Naiseni ei yhtään tykkää/innostu ajatuksesta että minulla olisi ystäväpiirissä naisia, jotka olen tuntenut koko ikäni, ja joiden luona huvittaisi vaikka kahvilla käydä juttelemassa, monet heistäkin perheellisiä, hänen mielestään miehen kuuluu kaveerata vain saman sukupuolisten kanssa, koska olen jo perheenpääkin. Saakohan sitä millään tajuamaan minun omia ajatuksiani, vai pitääkö perherauhan takia jättää nämä naispuoliset ystävyyssuhteet pois.
Mitä mieltä?
shfjsh
11332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...eli osoita puheilla ja toiminnallasi että näissä ystävyyssuhteissa ei ole mitään "kummallista" tai kiellettyä.
Siis: kutsu naispuoleisia ystäviäsi tilanteisiin joissa naisesi saattaa olla paikalla (voithan käydä heidän luonaan kahvilla mutta kutsu myös joskus teille) ja puhu puhelusi heidän kanssaan välittämättä onko naisesi kuulemassa. Kerro naisellesi naispuoleisten ystäviesi kuulumisista samaan tapaan kuin miestenkin, ei tietenkään tarvitse tilittää kaikkea mitä olette puhunut, mutta jos tulee jotain "erityistä" kerro se kumppanillesikin. Vaikka tyyliin "se on aloittanut sen-ja-sen harrastuksen, kuulemma tosi hauskaa" (no, hatusta temmattu kökkö esimerkki, mutta ehkä saat kiinni ajatuksesta).
Kohtuullinen avoimmuus edistää sitä ettei naisesi kuvittele näihin ystävyyssuhteisiin liittyvän jotain salaista - tämä vaikutelmahan saattaa monesti tulla ihan vahingossa, kun toisen mielipahaa välttääkseen jättää kertomatta vaikka S:n soitosta tai siitä että käväisi moikkaamassa tätä. Sitten juttu tulee "ilmi" ja kohtaus onkin valmis... Ja luulisinpa että kun kyseessä on sinun pitkäaikaiset ystävät, pystytkin olemaan heidän kanssaan hyvin luontevasti, minkä luulisi rauhoittavan siippaasikin.
Naisesi täytyy oppia sietämään jonkinverran epävarmuutta ja muita epämiellyttäviä tuntemuksia, muuten riskinä on, että kaikki muut naiset on niin vakavia uhkia että on kiellettävä sinulta aina vaan enemmän. Ensin ystävät, sitten jutteleminen vastakkaisen sukupuolen kanssa? Saatko lopulta mennä viehättävän kassatyttösenkään kassalle? Teidän keskinäinen, avoin vuorovaikutus on avainjuttu. Naisesi pitäisi kyetä tunnistamaan vaikka epävarmuutensa ja mustasukkaisuutensa & työstämään sitä, eikä vaan vedota jonkinlaiseen "yleiseen käytäntöön",jonka mukaan perheenpäänä ei voi olla naispuolisia ystäviä.
Kolmas kommenttini liittyy sinun omaan rehellisyyteen itsellesi ja naisellesi. Ovatko naispuoleiset ystäväsi todellakin vain ystäviä ja tahdotko heidän sellaisiksi jäävänkin. "No tietenkin!" saatat tässä kohtaa ärähtää mutta heitän tämän ihan sen vuoksi mietintään, että joskus vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä käytetään hieman arveluttaviinkin tarkoituksiin. Esimerkkinä eräs tuttavapiirin mies, joka tuntui pönkittävän itsetuntoaan jatkuvalla flirttailulla naispuolisille ystävilleen ja tuttavilleen (pönkitystähän tuli, kun sai huomiota niin kotona ja muuallakin). Kun tästä tuli hässäkkää miehen vakisuhteeseen, mies kuittasi asian naurulla ja piikitteli morsiantaan monin tavoin. Eli ulkopuolisen silmin tilanne vaikutti suoranaiselta kiusanteolta, jota vastaan mies saattoi aina vetäistä argumenttinsa että "saahan sitä ystäviä olla, hyvänen aika".
Niin että summa summarum: älä luovu todellisista ystävistäsi! Mitä enemmän joudut tekemään suhteessasi myönnytyksiä, sitä enemmän kasvaa katkeroitumisen riski, kun luovut sinulle tärkeistä asioista...ja kyllä siitäkin lasku lankeaa naisellesi aikanaan. Se on hänenkin hyvä tiedostaa.
Mutta ole avoin ja rehellinen!
kerralla jos menen olen aikeissa mennä yksin ja sitten vaikka ottaa lapsia mukaan, että nämä ystävät tutustuisivat myös lapsiini, kotiin kutsumista en ole ehtinyt ajatellakaan, koska tuo ensimmäinen suunnitelma oli, että pääsisin kotoakin pariksi tunniksi pois, viikot menee työ-koti-työ-koti ei muuta. Se ei rauhoita siippaani että ovat minun pitkäaikaisia, koska hän ei tunne heitä niin ei osaa luottaa tuntemattomiin tuosta noin vain.
tutustuttaa näihin tuntemattomiin. Joskus pariskuntakyläily on tuhoontuomittua erilaisten tyylien ja intressien vuoksi, mutta ainakin kannattaisi kerran kokeilla. Jos haluat tutustuttaa näitä vanhoja ystäviä lapsiisi, mikset tutustuttaisi heitä myös naiseesi.
Haluan ajatella vain itseäni ja että saan omaa aikaa
ajattelet vaan itseäsi ja otat omaa aikaa tavataksesi ystäviäsi. Jos tulee ongelmaa kotona, kerrot edellä mainitun. Rohkaiset siippaasi myös ajattelemaan itseään ja ottamaan aikaa itselleen eli tarjoudut hoitamaan lapsia että hänkin saa tavata ystäviään tai tehdä jotain muuta mukavaa-
Huolehdithan, että puolisosikin saa sitten myöskin omaa aikaa, ja vaikka sitten sinulle tuntemattomien miesten kanssa.
On kovin väärin ajatella, että on jollain tavoin hyvä saada sitä omaa aikaa toisen naisen kanssa. Naisesi kaipaa taatusti myös omaa aikaa ja myös aikaa vain sinun kanssa. Etkö voisi viettää vapaa-aikaasi miespuolisten ystäviesi kanssa? Tuollainen tilanne pakostakin pahoittaa toisen osapuolen mielen, luo väärinkäsityksiä ja aiheuttaa epäluuloa. Itse ainakin loukkaantuisin, jos vaimoni haluaisi "oman aikansa" viettää toisen miehen kanssa ilman minua. Ja syystäkin loukkaantuisin. Se on vain väärin.
Jos kyseessä ovat naiset, joiden kanssa oma vaimokkeesikin on tekemisissä, esim teidän yhteisissä menoissa, ei siinä mitään väärää sinällään ole. Jos taas he ovat henkilöitä, joita naisesi ei tunne tai koskaan tapaa(saa tavata), on ymmärrettävää, että hän siitä pahastuu. Varsinkin, jos jonkun heistä kanssa on sinulla jossain vaiheessa ollut mitään sutinaa.
Suosittelen ottamaan naisesi mukaan tapaamisiin, tai järjestämään niin, että vaikka pariskuntina vietätte enemmän aikaa yhdessä (naisten miehet mukaan kans), niin naisesi näkee, ettei mitään kummempaa ole tekeillä.
Mielestäni naispuolisia YHTEISIÄ ystäviä saa olla, muttei sellaisia, joista puoliso ei tiedä, tai ei kunnolla tunne. Sama pätee niin miehiin kuin naisiinkin. Edellisessä suhteessani kihlattuni tapasi silloin tällöin miesystäviään vuosien takaa, ja en heitä ollut kuin pari kertaa tavannut. Siellä oli sitten joku erkki, joka ehdoin tahdoin koitti väliimme tunkea, vaikka itsekin oli perheellinen. Olin epäilevällä kannalla koko ajan, mutta sitten myöhemmin selvisikin, että kihlattuni olikin sitten pelehtinyt ainakin yhden heistä kanssa.
Nykyisen kanssa suosiolla toimimme molemmat niin, ettei meillä ole vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joita emme kumpikin tunne. Toki välillä törmää vanhoihin tuttuihin, muttemme pidä muuten mitään yhteyttä "ulkopuolisiin", ihan jo väärinkäsitysten ja pahan mielen välttämiseksi. Molemmin puolin.
Omasta mielipiteestäni kiinni, pahastukoon vaimo kuinka tykkää. Olen niin kauan pitänyt suuni kiinni, mutta en enää, lähteköön koko talosta, en piittaa enää.
Oletko itse valmis myös joustamaan vaimosi toiveiden mukaan? Kyllä noin tärkeässä asiaa tulisi osata kompromissia tehdä varsinkin avioliitossa.
Vai onko teillä muita ongelmia liitossa?
Ymmärrän, että kumppanista tarvitsee itse kukin hengähdystaukoa silloin tällöin, mutta miksi sen "tauon" pitää olla toisen naisen kanssa? Tai miehen kanssa, jos nainen olisi kyseessä?
Miksi ehdointahdoin loukata puolisoa hänen toiveistaan huolimatta? Toivoisitko itsellesi samaa kohtelua tai hyväksyisitkö edes sellaista? Mikä vika miespuolisissa ystävissäsi on? Miksi haluat juuri näitä muita naisia tapailla?
laita itsesi vastaavanlaiseen asemaan, suuttuisitko jos naisesi juoksisi miespuolisten ystävien luona kahvittelemassa??
toki jotkut naiset ei missään tapauksessa halua kyseisenlaista puuhaa joten jos hänestä välität niin tapaa näitä ystäviä yhdessä naisesi kanssa tai sitten laitat ystävät jäähylle.
naiset kun yleensä tuppaavat olemaan vähän enemmän mustasukkaisia kuin miehet, etenkin jos itsetunnon kanssa on jotain ryppyjä.
mikäli tapaat jotain naisystävää niin muista vastaavasti kehua omalle naisellesi hänen hyviä puoliaan / kaunetta tms. ja kerro vaikka että onpa silläkin liisalla niin iso kolvi että halkaisisi vaikka ruotsin maan tms. siis tavallaan mollaat sitä ystävää omalle naiselle... silloin hän ehkä ymmärtää ettet ole seksuaalisesti kiinnostunut noista ystävistäsi...
jos noin kovin kaipaa aikaa ilman vaimoketta vastakkaisen sukupuolen kanssa niin kannattaisko kasvaa vihdoin aikuiseksi kokeilun haluisesta teinistä??
Ala hankkia hauskaa, kivaa aikaa YHDESSÄ vaimokkeen kanssa, niin päivät maistuu PAAAAALJON paremmilta! Idiootti.