Nyt olen syönyt lääkkeitä yhteensä 5 kuukautta, ensin noin puolet ajasta pienemmällä annostuksella ja sitten sitä nostettiin kaksinkertaiseksi. En itse huomannut niiden auttavan ollenkaan, ennen kuin nyt kun olen ollut pari viikkoa ripulissa ja sitä kautta myös tauolla lääkkeistä. En malta odottaa, että otan huomenna aamulla taas lääkkeen, koska oloni muuttui tämän kahden viikon aikana niin sietämättömäksi, etten ole tällaista vielä kokenutkaan aikaisemmin. Kyse voi tietysti myös olla siitä, että jouduin lopettamaan lääkkeiden syönnin hetkeksi kuin seinään. Niitähän ei saisi niin lopettaa, vaan vähitellen.

Kuitenkin voin siis sinulle todeta oman kokemukseni perusteella, että lääkkeet yhdistettynä terapiaan ovat paras hoitomuoto. Kumpikin vaihtoehto yksinään ei ole riittävä, etenkin meidän kaltaisten (itsemurhaa ajattelevien) tilanteessa. Uskon että sinun ei kannata asettaa itsellesi aikamääreitä lääkityksen kanssa, koska se tuottaa sinulle lisää paineita. Itse olen päättänyt nyt syödä niitä niin kauan kuin tarve vaatii, koska tällaista oloa en kestä nyt, mikä tulee ilman lääkkeitä. Läheisillekään tämä ei ole helppoa, koska itselläni ainakin yksi ahdistuksen oire on kärttyisyys/kireys.

Voimia!!

Lääkkeitä käsittääkseni tyrkytetään lähinnä sen vuoksi, että yksilö pysyisi työkykyisenä, ja että vältyttäisiin yksilön itsemurhalta. Kai ne ovat sitten turhia kun nuo asiat eivät enää ole uhkina.

Masennusääkkeitä minullekin tyrkytettiin joka vaivaan, en suostunut koskemaan niihin kun perehdyin, mitä kaikkea ne aiheuttavat aivoille. Masennus johtuu ulkoisten ja geneettisten tekijöiden yhteensopimattomuudesta, geneettisiä tekijöitä emme voi muuttaa, ulkoisia tekijöitä voimme säätää. Jos ryhdyt sopeuttamaan itseäsi lääkkeillä, varaudu käyttämään niitä loppuikäsi, ellet sitten sattumalta löydä sitä ulkoista tekijää, joka epätasapainon aiheuttaa, ja poista sitä elämästäsi, jolloin sen aiheuttamat oireetkin poistuvat.

Lääkkeet ovat pelkkää kemiallista lobotomiaa, jotka vaurioittavat aivoja niin, että ne eivät enää reagoi luonnollisesti niitä häiritseviin tekijöihin. Jotkin lääkkeiden aiheuttamat vauriot ovat kaiketi pysyviä, koska jotkut "kuntoutuvat" lääkkeillä niin, että oireet lähtevät lopullisesti, kyky seksiin ja rakkauteen lähtee lopullisesti jne.

Minä poistin kofeiinin elämästäni täydellisesti viime vuoden helmikuussa, sillä lähti yli 20 vuotta oireilleet masennus, ahdistuneisuus, paniikkihäiriö ja ms-oireet. Kun vaihdoin ruokavalion emäksiseksi, lähtivät loputkin krooniset kivut ja neuropatia.