Vaimoltani poistettiin kohtu 45-vuotiaana. Sen jälkeen loppui seksikin. Vaimoni on ollut sen jälkeen aggressiivinen, ärtynyt ja pelottaa lapsiakin. Vetäytyy omiin oloihinsa, eikä osallistu perheen asioihin millään muotoa. Mitään empaattisuutta ei ole. On mm. suutuspäissään satuttanut 5-vuotiasta tytärtämme. Haukkuu minua ja lapsia todella rumasti. Eikä suostu keskustelemaan mistään. Kukaan ei uskalla sanoa vastaan, niin aggressiivisia nuo kohtaukset ovat, ja alkavat ilman syytä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yöt nukutaan kaikki ikkunat auki ja tuuletin sängyn vieressä pyörimässä. Leikkauksesta on nyt 11 kuukautta.
Onko toivoa paremmasta?
Onko toivoa paremmasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tarkkaan mitä vastaisin, vastaan kumminkin. En ole asiantuntija, mutta arvelisin, että vaimosi vaihdevuosioireet ovat tavallista voimakkaampia tai niihin liittyy muutakin, esimerkiksi masennus. Jos häneltä on poistettu munasarjatkin samalla, se selittää aika paljon. Jos estrogeenikorvaushoito on mahdollinen, niin sitä kannattaa hakea. Jos et saa puolisoasi mukaan esimerkiksi mielenterveystoimistoon, niin mene itse käymään siellä, saat varmasti arvokkaita ohjeita. Jos tilanne menee niin pahaksi, että lapset kärsivät, on sinun velvollisuutesi viedä vaimosi hakemaan apua. Ja mahdollisimman pian.
Olen edellisen vastaajan kanssa samaa mieltä. Voisit sanoa vaimollesi, että estrogeenit kuvioon ja nopsasti, sillä ei kukaan tuollaista äkäpussia kestä. Koko perhe kärsii ja etenkin lapset ja jos hän satuttaa heitä, niin asia kuuluu jo lastensuojelulle.