arvostetaanko sitä vai onko ihan huuhaajäjittelyä, jos otan valokuvan vaikka maisemasta ja maalaan siitä "kopioimalla" öljyväritaulun? Nykyään on niin helppo tulostaa vaikka mitä kuvia ja melkein yksyhteen jäljentää maalauspohjalle ja siihen vaan maalit päälle. Toki vaatii taitoakin. Mutta onko tämä tapa ihan hyväksyttyä "oikeaa" maalaamista? Vai pitääkö olla sen maalaustelineen kanssa siellä ulkona seisomassa? Kuinkahan moni lopulta jäljenteleekään maalauksiaan?
Maalaaminen valokuvasta, netistä tms eli
aitovaiei
44
1840
Vastaukset
- ----
tulee mieleen jutut mitä kuuli lapsena kun aikuiset pähkäili että maalaako joku 'mallista vai omasta päästä'. Tuntui olevan suuri synti jos maalasi 'mallista', kun suurin osa ihmisistä ilmeisesti kuvittelee että taiteilijan kaikki tuotokset tulevat suorana kuvavirtana muistista ja omasta päästä. Ja kauhea pettymys tulee siitä kun taiteilija käyttää mallia. No, siinä yksi luulo monien joukossa.
Mitä tähän sun kysymykseen tulee, niin jos hieman rajataan aluetta, tarkoitatko nyt yleensä esittävän taiteen tekemistä, esim. realistista maisemamaalausta ja vaikkapa realistista muotokuvaa? - veldes
Jos ei hallitse muuta tapaa kuin luonnossa maalaamista niin silloin pitää työskennellä siellä oli ilma mikä hyvänsä. Suurin osa taiteilijoista käyttää kuitenkin nykyään valokuvaa apuna. Eikä sitä suinkaan jäljennetä välttämäti yhden suhde yhteen.
Itse maalaan melkein vallan digikuvista tietokoneen näytöltä. Kun tiedän maiseman jonka aion maalata käyn siellä erivuorokauden- ja myös eri vuodenaikoina kuvaamassa. Otan noin 20-50 kuvaa eri etäisyyksiltä ja myös paljon lähikuvia jotta saan yksityiskohdat näkyviin. Maalaus aloitetaan eri kuvia yhdistelemällä ja lähikuvia apuna käyttäen, jossain vaiheessa maalaus vie mukanaan ja kuvat voi heittää vaikka roskiin, kuvaan tulee mukaan ns. intuitio ja myös elävät muistikuvat palaavat mieleen.
"Oikeat taiteilijat" eivät tätä tietenkään arvosta. Olen näin työskentelemällä saanut ihan mukavan ostavan asiakaskunnan.
Järjestän kerran vuodessa yhden isomman näyttelyn jota varten vuokraan tyhjän liikehuoneiston keskustasta. Jos aikoo tehdä kauppaa on paras olla itse esittelemässä töitään koko näyttelyn ajan.
Näyttelystä saan yleensä myytyä 100-1800 euron hintaisia tauluja noin 20- 45 kpl, tämä on keskiarvo 15 viime vuodelta. Nykyään näyttää kappalemäärä pienenevän vuosivuodelta mutta korkeampi hinta on kompensoinut vähenemistä.
Tuli nyt vähän samalla vastattua edelliseenkin keskusteluaiheeseen "Mikä myy" -myytkö mitään?
Avajaisiin lähetän kutsuja 400-700 ja näyttelyilmoitus pitää valtalehdessä olla joka päivä.
Kriitikot käyvät ainoastaan galleria- ja taiteilijaseurojen näyttelyissä eivätkä poikkea näihin liiketiloihin järjestettyihin näyttelyihin siksi mainonta pitää itse maksaa.
Kallista hommaa vaikkei tarvitse provisioita maksaa kelleen. Ja myös aikalailla arpapeliä ei tarvitse kuin valita näyttelyajankohta väärään aikaan vaikka olympialaisten aikaan niin mettään menee koko näyttely.
Siihen aikaan kun prinsessa Diana kuoli ei lähiviikkoina myyty taulun taulua. - BARE...
Toi kysymys ei ole kauhean helppo.
Pääasia on kai että työ näyttää hyvältä. Valokuvamainen maalaus ei näytä mun mielestä kauhean hyvältä. Toisaalta jos osaa maalata valokuvasta, ei valokuvamaisen, en tiedä voiko sitä edes tehdä... Mä ainakin pyrin itse harjoittelemaan elävästämallista.
Suurin osa jotka todella koittaa maalata "aidosti" tai niinkuin vanhat mestarit maalasivat, niin ei käytä valokuvia. Ainakin mun tietojeni mukaan.
Mun kokemusten mukaan nää on aika tärkeitä pointteja:
- Kuvan ihmisestä tulisi olla kuva siitä miten ihminen kokee mallin ajassa tai ikäänkuin symboolina. Kamerahan kuvaa ihmisen jossain sekunnin murto-osassa. Ja mallia piirettäessä, taiteilija valitsee sen asennon, niistä kymmenistä tai sadoista pienistä variaatioista joita malli tarjoaa, ja anatomian tuntemuksellaan ja ääriviivojen rytmejä muokatessaan hän saa asennosta juuri sellaisen kun haluaa.
- Kamera latistaa aina valöörit. Kamera ei pysty mitenkään toistamaan yhtä monta valööriä kuin ihmissilmä. Toisaalta ei pysty maalit, eikä hiiletkään, mutta silloin ainakin taiteilija pystyy itse valitsemaan miten yleistää valöörit.
- Yksityiskohtien, ääriviivojen, valöörien ja kolmiulotteisten muotojen artikulaatiota on melkeempä mahdoton kontrolloida kameralla, tai maalata valokuvasta. Koska sitä muotoa, valööriä, ääriviivan pientä poikkeamaa tai jotain pinen pientä yksityiskohtaa ei melkeempä koskaan "koe" tai näe kunnolla valokuvasta. - he
Eihän sitä tartte maalatakaan. Tekee vaan kuvankäsittelyohjelmalla valokuvasta öljymaalauksen tai akvarellin, kuinka vaan.
- BARE....
Paitsi, että noi kuvankäsittely jutut ei vaan näytä yhtään maalauksilta.
- olivetree
On aika paljon vaikeampaa maalata sitä maisemaa siellä ulkona elementtien armoilla, mutta kyllä se kannattaa. Niinkun Bare tossa jo kirjoittikin valokuva vaan pelkistää ja tekee valinnat maalarin puolesta ja kyllä ne värit on ihan erilaiset omin silmin nähtynä. Lisäksi ulkona maalaamalla olet jo sisällä siinä maisemassa, tällainen paikan kokemus parhaillaan välittyy kyllä maalaukseen.
Kannattaa jonkin aikaa maalata aika pieneen kokoon että ehtii saada maalauksen kerralla valmiiksi, noin kolmessa tunnissa. Muuten alkaa valot ja varjot vaihtua liikaa. Aamupäivän ja taas iltapäivän valo on kauniimpia varjojen suhteen. Kompositiota kannattaa miettiä kanssa ettei ainakaan kokoajan tule vaan puolet taivasta ja puolet vettä. Tärkeää on olla melko hyvä rutiini maalaamisessa ja värien sekoittamisessa, ettei tarvitse liikaa taistella tuollaisten asioiden kanssa siellä ulkona. Yksi tärkeä asia varsinkin kesällä maalatessa on mennä maalaamaan sellaiseen sopivan tummaan varjoon. Jos maalaat suorassa auringonvalossa niin helposti valöörit ja värit tulee sekoitetuksi liian tummiksi.
Monet nykyisin maalaa maisemaa valokuvasta ja kyllä se mielestäni näkyy. Juuri väreissä ja valööreissä. Mutta toisaalta monet ostajat arvostavat sitä että kaikki männynneulaset on maalattu. - Ammattilainen56
Miellyttävää huomata että täällä on tulvillaan taiteilijoita jotka ovat huippuammattilaisia ketkä arvostavat luonnollisia valöörejä sekä aitoja värejä joita valokuvissa ei näy.
Oikeastaan en tiedä itkeäkö vai nauraa. Osaatte vielä jopa sekoittaa ja valita "oikeat" värit niihin valööreihin kuten muihinkin osa-alueisiin. Onnittelen!
Taidatte vain unohtaa että valokuvausvälineitä on monen sorttisia. On myös niitäkin jotka toistavat kaikki elementit juuri niin luonnollisena kuin ne ovatkin, väreineen ja valööreineen. Sellaiset välineet on on yleensä huippuammattilaisilla.
Voin vakavasti tituleerata itseäni ammattilaiseksi taiteilijana, takanani 35 vuotta tätä uraa. Olen maalannut sekä luonnossa että itse ottamistani valokuvista ja minulla on alan parhaimpiin kuuluvia valokuvausvälineitä vino pino, koska teen myös sen alan taidetta.
Uskallan väittää että kun valokuvaan niin pienimmätkin valöörivivahteet toistuvat valokuvissani luonnollisina.
On absurdia väittää että alan ammattilaiset eivät osaisi hommiaan! Ihmettelen esimerkiksi Baren "erityisen tarkkaa" silmää ja mielelläni näkisin niitä hänen teoksiaan kuinka ne esimerkiksi niissä näkyy.
Onnittelut myös "veldes" nimimerkille vuosittaisen myynnin vuoksi! Ihan pakko nostaa hattua sillä osaat nähtävästi valita markkinarakosi todella hyvin. Ehkä se kertoo myös kyvyistäsi tehdä haluttavaa taidetta.
Kuriositeetin vuoksi voisin mainita että itselläni on jatkuva pysyvä/lisääntyä/vaihtuva näyttely täällä keskikaupungilla, en ole yhtenäkään vuonna yltänyt 45 kappaleen myyntiin maalausteoksillani ja kuitenkin kaiken aikaa näytteillä on noin sata teosta. Ehkä se taas kertoo omasta kyvystäni tehdä haluttavaa taidetta, siitäkään huolimatta että "näyttelyssäni" päivittäin käy noin vähintään 50 katselijaa. Syynä siihen saattaa olla oma hintapolitiikkani.
Onneksi noita valokuvateoksia menee enemmän.- olivetree
Ihminen näkee eritavalla kuin kamera, jo siitäkin syystä että me näemme kahden silmän läpi. Mulle ainoa syy maalata maisemaa on pyrkiä välittämään se impressio tai vaikutelma siitä maisemasta. Jos suodatan sen kokemuksen kameran läpi niin se latistuu väkisinkin. Jollekin muulle näin ei kenties käy. Valokuvauksen ammattilainen voi ajatella asiat toisin, mutta maalarina minä koen että parhaimmat maalaukset syntyy olemalla mahdollisimman lähellä sitä alkuperäistä kokemusta tai asiaa mitä tahtoo maalata.
- BARE...
"Taidatte vain unohtaa että valokuvausvälineitä on monen sorttisia. On myös niitäkin jotka toistavat kaikki elementit juuri niin luonnollisena kuin ne ovatkin, väreineen ja valööreineen. Sellaiset välineet on on yleensä huippuammattilaisilla."
Ihan tiedoksi, ei ole mitään aitoa absoluuttista valöörien esittämistä. Eli sellaista kameraa joka esittää kaiken "juuri niinkuin ne asiat on" ei ole olemassakkaan...
Muuten tuntuu että et tajua luonnon havainnoinnista juuri mitään. Yleensä sen kyllä näkee kun valokuvasta jotain tehdään kieliposkella. Ja se ei usein näytä kauhean hyvältä. Jos on joku joka todella osaa piirtää, ja jolla on takana useiden vuosien elävänmallin piirtämisen ja maalauksen kokemus, voi olla että hän pystyy tekemään valokuvasta hetkittäin sen näköistä että siitä ei erota suoraan luonnosta havainoidusta.
"Uskallan väittää että kun valokuvaan niin pienimmätkin valöörivivahteet toistuvat valokuvissani luonnollisina."
Uskallan väittää että ei toistu. Voitkin nyt omilla töilläs todistaa toisin. Esimerkiksi se missä varjo loppuu ja valo alkaa, on todella epäselvää valokuvissa. Myöskin figuurin kolmiulotteinen rakenne on epäselvää.
En tiedä itkeäkkö vai nauraakko, taas näiden "ammattilaisten" kanssa. Jos haluat nyt pönkittää noita sun lausuntojas ammattitaidollas, niin näytä niitä realistisia maalauksia joita olet tehnyt niistä valokuvistas.
Se että sä olet ammattilainen, ei merkitse yhtään mitään vielä. Suomessa on satoja kuvataiteen ammattilaisia, jotka ei osaa piirtää esittävää figuuria henkenseä pitimiksensekkään.
Tossa on mun piirustuksia:
http://www.flickr.com/photos/45156364@N03/ - Ammattilainen56
olivetree kirjoitti:
Ihminen näkee eritavalla kuin kamera, jo siitäkin syystä että me näemme kahden silmän läpi. Mulle ainoa syy maalata maisemaa on pyrkiä välittämään se impressio tai vaikutelma siitä maisemasta. Jos suodatan sen kokemuksen kameran läpi niin se latistuu väkisinkin. Jollekin muulle näin ei kenties käy. Valokuvauksen ammattilainen voi ajatella asiat toisin, mutta maalarina minä koen että parhaimmat maalaukset syntyy olemalla mahdollisimman lähellä sitä alkuperäistä kokemusta tai asiaa mitä tahtoo maalata.
En väitä vastaan. Paras mahdollinen tilanne taiteilijalle on tehdä työ live-pohjalta tietenkin ja sellaiseen pyrin itsekin silloin kun sellainen on mahdollista. Mutta silloinkin on kamera hyvänä apuna tiettyjä asioita varten.
Teen myös paljon muotokuvia "elävistä kohteista" mutta siinäkin tarvitaan useinmiten kameraa.
Mielestäni on naivia väittää että nykyaikana joku ammattitaiteilijakaan kirjaimellisesti astuisi muutaman askeleen taaksepäin ja maalaisi live-kohteen kerralla valmiiksi yhdeltä istumalta. Sellainen vaan ei kertakaikkiaan ole mahdollista kuin muutamalla promillella meistä ammattitaiteilijoista. Tuskin edes tänne kirjoittavat "huippuammattilaisetkaan" kykenevät sellaiseen väitän minä. - liblap
BARE... kirjoitti:
"Taidatte vain unohtaa että valokuvausvälineitä on monen sorttisia. On myös niitäkin jotka toistavat kaikki elementit juuri niin luonnollisena kuin ne ovatkin, väreineen ja valööreineen. Sellaiset välineet on on yleensä huippuammattilaisilla."
Ihan tiedoksi, ei ole mitään aitoa absoluuttista valöörien esittämistä. Eli sellaista kameraa joka esittää kaiken "juuri niinkuin ne asiat on" ei ole olemassakkaan...
Muuten tuntuu että et tajua luonnon havainnoinnista juuri mitään. Yleensä sen kyllä näkee kun valokuvasta jotain tehdään kieliposkella. Ja se ei usein näytä kauhean hyvältä. Jos on joku joka todella osaa piirtää, ja jolla on takana useiden vuosien elävänmallin piirtämisen ja maalauksen kokemus, voi olla että hän pystyy tekemään valokuvasta hetkittäin sen näköistä että siitä ei erota suoraan luonnosta havainoidusta.
"Uskallan väittää että kun valokuvaan niin pienimmätkin valöörivivahteet toistuvat valokuvissani luonnollisina."
Uskallan väittää että ei toistu. Voitkin nyt omilla töilläs todistaa toisin. Esimerkiksi se missä varjo loppuu ja valo alkaa, on todella epäselvää valokuvissa. Myöskin figuurin kolmiulotteinen rakenne on epäselvää.
En tiedä itkeäkkö vai nauraakko, taas näiden "ammattilaisten" kanssa. Jos haluat nyt pönkittää noita sun lausuntojas ammattitaidollas, niin näytä niitä realistisia maalauksia joita olet tehnyt niistä valokuvistas.
Se että sä olet ammattilainen, ei merkitse yhtään mitään vielä. Suomessa on satoja kuvataiteen ammattilaisia, jotka ei osaa piirtää esittävää figuuria henkenseä pitimiksensekkään.
Tossa on mun piirustuksia:
http://www.flickr.com/photos/45156364@N03/Miksi noissa sun piirustuksissa on sukupuolielimet sensuroitu?
- pesten
BARE... kirjoitti:
"Taidatte vain unohtaa että valokuvausvälineitä on monen sorttisia. On myös niitäkin jotka toistavat kaikki elementit juuri niin luonnollisena kuin ne ovatkin, väreineen ja valööreineen. Sellaiset välineet on on yleensä huippuammattilaisilla."
Ihan tiedoksi, ei ole mitään aitoa absoluuttista valöörien esittämistä. Eli sellaista kameraa joka esittää kaiken "juuri niinkuin ne asiat on" ei ole olemassakkaan...
Muuten tuntuu että et tajua luonnon havainnoinnista juuri mitään. Yleensä sen kyllä näkee kun valokuvasta jotain tehdään kieliposkella. Ja se ei usein näytä kauhean hyvältä. Jos on joku joka todella osaa piirtää, ja jolla on takana useiden vuosien elävänmallin piirtämisen ja maalauksen kokemus, voi olla että hän pystyy tekemään valokuvasta hetkittäin sen näköistä että siitä ei erota suoraan luonnosta havainoidusta.
"Uskallan väittää että kun valokuvaan niin pienimmätkin valöörivivahteet toistuvat valokuvissani luonnollisina."
Uskallan väittää että ei toistu. Voitkin nyt omilla töilläs todistaa toisin. Esimerkiksi se missä varjo loppuu ja valo alkaa, on todella epäselvää valokuvissa. Myöskin figuurin kolmiulotteinen rakenne on epäselvää.
En tiedä itkeäkkö vai nauraakko, taas näiden "ammattilaisten" kanssa. Jos haluat nyt pönkittää noita sun lausuntojas ammattitaidollas, niin näytä niitä realistisia maalauksia joita olet tehnyt niistä valokuvistas.
Se että sä olet ammattilainen, ei merkitse yhtään mitään vielä. Suomessa on satoja kuvataiteen ammattilaisia, jotka ei osaa piirtää esittävää figuuria henkenseä pitimiksensekkään.
Tossa on mun piirustuksia:
http://www.flickr.com/photos/45156364@N03/yhtä oikeaa se maalaus on oli sitten käytetty valokuvaa tai suoraan luonnosta. Näkyy noissa Repinin ja edelfeltin ja kumppanien maalauksissakin pensselityöskentely ja voisin väittää ettei luonnossa esiinny siveltimen jäljet. Turhaa paskanjauhantaa väittää että se olisi jotenkin väärin käyttää valokuvaa. Ite veistoksissakin käytän välillä valokuvia, vaikeahan se on hahmottaa kuvista kolmiulotteista muotoa mutta en nyt sikiötä saanut keneltäkään malliksi niin piti tyytyä kuvien tutkimiseen.
Munch ilmaisi asian: "Valokuvauskone ei voi kilpailla siveltimen ja paletin kanssa niin kauan kuin sitä ei voida käyttää taivaassa eikä helvetissä".
Siinä missä valokuva aikoinaan jäljensi todellisuutta niin Munch näki erona maalaustaiteen ylivertaisuuteen että sillä on mahdollisuus ilmaista näkyvästä maailmasta poikkeavia asioita. Nykyäänhän tekniikka on mahdollistanut valokuvan käyttämisen monipuolisemmin ja mielestäni siinä maalaus- tai veistotaiteeseen oleva ero on poistunut. - BARE...
liblap kirjoitti:
Miksi noissa sun piirustuksissa on sukupuolielimet sensuroitu?
En ollu ihan varma ton flickrin politiikasta "alastonkuvien suhteen". Ainakin photobucket poisti ne kuvat joissa näkyi naisen rinnat tai sukupuolielin, oli ne sitten valokuvia, piirustuksia tai maalauksia :(.
- BARE...
pesten kirjoitti:
yhtä oikeaa se maalaus on oli sitten käytetty valokuvaa tai suoraan luonnosta. Näkyy noissa Repinin ja edelfeltin ja kumppanien maalauksissakin pensselityöskentely ja voisin väittää ettei luonnossa esiinny siveltimen jäljet. Turhaa paskanjauhantaa väittää että se olisi jotenkin väärin käyttää valokuvaa. Ite veistoksissakin käytän välillä valokuvia, vaikeahan se on hahmottaa kuvista kolmiulotteista muotoa mutta en nyt sikiötä saanut keneltäkään malliksi niin piti tyytyä kuvien tutkimiseen.
Munch ilmaisi asian: "Valokuvauskone ei voi kilpailla siveltimen ja paletin kanssa niin kauan kuin sitä ei voida käyttää taivaassa eikä helvetissä".
Siinä missä valokuva aikoinaan jäljensi todellisuutta niin Munch näki erona maalaustaiteen ylivertaisuuteen että sillä on mahdollisuus ilmaista näkyvästä maailmasta poikkeavia asioita. Nykyäänhän tekniikka on mahdollistanut valokuvan käyttämisen monipuolisemmin ja mielestäni siinä maalaus- tai veistotaiteeseen oleva ero on poistunut.Käyttikö Edelfelt mukama paljon valokuvaa? Ainakin olen nähnyt muutamia valokuvia, jotka ei tosin näyttäneet siltä että niistä olisi suoraan mitään maalattu. Enkä noista teksteistä, kirjoista löytänyt kauheasti mitään noihin valokuviin viittaavaa.
Repinistä en ole ihan varma. Mutta ei ne sen maalaukset näytä kauhean valokuvamaisilta. Ja tiedän että Repinillä oli useiden vuosien elävänmallin piirustus ja maalauspohja ranskalaisissa ja venäläisissä akatemioissa.
Edelfeltin tai Repinin töissä ei näy valokuvamaisuus, mun mielestä juurikaan. Eli jos niitä on käytetty niin, niitä on osattu välttää jollain tavalla se lattea valokuvamaisuus.
"Turhaa paskanjauhantaa väittää että se olisi jotenkin väärin käyttää valokuvaa"
En sano että se on väärin. Se valokuvamaisuus näkyy nimittäin aika usein maalauksissa. Tietysti jos tekijällä on pitkä kokemus luonnosta maalaamisesta niin voi olla että niistä valokuvasta maalatuista maalauksista ei tule niin valokuvamaisia.
Ei noi valokuvat oo mun mielestä mikään kauhean suuri kysymys tossa hommassa. Lähinnä se ärsyttää, kun väitetään että "kaikkihan niitä käyttää" ja heti kun nähdään hyvän näköinen maalaus on joku toteaa että "Toi on tehty valokuvasta. Huijjausta!" tai jotain yhtä viisasta. Sitten joku aloittelija tai aiheeseen perehtymätön luulee että maalausprosessi on jotain ihme valokuvasta kopiointia.
Suomessa on muutenkin ihan sairaana maalareita jotka tekee valokuvasta ja vielä suuri osa fotoprojektorilla, ja se todella näkyy, kun mennään sieltä missä aita on matalin. En nyt jaksa ruveta erittelemään että miten, mutta näkyy kyllä XD - pesten
BARE... kirjoitti:
Käyttikö Edelfelt mukama paljon valokuvaa? Ainakin olen nähnyt muutamia valokuvia, jotka ei tosin näyttäneet siltä että niistä olisi suoraan mitään maalattu. Enkä noista teksteistä, kirjoista löytänyt kauheasti mitään noihin valokuviin viittaavaa.
Repinistä en ole ihan varma. Mutta ei ne sen maalaukset näytä kauhean valokuvamaisilta. Ja tiedän että Repinillä oli useiden vuosien elävänmallin piirustus ja maalauspohja ranskalaisissa ja venäläisissä akatemioissa.
Edelfeltin tai Repinin töissä ei näy valokuvamaisuus, mun mielestä juurikaan. Eli jos niitä on käytetty niin, niitä on osattu välttää jollain tavalla se lattea valokuvamaisuus.
"Turhaa paskanjauhantaa väittää että se olisi jotenkin väärin käyttää valokuvaa"
En sano että se on väärin. Se valokuvamaisuus näkyy nimittäin aika usein maalauksissa. Tietysti jos tekijällä on pitkä kokemus luonnosta maalaamisesta niin voi olla että niistä valokuvasta maalatuista maalauksista ei tule niin valokuvamaisia.
Ei noi valokuvat oo mun mielestä mikään kauhean suuri kysymys tossa hommassa. Lähinnä se ärsyttää, kun väitetään että "kaikkihan niitä käyttää" ja heti kun nähdään hyvän näköinen maalaus on joku toteaa että "Toi on tehty valokuvasta. Huijjausta!" tai jotain yhtä viisasta. Sitten joku aloittelija tai aiheeseen perehtymätön luulee että maalausprosessi on jotain ihme valokuvasta kopiointia.
Suomessa on muutenkin ihan sairaana maalareita jotka tekee valokuvasta ja vielä suuri osa fotoprojektorilla, ja se todella näkyy, kun mennään sieltä missä aita on matalin. En nyt jaksa ruveta erittelemään että miten, mutta näkyy kyllä XD"Käyttikö Edelfelt mukama paljon valokuvaa? Ainakin olen nähnyt muutamia valokuvia, jotka ei tosin näyttäneet siltä että niistä olisi suoraan mitään maalattu. Enkä noista teksteistä, kirjoista löytänyt kauheasti mitään noihin valokuviin viittaavaa."
Siis mitä tarkoitin että edelfeltillä, repinillä ym. näkyy maalauksissa selvästi maalauksellisuus, eikä täysin orjallinen luonnon kopiointi.
Käytetään tosiaan paljon diaprojektoreja ja piirtoheittimiä ja se on ihan ok. Tuo tekniikkana ei ole mikään uusi. Ainakin jo renessanssi ajoilta tuttu mm. freskojen tekemisessä. Silloin tosin käytettiin kynttilää jonka edessä figuuri oli. Mun mielestä mm. teemu mäki käyttää projektoria aika hienosti osana maalauksia ja tekee niistä silti oman juttunsa. - BARE...
pesten kirjoitti:
"Käyttikö Edelfelt mukama paljon valokuvaa? Ainakin olen nähnyt muutamia valokuvia, jotka ei tosin näyttäneet siltä että niistä olisi suoraan mitään maalattu. Enkä noista teksteistä, kirjoista löytänyt kauheasti mitään noihin valokuviin viittaavaa."
Siis mitä tarkoitin että edelfeltillä, repinillä ym. näkyy maalauksissa selvästi maalauksellisuus, eikä täysin orjallinen luonnon kopiointi.
Käytetään tosiaan paljon diaprojektoreja ja piirtoheittimiä ja se on ihan ok. Tuo tekniikkana ei ole mikään uusi. Ainakin jo renessanssi ajoilta tuttu mm. freskojen tekemisessä. Silloin tosin käytettiin kynttilää jonka edessä figuuri oli. Mun mielestä mm. teemu mäki käyttää projektoria aika hienosti osana maalauksia ja tekee niistä silti oman juttunsa."eikä täysin orjallinen luonnon kopiointi. "
Mitäs toi oikein on? Ketkä sitten "kopioi" luontoa orjallisesti?
"Käytetään tosiaan paljon diaprojektoreja ja piirtoheittimiä ja se on ihan ok. Tuo tekniikkana ei ole mikään uusi"
Ketkä noita käyttää? Ainakin ne jotka tänä päivänä maalaavat vielä edes jollain tavalla traditionaalisesti ja realistisesti, eivät yleensä käytä valokuvia tai projektoreita.
Renesanssi taidettakaan ei voi oikein käyttää minään esimerkkinä, kun se ei yleensä ollut mitenkään kauhean realistista. Holbein tosin käytti kait jonkun näköistä tussia ja lasilevyä joskus. Mutta en itse kyllä usko että hänen maalauksensa näyttivät sen takia hyvältä.
Teemu Mäen taulut on aika kaukana mistään realismista. Joten sitä ei nyt voi käyttää minään esimerkkinä. Tosiaan aika "omaa juttua" tuntuu olevan Mäen maalaukset. - *Taidemaikka*
pesten kirjoitti:
"Käyttikö Edelfelt mukama paljon valokuvaa? Ainakin olen nähnyt muutamia valokuvia, jotka ei tosin näyttäneet siltä että niistä olisi suoraan mitään maalattu. Enkä noista teksteistä, kirjoista löytänyt kauheasti mitään noihin valokuviin viittaavaa."
Siis mitä tarkoitin että edelfeltillä, repinillä ym. näkyy maalauksissa selvästi maalauksellisuus, eikä täysin orjallinen luonnon kopiointi.
Käytetään tosiaan paljon diaprojektoreja ja piirtoheittimiä ja se on ihan ok. Tuo tekniikkana ei ole mikään uusi. Ainakin jo renessanssi ajoilta tuttu mm. freskojen tekemisessä. Silloin tosin käytettiin kynttilää jonka edessä figuuri oli. Mun mielestä mm. teemu mäki käyttää projektoria aika hienosti osana maalauksia ja tekee niistä silti oman juttunsa.Edelfelt käytti käytännöllisesti katsoen jokaisessa työssään valokuvia apuna. Mielestäni sen myös näkee, enkä sano tuota pahassa mielessä. Hän vain osasi tehdä maalauksellista jälkeä tavalla jota nykyisin vain hyvin harvat osaa. Hän ei kuitenkaan orjallisesti noudattanut kaikkia kuvan elementtejä, vaan pisti sinne yleensä paljon myös omia oivalluksiaan. Juuri se osoitti että hän oli loistava piirtäjä ja maalari.
Hänen teoksissaan olevat ylimääräiset ihmiset, (jotka muuten kaikki olivat tunnistettavia henkilöitä) hän kykeni asettamaan virheettömästi maisemaan vaikka ne oli maalattu erillisestä valokuvasta. Nykyisillä taiteijoilla ei ole sellaista taitoa. Heillä lopputulos näyttää korkeintaan tahattomalta naivismilta. Tietysti hyvin harvat nykytaiteilijat hallitsevat tuollaisen tekniikan ja taidon.
Täälläkin on nähty muutamia valokuvien orjallisia kopioitsijoita joiden teokset näyttävät mielestäni huonolta vitsiltä. Sellaiset ovat äärettömän tylsiä katsottavia. Useimmissa on jopa jokainen kivenmurikkakin kopioitu sellaisenaan mahdollisimman tarkasti jopa kolmiulotteisuuden (lue perspektiivisääntöjen) kustannuksella. Jos sellaista mielii harrastaa niin kannattaa opetella "logaritmimenetelmä" jolla voi laskea oikeat mittasuhteet tietyn matkan suhteen. Mutta kun osaa tehdä sen niinkuin Edelfelt oikealla tavalla maalauksellisin keinoin niin voi unohtaa matikan maalaustyötä tehdessään.
Jos taiteilijan ainoa focus on mahdollisimman pieni pensseli eikä edes suostu keskustelemaan muusta saatikka opettelemaan isommilla pensseleillä, hän on hukassa.
Sama koskee myös muita maalaustapoja. Ei kannata jäädä yhden tavan orjaksi. Ammattilainen56 kirjoitti:
En väitä vastaan. Paras mahdollinen tilanne taiteilijalle on tehdä työ live-pohjalta tietenkin ja sellaiseen pyrin itsekin silloin kun sellainen on mahdollista. Mutta silloinkin on kamera hyvänä apuna tiettyjä asioita varten.
Teen myös paljon muotokuvia "elävistä kohteista" mutta siinäkin tarvitaan useinmiten kameraa.
Mielestäni on naivia väittää että nykyaikana joku ammattitaiteilijakaan kirjaimellisesti astuisi muutaman askeleen taaksepäin ja maalaisi live-kohteen kerralla valmiiksi yhdeltä istumalta. Sellainen vaan ei kertakaikkiaan ole mahdollista kuin muutamalla promillella meistä ammattitaiteilijoista. Tuskin edes tänne kirjoittavat "huippuammattilaisetkaan" kykenevät sellaiseen väitän minä.ihmeellisiä ammattilaisia, jos
"Mielestäni on naivia väittää että nykyaikana joku ammattitaiteilijakaan kirjaimellisesti astuisi muutaman askeleen taaksepäin ja maalaisi live-kohteen kerralla valmiiksi yhdeltä istumalta. Sellainen vaan ei kertakaikkiaan ole mahdollista kuin muutamalla promillella meistä ammattitaiteilijoista"
Eikä tuo pidä paikkaansakaan, maalamminen luonnossa kaikkina vuodenaikoina onnistuu hyvin ja kolmessa neljässä tunnissa valmistuu maisematyö aina kokoon noin 60x90 saakka. Vain kova tuuli, sade tai reipas pakkanen voi olla esteenä. Niin maalattiin ennen ja niin pystyy maalaamaan yhä, jos vain haluaa. Perin harvat taitavat nykyään vain haluta.- Ammattilainen56
ilpittore kirjoitti:
ihmeellisiä ammattilaisia, jos
"Mielestäni on naivia väittää että nykyaikana joku ammattitaiteilijakaan kirjaimellisesti astuisi muutaman askeleen taaksepäin ja maalaisi live-kohteen kerralla valmiiksi yhdeltä istumalta. Sellainen vaan ei kertakaikkiaan ole mahdollista kuin muutamalla promillella meistä ammattitaiteilijoista"
Eikä tuo pidä paikkaansakaan, maalamminen luonnossa kaikkina vuodenaikoina onnistuu hyvin ja kolmessa neljässä tunnissa valmistuu maisematyö aina kokoon noin 60x90 saakka. Vain kova tuuli, sade tai reipas pakkanen voi olla esteenä. Niin maalattiin ennen ja niin pystyy maalaamaan yhä, jos vain haluaa. Perin harvat taitavat nykyään vain haluta.Tarkoitin kylläkin muotokuvaa ilpittore. Myöskin maisemakuvat joskus joutuu jättämään välillä niinsanotusti lepäämään valöörien katoamisen vuoksi.
Teen myös joskus talvisin "ulkotöitä" mutta nykyisin se on kyllä hiukan harvempaan kun tuo reumatekijä tahtoo kalvata jo tällä iällä tätä vanhenevaa ruumistani. Monet talvimaisematyöni ovat syntyneet istuen moottorikelkan selässä maalaten. Viimeistely niissäkin tehdään sisätiloissa pitäen huolta että sama värimaailma pysyy vallitsevana. Yhteenvetona ja oleellista kuitenkin näissä on että myöskin valokuvaan nuo "projektiot" aina samalta paikalta kun maalaankin.
Olemme jo pitkään tienneet että melkein kaikki kulta-ajan mestaritkin ovat käyttäneet sen ajan valokuvaustekniikkaa apunaan maalaamisessa niin miksi emme me saisi näitä tämän päivän vehkeitä käyttää? Mutta kopiointi 1:1 valokuvasta todella näkyy ja silloin ainakin minun silmä alkaa hylkimään sellaista teosta. - Ammattilainen56
BARE... kirjoitti:
"Taidatte vain unohtaa että valokuvausvälineitä on monen sorttisia. On myös niitäkin jotka toistavat kaikki elementit juuri niin luonnollisena kuin ne ovatkin, väreineen ja valööreineen. Sellaiset välineet on on yleensä huippuammattilaisilla."
Ihan tiedoksi, ei ole mitään aitoa absoluuttista valöörien esittämistä. Eli sellaista kameraa joka esittää kaiken "juuri niinkuin ne asiat on" ei ole olemassakkaan...
Muuten tuntuu että et tajua luonnon havainnoinnista juuri mitään. Yleensä sen kyllä näkee kun valokuvasta jotain tehdään kieliposkella. Ja se ei usein näytä kauhean hyvältä. Jos on joku joka todella osaa piirtää, ja jolla on takana useiden vuosien elävänmallin piirtämisen ja maalauksen kokemus, voi olla että hän pystyy tekemään valokuvasta hetkittäin sen näköistä että siitä ei erota suoraan luonnosta havainoidusta.
"Uskallan väittää että kun valokuvaan niin pienimmätkin valöörivivahteet toistuvat valokuvissani luonnollisina."
Uskallan väittää että ei toistu. Voitkin nyt omilla töilläs todistaa toisin. Esimerkiksi se missä varjo loppuu ja valo alkaa, on todella epäselvää valokuvissa. Myöskin figuurin kolmiulotteinen rakenne on epäselvää.
En tiedä itkeäkkö vai nauraakko, taas näiden "ammattilaisten" kanssa. Jos haluat nyt pönkittää noita sun lausuntojas ammattitaidollas, niin näytä niitä realistisia maalauksia joita olet tehnyt niistä valokuvistas.
Se että sä olet ammattilainen, ei merkitse yhtään mitään vielä. Suomessa on satoja kuvataiteen ammattilaisia, jotka ei osaa piirtää esittävää figuuria henkenseä pitimiksensekkään.
Tossa on mun piirustuksia:
http://www.flickr.com/photos/45156364@N03/Juuri niinkuin epäilinkin. Ylettömän tarkka silmäsi ei näy näiden kuvien valööreissä tai sitten kommunikointi aivojesi ja käden välillä on vajavaista.
Luulin oikeastaan että sinulla olisi näyttää todellista "pohjaa" kuvitteellisten maalaustaitojesi tueksi, ottaen huomioon tuon ärhäkän tapasi kommunikoida täällä. Näytätkin olevan meidän kaltainen tavallinen kuolevainen. Nuo työsi olivat vielä hyvin kaukana klassisesta taiteesta josta uneksit päiväunia. Ei ne mielestäni huonojakaan olleet vaikka niissä näkyykin vasta-alkajalle tyypilliset ja perinteiset anatomiavirheet jo heti ensisilmäyksellä. Se taito on kyllä harjoiteltavissa kuntoon.
Uskallanpa poikarukka väittää että tiedän luonnon havainnoinnista luultavasti ja hyvin todennäköisestikin sinua enemmän. Olen syntynyt ja asun edelleenkin maalla aika paljon, joskin osoitteeni on kaupungissa.
Sinulla on ihmeellinen tapa lyödä keskustelukumppanejasi kuin vierasta sikaa tuntematta kuitenkaan heitä tippaakaan. Taidat olla ihan poikanen jota ei ole vielä elämä kunnolla koulinnut ja tietäen tuon sinun ärhäkkyyden, jätän jatkossa kommenttisi täysin huomiotta. Minulla ei ole tarvetta sinun kaltaisillesi todistella yhtään mitään. - pesten
BARE... kirjoitti:
"eikä täysin orjallinen luonnon kopiointi. "
Mitäs toi oikein on? Ketkä sitten "kopioi" luontoa orjallisesti?
"Käytetään tosiaan paljon diaprojektoreja ja piirtoheittimiä ja se on ihan ok. Tuo tekniikkana ei ole mikään uusi"
Ketkä noita käyttää? Ainakin ne jotka tänä päivänä maalaavat vielä edes jollain tavalla traditionaalisesti ja realistisesti, eivät yleensä käytä valokuvia tai projektoreita.
Renesanssi taidettakaan ei voi oikein käyttää minään esimerkkinä, kun se ei yleensä ollut mitenkään kauhean realistista. Holbein tosin käytti kait jonkun näköistä tussia ja lasilevyä joskus. Mutta en itse kyllä usko että hänen maalauksensa näyttivät sen takia hyvältä.
Teemu Mäen taulut on aika kaukana mistään realismista. Joten sitä ei nyt voi käyttää minään esimerkkinä. Tosiaan aika "omaa juttua" tuntuu olevan Mäen maalaukset.tiedä haluatko bare tahallaan ymmärtää väärin vai ihan huvikseen vängätä.
"Mitäs toi oikein on? Ketkä sitten "kopioi" luontoa orjallisesti?"
Mitä nyt itse olen nähnyt niin Hansonin ja Mueckin veistokset ovat realistisimpia mitä itse olen nähnyt. Jos se realistisuus on nyt sitten olevinaan joku asteikko millä teoksia halutaan mitata.
"Ketkä noita käyttää? Ainakin ne jotka tänä päivänä maalaavat vielä edes jollain tavalla traditionaalisesti ja realistisesti, eivät yleensä käytä valokuvia tai projektoreita."
Siis kuten jo aiemminkin sanoit, niitä käytetään paljon. Ei realistien toimesta vaan yleensäkin paljon.
"Teemu Mäen taulut on aika kaukana mistään realismista. Joten sitä ei nyt voi käyttää minään esimerkkinä. Tosiaan aika "omaa juttua" tuntuu olevan Mäen maalaukset."
En mä väittänytkään että mäen maalaukset olisivat realistisia vaan esimerkkinä taiteilijasta, joka käyttää osassa maalauksissaan projektoria. Ja mäki vielä jatkaa maalauksia niin että se ei edes ole valokuvamainen. Ei tosin realistinenkaan mutta tykkään jätkän tyylistä. Ja kyllä sen huomaa että silläkin on anatomia kohtalaisesti hallussa. Tässä ketjussahan oli kyse valokuvan käytöstä maalauksissa eikä siitä realismista mistä aina tykkäät jauhaa. - olivetree
Ammattilainen56 kirjoitti:
Tarkoitin kylläkin muotokuvaa ilpittore. Myöskin maisemakuvat joskus joutuu jättämään välillä niinsanotusti lepäämään valöörien katoamisen vuoksi.
Teen myös joskus talvisin "ulkotöitä" mutta nykyisin se on kyllä hiukan harvempaan kun tuo reumatekijä tahtoo kalvata jo tällä iällä tätä vanhenevaa ruumistani. Monet talvimaisematyöni ovat syntyneet istuen moottorikelkan selässä maalaten. Viimeistely niissäkin tehdään sisätiloissa pitäen huolta että sama värimaailma pysyy vallitsevana. Yhteenvetona ja oleellista kuitenkin näissä on että myöskin valokuvaan nuo "projektiot" aina samalta paikalta kun maalaankin.
Olemme jo pitkään tienneet että melkein kaikki kulta-ajan mestaritkin ovat käyttäneet sen ajan valokuvaustekniikkaa apunaan maalaamisessa niin miksi emme me saisi näitä tämän päivän vehkeitä käyttää? Mutta kopiointi 1:1 valokuvasta todella näkyy ja silloin ainakin minun silmä alkaa hylkimään sellaista teosta.Ei se muotokuvankaan maalaaminen mallista niin hankalaa ole. Yksi tosi tärkeä asia on saada sellainen hyvä maalausrutiini kuntoon ja ihan perusasiat studiotyöskentelystä hanskaan. Näitä en ole missään nähnyt opetettavan enää tänäpäivänä. Värien sekoittaminen paletilla ja ylipäänsä esim. ihonvärien sekoittaminen. Millaiselle pohjalle on helppo maalata nopea luonnos ja miten tuollainen kannattaa rakentaa. Millaiset siveltimet toimivat hyvin ja miten erilaiset maalinesteet vaikuttavat maalaukseen. Miten se malli tulee asetella sinne studioon että saadaan toimiva ja helposti maalattava valo. Näitä asioita on vaikka kuinka paljon, mutta kun saadaan jonkinlainen rutiini siihen maalaamiseen, niin ettei tarvitse jokaista asiaa miettiä voidaan keskittyä siihen olennaiseen. Sitten vaan maalataan.
Eikä tämän kaiken tulisi suinkaan pelästyttää ihmisiä maalaamasta luonnosta, vaan yritän selittää ettei sen luonnosta maalaamisen tarvitse olla sellaista tuskaista vääntämistä. Maalaaminen luonnosta on hauskaa ja tavallaan myös vapauttavaa, juuri senkin takia että asiat koko ajan muuttuvat. Malli liikkuu tai valo vaihtuu. Mutta juuri se maalauksen tekeminen, ratkaisujen hakeminen ja muutos on ainakin minulle hyvin antoisaa. Samanlailla niitä havaintoja voi tehdä siitä elävästä mallista kuin valokuvastakin. - ----
Ammattilainen56 kirjoitti:
En väitä vastaan. Paras mahdollinen tilanne taiteilijalle on tehdä työ live-pohjalta tietenkin ja sellaiseen pyrin itsekin silloin kun sellainen on mahdollista. Mutta silloinkin on kamera hyvänä apuna tiettyjä asioita varten.
Teen myös paljon muotokuvia "elävistä kohteista" mutta siinäkin tarvitaan useinmiten kameraa.
Mielestäni on naivia väittää että nykyaikana joku ammattitaiteilijakaan kirjaimellisesti astuisi muutaman askeleen taaksepäin ja maalaisi live-kohteen kerralla valmiiksi yhdeltä istumalta. Sellainen vaan ei kertakaikkiaan ole mahdollista kuin muutamalla promillella meistä ammattitaiteilijoista. Tuskin edes tänne kirjoittavat "huippuammattilaisetkaan" kykenevät sellaiseen väitän minä.todella nopeasti. Jopa yhdella istumalla valmista. Tosin joudun väittämään asiakkaalle että työhön menee enemmän aikaa. On väliin vähän vaikea selitellä nopeuttaan. Mutta pointsi on siinä että harjaantunut silmä näkee hyvin nopeasti kohteensa pääkohdat ja siinäpä se. Silmä ja käsi tekee saumataonta yhteistyötä, ei se sen kummempaa ole.
Jotkut pääsee tuohon treenillä, itse olen ollut nopea siitä lähtien kun aloitin piirtämisen 7-vuotiaana. - BARE...
pesten kirjoitti:
tiedä haluatko bare tahallaan ymmärtää väärin vai ihan huvikseen vängätä.
"Mitäs toi oikein on? Ketkä sitten "kopioi" luontoa orjallisesti?"
Mitä nyt itse olen nähnyt niin Hansonin ja Mueckin veistokset ovat realistisimpia mitä itse olen nähnyt. Jos se realistisuus on nyt sitten olevinaan joku asteikko millä teoksia halutaan mitata.
"Ketkä noita käyttää? Ainakin ne jotka tänä päivänä maalaavat vielä edes jollain tavalla traditionaalisesti ja realistisesti, eivät yleensä käytä valokuvia tai projektoreita."
Siis kuten jo aiemminkin sanoit, niitä käytetään paljon. Ei realistien toimesta vaan yleensäkin paljon.
"Teemu Mäen taulut on aika kaukana mistään realismista. Joten sitä ei nyt voi käyttää minään esimerkkinä. Tosiaan aika "omaa juttua" tuntuu olevan Mäen maalaukset."
En mä väittänytkään että mäen maalaukset olisivat realistisia vaan esimerkkinä taiteilijasta, joka käyttää osassa maalauksissaan projektoria. Ja mäki vielä jatkaa maalauksia niin että se ei edes ole valokuvamainen. Ei tosin realistinenkaan mutta tykkään jätkän tyylistä. Ja kyllä sen huomaa että silläkin on anatomia kohtalaisesti hallussa. Tässä ketjussahan oli kyse valokuvan käytöstä maalauksissa eikä siitä realismista mistä aina tykkäät jauhaa."Mitä nyt itse olen nähnyt niin Hansonin ja Mueckin veistokset ovat realistisimpia mitä itse olen nähnyt. Jos se realistisuus on nyt sitten olevinaan joku asteikko millä teoksia halutaan mitata."
Ne on tosiaan realistisia pintapuolisesti, mutta sitten toisaalta niissä ei mitenkään korosteta luonno tulkitsemista. Veistoksissa varsinkin sais olla artikuloitu niitä muotoja mitä näkee. Ja ainakaan noissa mueckin veistoksissa ei ole juurikaan tehty sitä. Ja noista mueckin veistoksista näkyy muutenkin että ne on tehty aika suureks osaks päästä kyllä. En itse pidä... :(
Mun mielestä se realismi tai naturalismi on muutakin kuin pintapuolisesti hyvin aidon näköisen tekemistä. Se on enemmänkin luonnon tutkimista ja esittämistä niin että siitä näkyy ihmisiä kiinostavia ja tunteita herättäviä asioita. Kreikkalaiset patsaatkin on mun mielestä tossa mielessä kiinostavampia kuin mueckin veistokset. Niissä sentään on aika paljon artikuloitu sitä muotoa. - BARE...
*Taidemaikka* kirjoitti:
Edelfelt käytti käytännöllisesti katsoen jokaisessa työssään valokuvia apuna. Mielestäni sen myös näkee, enkä sano tuota pahassa mielessä. Hän vain osasi tehdä maalauksellista jälkeä tavalla jota nykyisin vain hyvin harvat osaa. Hän ei kuitenkaan orjallisesti noudattanut kaikkia kuvan elementtejä, vaan pisti sinne yleensä paljon myös omia oivalluksiaan. Juuri se osoitti että hän oli loistava piirtäjä ja maalari.
Hänen teoksissaan olevat ylimääräiset ihmiset, (jotka muuten kaikki olivat tunnistettavia henkilöitä) hän kykeni asettamaan virheettömästi maisemaan vaikka ne oli maalattu erillisestä valokuvasta. Nykyisillä taiteijoilla ei ole sellaista taitoa. Heillä lopputulos näyttää korkeintaan tahattomalta naivismilta. Tietysti hyvin harvat nykytaiteilijat hallitsevat tuollaisen tekniikan ja taidon.
Täälläkin on nähty muutamia valokuvien orjallisia kopioitsijoita joiden teokset näyttävät mielestäni huonolta vitsiltä. Sellaiset ovat äärettömän tylsiä katsottavia. Useimmissa on jopa jokainen kivenmurikkakin kopioitu sellaisenaan mahdollisimman tarkasti jopa kolmiulotteisuuden (lue perspektiivisääntöjen) kustannuksella. Jos sellaista mielii harrastaa niin kannattaa opetella "logaritmimenetelmä" jolla voi laskea oikeat mittasuhteet tietyn matkan suhteen. Mutta kun osaa tehdä sen niinkuin Edelfelt oikealla tavalla maalauksellisin keinoin niin voi unohtaa matikan maalaustyötä tehdessään.
Jos taiteilijan ainoa focus on mahdollisimman pieni pensseli eikä edes suostu keskustelemaan muusta saatikka opettelemaan isommilla pensseleillä, hän on hukassa.
Sama koskee myös muita maalaustapoja. Ei kannata jäädä yhden tavan orjaksi."Edelfelt käytti käytännöllisesti katsoen jokaisessa työssään valokuvia apuna."
Ei ihan mene läpi kyllä. Jos katsot esim. Edelfeltin pariisin ajan alastonmalli maalauksia, jotka on tehty 100% varmasti ilman valokuvaa. Ja varmassti useat työt sen jälkeenkin. Jos hän käytti valokuvia, niin se oli sitten varmasti joskus myöhemmässä elämänvaiheessa.
"Hänen teoksissaan olevat ylimääräiset ihmiset, (jotka muuten kaikki olivat tunnistettavia henkilöitä) hän kykeni asettamaan virheettömästi maisemaan vaikka ne oli maalattu erillisestä valokuvasta."
Missä on jotain konktreettisia todisteita että hän maalasi valokuvasta juttuja kuviinsa. Ei niin että en pystyisi oletusarvoisesti uskomaan sitä, vaan haluaisin ihan oikeasti tietää lisää tästä aiheesta.
"Useimmissa on jopa jokainen kivenmurikkakin kopioitu sellaisenaan mahdollisimman tarkasti jopa kolmiulotteisuuden (lue perspektiivisääntöjen) kustannuksella."
Joitain suomalaisia maalareita vai? :D Tai ketä siis tarkotat näillä valokuvia kopioitsijoilla.
Ihan vaan tiedoks sullekkin muuten, että tuskin kukaan katsoo perspektiiviä, jotain sekavan muotoisia kiviä piirretäessä.
Uskoisin että esim. juuri Edelfelt käytti perspektiiviä ainoastaan isoissa maalauksissa joissa oli arkkitehtuuria, tai muuten suorahkon tai sileän muotoisia esineitä. Perspektiiviä on muutenkin ihan järjettömän vaikea käyttää eläväämallia piirettäessä, tai oikeastaan epäkätevää. Tärkeintä on että näkee sen mallin kaksiulotteisia muotoja tarkasti ja tajuaa mallin anatomista rakennetta ja elettä. - BARE....
Ammattilainen56 kirjoitti:
Juuri niinkuin epäilinkin. Ylettömän tarkka silmäsi ei näy näiden kuvien valööreissä tai sitten kommunikointi aivojesi ja käden välillä on vajavaista.
Luulin oikeastaan että sinulla olisi näyttää todellista "pohjaa" kuvitteellisten maalaustaitojesi tueksi, ottaen huomioon tuon ärhäkän tapasi kommunikoida täällä. Näytätkin olevan meidän kaltainen tavallinen kuolevainen. Nuo työsi olivat vielä hyvin kaukana klassisesta taiteesta josta uneksit päiväunia. Ei ne mielestäni huonojakaan olleet vaikka niissä näkyykin vasta-alkajalle tyypilliset ja perinteiset anatomiavirheet jo heti ensisilmäyksellä. Se taito on kyllä harjoiteltavissa kuntoon.
Uskallanpa poikarukka väittää että tiedän luonnon havainnoinnista luultavasti ja hyvin todennäköisestikin sinua enemmän. Olen syntynyt ja asun edelleenkin maalla aika paljon, joskin osoitteeni on kaupungissa.
Sinulla on ihmeellinen tapa lyödä keskustelukumppanejasi kuin vierasta sikaa tuntematta kuitenkaan heitä tippaakaan. Taidat olla ihan poikanen jota ei ole vielä elämä kunnolla koulinnut ja tietäen tuon sinun ärhäkkyyden, jätän jatkossa kommenttisi täysin huomiotta. Minulla ei ole tarvetta sinun kaltaisillesi todistella yhtään mitään."Luulin oikeastaan että sinulla olisi näyttää todellista "pohjaa" kuvitteellisten maalaustaitojesi tueksi, ottaen huomioon tuon ärhäkän tapasi kommunikoida täällä."
Missäs vitussa on sun pohjas? Laitaks jonkun linkin niihin sun töihin.
"Ei ne mielestäni huonojakaan olleet vaikka niissä näkyykin vasta-alkajalle tyypilliset ja perinteiset anatomiavirheet jo heti ensisilmäyksellä. Se taito on kyllä harjoiteltavissa kuntoon."
Jesh.
En sanoa että noi mun työt olisi oikeasti hyviä. Mutta sen tiedän että sun tasoselta tyypiltä ei kannata mitään kritiikkejä ottaa.
"Uskallanpa poikarukka väittää että tiedän luonnon havainnoinnista luultavasti ja hyvin todennäköisestikin sinua enemmän. Olen syntynyt ja asun edelleenkin maalla aika paljon, joskin osoitteeni on kaupungissa."
Luonnon havainnoinnilla mä ainakin tarkoitin elävästämallista piirtämistä. Joka lienee kaiken havainnosta tekemisen pohja. En siis halkopinojen ja kuusimetsien töllöttelyä :(
"Taidat olla ihan poikanen jota ei ole vielä elämä kunnolla koulinnut ja tietäen tuon sinun ärhäkkyyden, jätän jatkossa kommenttisi täysin huomiotta. Minulla ei ole tarvetta sinun kaltaisillesi todistella yhtään mitään."
Tottakai kannattaa jättää huomioimatta, kun et voi lyödä nyt vastineeksi niitä omia töitäs. Ja näin petit oman periaatteessi, jonka mukaan pitää itse osata ja sitten vasta sanoa. BARE... kirjoitti:
"Mitä nyt itse olen nähnyt niin Hansonin ja Mueckin veistokset ovat realistisimpia mitä itse olen nähnyt. Jos se realistisuus on nyt sitten olevinaan joku asteikko millä teoksia halutaan mitata."
Ne on tosiaan realistisia pintapuolisesti, mutta sitten toisaalta niissä ei mitenkään korosteta luonno tulkitsemista. Veistoksissa varsinkin sais olla artikuloitu niitä muotoja mitä näkee. Ja ainakaan noissa mueckin veistoksissa ei ole juurikaan tehty sitä. Ja noista mueckin veistoksista näkyy muutenkin että ne on tehty aika suureks osaks päästä kyllä. En itse pidä... :(
Mun mielestä se realismi tai naturalismi on muutakin kuin pintapuolisesti hyvin aidon näköisen tekemistä. Se on enemmänkin luonnon tutkimista ja esittämistä niin että siitä näkyy ihmisiä kiinostavia ja tunteita herättäviä asioita. Kreikkalaiset patsaatkin on mun mielestä tossa mielessä kiinostavampia kuin mueckin veistokset. Niissä sentään on aika paljon artikuloitu sitä muotoa."Niissä sentään on aika paljon artikuloitu sitä muotoa."
Miten muotoa artikuloidaan? Mikä on mudon artikulatio? Tunnen sanan vain keleen, ääntämiseen liittyvänä, enkä ole koskaan ennen kuullut sitä käytettävän kuvataiteeseen. Voiko myös väriä artikuloida?- Susirajan sälli
ilpittore kirjoitti:
"Niissä sentään on aika paljon artikuloitu sitä muotoa."
Miten muotoa artikuloidaan? Mikä on mudon artikulatio? Tunnen sanan vain keleen, ääntämiseen liittyvänä, enkä ole koskaan ennen kuullut sitä käytettävän kuvataiteeseen. Voiko myös väriä artikuloida?..näyttää kun juntti yrittää olla fiksu.
- veldes
Paljon käy sinullakin väkeä ihan päivittäin. Oletko aina itse paikalla esittelemässä?
Onhan tuo maiseman maalaaminen luonnossa ilman muuta paras tapa saada näkymät aitoina kankaalle.
Digitekniikka on mielestäni vasta tuonut varteenotettavan vaihtoehdon paikanpäällä maalaamiselle.Ja uskallankin väittää löytäväni kymmenittäin tilanteita luonnosta ja varsinkin talvimaisemasta joita ei ole mitenkään mahdollista maalata paikanpäällä, tai voi tietenkin maalata, mutta sen hetkistä tilannetta ei pysty dokumentoimaan aidosti kuin kameralla.
Näissä aiheissa on tarkoitus vangita kankaalle erilaisia nousevan tai laskevan auringon tuomia valon tunnelmia. Ja tämä hetki on äärettömän lyhyt aika korkeintaan pari minuuttia. Olen niin monesti missannut tilanteen kamerankin kanssa. Kesällä erilaiset nousevan auringon sävyttämät usvamaisemat ovat myös vaikeita maalattavia aidon tuntuisiksi paikanpäällä.
Nämä ovat myös sellaisia tilanteita joita olen monesti joutunut odottamaan useampia vuosia, saada maisemaan ensin lunta, pilviä sille kohtaan jossa itse olen, koska pilvistä heijastuu esim.laskevan auringon valo erittäin kauniisti ympärillä olevaan luontoon.
Edelfelt ja Pekka Halonen maalasivat luonnossa ja tietenkin Kallela. Edelfeltin maisemat on paljolti kesäaiheita jolloin päivät seurasivat toisiaan samanakaltaisina valon suhteen. Halonen maalasi myös kesää ja talvimaisemat olivat usein suojasään maisemia joita talvella riittää. Ja kannattaa huomioida ilmaston silloin olleen erilainen kuin nykyään. Talvella oli vielä lunta ja aiheita riitti yllinkyllin, toista on nyt.
Mainitsit tuon markkinaraon, nämä luonnossa olevat valonhetket ja varsinkin talvimaisemassa, ovat ehkä sitten se joihin asiakkaani ovat tykästyneet.
Muotokuviin ym. joissa ihminen on sisätiloissa ja jos näitä vielä maalaa päivittän ammatikseen ei kyllä kameraa tarvita.
Tuli nyt sinulle osoitettuun vastaukseen liitettyä ajatuksia joita on käsitelty täällä, koska olen vähän laiska kirjoittaja. - BARE...
ilpittore kirjoitti:
"Niissä sentään on aika paljon artikuloitu sitä muotoa."
Miten muotoa artikuloidaan? Mikä on mudon artikulatio? Tunnen sanan vain keleen, ääntämiseen liittyvänä, enkä ole koskaan ennen kuullut sitä käytettävän kuvataiteeseen. Voiko myös väriä artikuloida?http://www.geraldmackerman.com/images/pt2pl25.jpg
Tossa on artikuloitu viivalla figuuria/ muotoa hienosti mun mielestä. Eli valittu suoralla ja vähän kaarevalla viivalla tarkasti muotojen/ anatomian mukaan miten niitä käytetään.
Kaipa tota voi kutsua samaksi kuin yksinkertaistaminen. Paitsi että mun mielestä artikulaatio voi näkyä kaikkein tarkimmissakin töissä.
http://www.ameralart.com/drawingsP1.html
Niinkuin tossakin on jokaisella ääriviivalla joku tietty rytmi/ suunta, joka korreloi usein johonkin toiseen ääriviivaan. Se ei ole vaan pelkkä yksityiskohtainen piirustus, vaan ne kaikki yksityiskohdat ja monimutkaisemmatkin viivojen suunnan vaihtelut jollain tapaa kuuluvat tohon kokonaisuuteen.
Mun mielestä näiden tyyppien veistokset on paljon paremman näköisiä ja tietyllä tapaa uskollisempia luonnolle, kuin Mueckin:
http://codyswansonsculpture.com/sculptures.html
http://robertbodem.com/Works/works.html
Koska noi muodot tai se miten noita muotoja on artikuloitu ja yksinkertaistettu on havainnoitu suoraan mallista tai tehty suurella ihmiskehon muotojen tuntemuksella. Eikä vaan lähdetty tekemään mallinuken omaista, eleetöntä figuuria, joka näyttää siltä kun se olisi otettu suoraan mallista jollain lifecasting jutulla.
En nyt sanois että toi Mueck ihan turha taiteilija on. Mutta mä en tajua miksi noiden veistosten pitää olla tollasia ouodon surrealistisia ja miksi noiden pitää yrittää huijata mua uskomaan että kyseessä on oikea ihminen. Eihän maalauksetkaan koita uskotella kenellekkään että, ihminen katsoisi jostain tv-ruudusta sisään "oikeaa maailmaa". Tai ehkä jotkut tromple loel maalaukset, mutta ne nyt lienee aika rajoittunut ja pieni kategoria. - veldes
veldes kirjoitti:
Paljon käy sinullakin väkeä ihan päivittäin. Oletko aina itse paikalla esittelemässä?
Onhan tuo maiseman maalaaminen luonnossa ilman muuta paras tapa saada näkymät aitoina kankaalle.
Digitekniikka on mielestäni vasta tuonut varteenotettavan vaihtoehdon paikanpäällä maalaamiselle.Ja uskallankin väittää löytäväni kymmenittäin tilanteita luonnosta ja varsinkin talvimaisemasta joita ei ole mitenkään mahdollista maalata paikanpäällä, tai voi tietenkin maalata, mutta sen hetkistä tilannetta ei pysty dokumentoimaan aidosti kuin kameralla.
Näissä aiheissa on tarkoitus vangita kankaalle erilaisia nousevan tai laskevan auringon tuomia valon tunnelmia. Ja tämä hetki on äärettömän lyhyt aika korkeintaan pari minuuttia. Olen niin monesti missannut tilanteen kamerankin kanssa. Kesällä erilaiset nousevan auringon sävyttämät usvamaisemat ovat myös vaikeita maalattavia aidon tuntuisiksi paikanpäällä.
Nämä ovat myös sellaisia tilanteita joita olen monesti joutunut odottamaan useampia vuosia, saada maisemaan ensin lunta, pilviä sille kohtaan jossa itse olen, koska pilvistä heijastuu esim.laskevan auringon valo erittäin kauniisti ympärillä olevaan luontoon.
Edelfelt ja Pekka Halonen maalasivat luonnossa ja tietenkin Kallela. Edelfeltin maisemat on paljolti kesäaiheita jolloin päivät seurasivat toisiaan samanakaltaisina valon suhteen. Halonen maalasi myös kesää ja talvimaisemat olivat usein suojasään maisemia joita talvella riittää. Ja kannattaa huomioida ilmaston silloin olleen erilainen kuin nykyään. Talvella oli vielä lunta ja aiheita riitti yllinkyllin, toista on nyt.
Mainitsit tuon markkinaraon, nämä luonnossa olevat valonhetket ja varsinkin talvimaisemassa, ovat ehkä sitten se joihin asiakkaani ovat tykästyneet.
Muotokuviin ym. joissa ihminen on sisätiloissa ja jos näitä vielä maalaa päivittän ammatikseen ei kyllä kameraa tarvita.
Tuli nyt sinulle osoitettuun vastaukseen liitettyä ajatuksia joita on käsitelty täällä, koska olen vähän laiska kirjoittaja.on parhaimpia suomalaisia valonmaalareita ja varsinkin hänen talvimaisemissaan se näkyy.
veldes kirjoitti:
Paljon käy sinullakin väkeä ihan päivittäin. Oletko aina itse paikalla esittelemässä?
Onhan tuo maiseman maalaaminen luonnossa ilman muuta paras tapa saada näkymät aitoina kankaalle.
Digitekniikka on mielestäni vasta tuonut varteenotettavan vaihtoehdon paikanpäällä maalaamiselle.Ja uskallankin väittää löytäväni kymmenittäin tilanteita luonnosta ja varsinkin talvimaisemasta joita ei ole mitenkään mahdollista maalata paikanpäällä, tai voi tietenkin maalata, mutta sen hetkistä tilannetta ei pysty dokumentoimaan aidosti kuin kameralla.
Näissä aiheissa on tarkoitus vangita kankaalle erilaisia nousevan tai laskevan auringon tuomia valon tunnelmia. Ja tämä hetki on äärettömän lyhyt aika korkeintaan pari minuuttia. Olen niin monesti missannut tilanteen kamerankin kanssa. Kesällä erilaiset nousevan auringon sävyttämät usvamaisemat ovat myös vaikeita maalattavia aidon tuntuisiksi paikanpäällä.
Nämä ovat myös sellaisia tilanteita joita olen monesti joutunut odottamaan useampia vuosia, saada maisemaan ensin lunta, pilviä sille kohtaan jossa itse olen, koska pilvistä heijastuu esim.laskevan auringon valo erittäin kauniisti ympärillä olevaan luontoon.
Edelfelt ja Pekka Halonen maalasivat luonnossa ja tietenkin Kallela. Edelfeltin maisemat on paljolti kesäaiheita jolloin päivät seurasivat toisiaan samanakaltaisina valon suhteen. Halonen maalasi myös kesää ja talvimaisemat olivat usein suojasään maisemia joita talvella riittää. Ja kannattaa huomioida ilmaston silloin olleen erilainen kuin nykyään. Talvella oli vielä lunta ja aiheita riitti yllinkyllin, toista on nyt.
Mainitsit tuon markkinaraon, nämä luonnossa olevat valonhetket ja varsinkin talvimaisemassa, ovat ehkä sitten se joihin asiakkaani ovat tykästyneet.
Muotokuviin ym. joissa ihminen on sisätiloissa ja jos näitä vielä maalaa päivittän ammatikseen ei kyllä kameraa tarvita.
Tuli nyt sinulle osoitettuun vastaukseen liitettyä ajatuksia joita on käsitelty täällä, koska olen vähän laiska kirjoittaja.jonka jokainen ulkona maalannut kohtaa eli
"Ja uskallankin väittää löytäväni kymmenittäin tilanteita luonnosta ja varsinkin talvimaisemasta joita ei ole mitenkään mahdollista maalata paikanpäällä, tai voi tietenkin maalata, mutta sen hetkistä tilannetta ei pysty dokumentoimaan aidosti kuin kameralla.
Näissä aiheissa on tarkoitus vangita kankaalle erilaisia nousevan tai laskevan auringon tuomia valon tunnelmia. Ja tämä hetki on äärettömän lyhyt aika korkeintaan pari minuuttia."
Siihen on kuitenkin ratkaisu, jonka on jo Monet´lta tuttu. Monet tutki nimenomaan valoa eri aikoina ja olosuhteissa, ja tunnetuin lienee hänen sarjansa Rouenin katedraalin portaalista. Hänellä oli huone vuokrattuna vastapäisestä talosta, ja hän maalasi kunkin aiheen samaan aikaan päivästä samanlaisessa, säästä riippuvassa valaistuksessa.
Toinen keino, joka sekin varmaan oli tuttu Monetlle, ja jota olen itse käyttänyt, on maalata niiden muutaman ohikiitävän minuutin aikana motiivin olennaisimmat kohdat hetken paikallisvärillä ja jatkaa sen jälkeen välittömästi paikan päällä maalaamista muulta osin nähdyn mielikuvan mukaisesti. Varsinkin auringon nousun ja laskun aikana nopean maalaamisen on oltava lähes täysin vaistonvaraista, jota voi kuitenkin ennakoida valmistamalla paletin aiemmin tutkituilla väreillä. Kokonaan pieleen maalaus ei koskaan mene, aina siinä on kohtalaisen uskottava ilme, mutta myös täysosumia tulee.BARE... kirjoitti:
http://www.geraldmackerman.com/images/pt2pl25.jpg
Tossa on artikuloitu viivalla figuuria/ muotoa hienosti mun mielestä. Eli valittu suoralla ja vähän kaarevalla viivalla tarkasti muotojen/ anatomian mukaan miten niitä käytetään.
Kaipa tota voi kutsua samaksi kuin yksinkertaistaminen. Paitsi että mun mielestä artikulaatio voi näkyä kaikkein tarkimmissakin töissä.
http://www.ameralart.com/drawingsP1.html
Niinkuin tossakin on jokaisella ääriviivalla joku tietty rytmi/ suunta, joka korreloi usein johonkin toiseen ääriviivaan. Se ei ole vaan pelkkä yksityiskohtainen piirustus, vaan ne kaikki yksityiskohdat ja monimutkaisemmatkin viivojen suunnan vaihtelut jollain tapaa kuuluvat tohon kokonaisuuteen.
Mun mielestä näiden tyyppien veistokset on paljon paremman näköisiä ja tietyllä tapaa uskollisempia luonnolle, kuin Mueckin:
http://codyswansonsculpture.com/sculptures.html
http://robertbodem.com/Works/works.html
Koska noi muodot tai se miten noita muotoja on artikuloitu ja yksinkertaistettu on havainnoitu suoraan mallista tai tehty suurella ihmiskehon muotojen tuntemuksella. Eikä vaan lähdetty tekemään mallinuken omaista, eleetöntä figuuria, joka näyttää siltä kun se olisi otettu suoraan mallista jollain lifecasting jutulla.
En nyt sanois että toi Mueck ihan turha taiteilija on. Mutta mä en tajua miksi noiden veistosten pitää olla tollasia ouodon surrealistisia ja miksi noiden pitää yrittää huijata mua uskomaan että kyseessä on oikea ihminen. Eihän maalauksetkaan koita uskotella kenellekkään että, ihminen katsoisi jostain tv-ruudusta sisään "oikeaa maailmaa". Tai ehkä jotkut tromple loel maalaukset, mutta ne nyt lienee aika rajoittunut ja pieni kategoria.antamiasi linkkejä. Ne ovat mielestäni hyviä piirustuksia niin muodon kuin viivojen, valojen ja varjostusten puolesta. Ilmeisesti käytät sanaa artikuloida tavasta, jolla taiteilija suhteuttaa nuo piirustuksen keskeiset tekijät toisiinsa, mutta ulkopuoliselle se ei kerro mitään erityistä, jokainenhan katsoo teoksia omasta näkövinkkelistään. Mikä ero tuossa artikuloinnissa on esim. Ameran ja Mueckin välillä?
Veistosten artikulointia en katsonut, veistos pitää nähdä in situ joka puolelta.- BARE...
ilpittore kirjoitti:
antamiasi linkkejä. Ne ovat mielestäni hyviä piirustuksia niin muodon kuin viivojen, valojen ja varjostusten puolesta. Ilmeisesti käytät sanaa artikuloida tavasta, jolla taiteilija suhteuttaa nuo piirustuksen keskeiset tekijät toisiinsa, mutta ulkopuoliselle se ei kerro mitään erityistä, jokainenhan katsoo teoksia omasta näkövinkkelistään. Mikä ero tuossa artikuloinnissa on esim. Ameran ja Mueckin välillä?
Veistosten artikulointia en katsonut, veistos pitää nähdä in situ joka puolelta."Mikä ero tuossa artikuloinnissa on esim. Ameran ja Mueckin välillä?"
No Ameral on kuvataiteilija ja Mueck on veistäjä. En oikeen osaa sanoa. Ameral ainakin yleistää todella taitavasti asioita anatomian/ ihmiskehon rakenteen kannalta, ja siltikin maalaa valoa.
Mun mielestä noista Mueckin veistoksista puuttuu kokonaan sellainen kaunis muotojen artikulointi tai jotenkin se tuntuu yleistävän jotenkin tylsästi noita muotoja. Käsikin saattaa olla jotenkin mietitty sillä tavalla että se on anatomisesti oikein, mutta siitä puuttuu kokonaan sellainen muotojen pilkkominen simppeleiksi "plaineiksi" (en tiedä sanaa suomeksi).
http://robertbodem.com/Archives_gallery/album/gallery.html
Noissa Bodemin veistoksissa näkyy läheltä katsottaen selviä ikäänkuin möykkyjä tai pinnan suunnan muutoksia (planeja), jotka on selvästi havaittu elävästä mallista. Mueckin veistosten pinnat tuntuu olevan jotenkin liian käsittelemättömiä, hienosti kyllä yleistetty geometrisia kolmiulotteisia isoja muotoja, mutta tossa pinnalla ei tunnu näkyvän kauheasti minkään näköistä kunnollista "artikulaatiota", esim miten joku tietty lihas, luu tai läskimöykky on juuri sillä tietyllä ihmisellä muodostunut.
Tuntuu hölmöltä puhua kauheasti kuvanveistosta, kun en loppupeleissä tajua siitä kauheasti :D - olivetree
veldes kirjoitti:
Paljon käy sinullakin väkeä ihan päivittäin. Oletko aina itse paikalla esittelemässä?
Onhan tuo maiseman maalaaminen luonnossa ilman muuta paras tapa saada näkymät aitoina kankaalle.
Digitekniikka on mielestäni vasta tuonut varteenotettavan vaihtoehdon paikanpäällä maalaamiselle.Ja uskallankin väittää löytäväni kymmenittäin tilanteita luonnosta ja varsinkin talvimaisemasta joita ei ole mitenkään mahdollista maalata paikanpäällä, tai voi tietenkin maalata, mutta sen hetkistä tilannetta ei pysty dokumentoimaan aidosti kuin kameralla.
Näissä aiheissa on tarkoitus vangita kankaalle erilaisia nousevan tai laskevan auringon tuomia valon tunnelmia. Ja tämä hetki on äärettömän lyhyt aika korkeintaan pari minuuttia. Olen niin monesti missannut tilanteen kamerankin kanssa. Kesällä erilaiset nousevan auringon sävyttämät usvamaisemat ovat myös vaikeita maalattavia aidon tuntuisiksi paikanpäällä.
Nämä ovat myös sellaisia tilanteita joita olen monesti joutunut odottamaan useampia vuosia, saada maisemaan ensin lunta, pilviä sille kohtaan jossa itse olen, koska pilvistä heijastuu esim.laskevan auringon valo erittäin kauniisti ympärillä olevaan luontoon.
Edelfelt ja Pekka Halonen maalasivat luonnossa ja tietenkin Kallela. Edelfeltin maisemat on paljolti kesäaiheita jolloin päivät seurasivat toisiaan samanakaltaisina valon suhteen. Halonen maalasi myös kesää ja talvimaisemat olivat usein suojasään maisemia joita talvella riittää. Ja kannattaa huomioida ilmaston silloin olleen erilainen kuin nykyään. Talvella oli vielä lunta ja aiheita riitti yllinkyllin, toista on nyt.
Mainitsit tuon markkinaraon, nämä luonnossa olevat valonhetket ja varsinkin talvimaisemassa, ovat ehkä sitten se joihin asiakkaani ovat tykästyneet.
Muotokuviin ym. joissa ihminen on sisätiloissa ja jos näitä vielä maalaa päivittän ammatikseen ei kyllä kameraa tarvita.
Tuli nyt sinulle osoitettuun vastaukseen liitettyä ajatuksia joita on käsitelty täällä, koska olen vähän laiska kirjoittaja.Onhan se niin että on vaikeaa maalata sitä auringonlaskua, kun sitä ei todellakaan ehkä kestä kuin muutama minuutti. Tästä valokuvan käytöstä voisi varmaan väitellä loputtomiin ja ehkä kyse onkin siitä mihin kukin taiteellaan pyrkii. Me olemme niin tottuneet valokuviin että harvemmin tulee edes mietittyä sitä eroa miten ihminen havaitsee ja muistaa. Niinkuin jo aikaisemmin kirjoitin niin me emme näe kameran lailla ja emme edes muista asioita pysähtyneinä kuvina, vaan liikkeenä ja kenties muutamina yksityiskohtina sieltä sun täältä, hajuina ja makuina yms. Ehkä juuri siksi nämä luonnossa tehdyt maalaukset liikuttavat ihmisiä enemmän kuin valokuvasta maalatut.
Tosiaan voi olla ongelma että siitä vuoden ainoasta lumisesta päivästä pitää tehdä vaikkapa 30 maalausta. Tässä saattaa olla vaarana leimautuminen liiaksi yhden aiheen maalariksi.
Yksi syy siihen miksi 1800 luvun lopun taiteilijat, ne jotka tuossa listasivat olivat niin hyviä, on se että he maalasivat luonnosta. Ja ainakin minulle juuri ne pienet luonnossa tehdyt nopeat maalaukset ovat usein niitä parhaita maalauksia noilta kultakauden taiteilijoilta. Pieni kaunis sävelmä voi antaa enemmän kuin iso sinfonia. BARE... kirjoitti:
"Mikä ero tuossa artikuloinnissa on esim. Ameran ja Mueckin välillä?"
No Ameral on kuvataiteilija ja Mueck on veistäjä. En oikeen osaa sanoa. Ameral ainakin yleistää todella taitavasti asioita anatomian/ ihmiskehon rakenteen kannalta, ja siltikin maalaa valoa.
Mun mielestä noista Mueckin veistoksista puuttuu kokonaan sellainen kaunis muotojen artikulointi tai jotenkin se tuntuu yleistävän jotenkin tylsästi noita muotoja. Käsikin saattaa olla jotenkin mietitty sillä tavalla että se on anatomisesti oikein, mutta siitä puuttuu kokonaan sellainen muotojen pilkkominen simppeleiksi "plaineiksi" (en tiedä sanaa suomeksi).
http://robertbodem.com/Archives_gallery/album/gallery.html
Noissa Bodemin veistoksissa näkyy läheltä katsottaen selviä ikäänkuin möykkyjä tai pinnan suunnan muutoksia (planeja), jotka on selvästi havaittu elävästä mallista. Mueckin veistosten pinnat tuntuu olevan jotenkin liian käsittelemättömiä, hienosti kyllä yleistetty geometrisia kolmiulotteisia isoja muotoja, mutta tossa pinnalla ei tunnu näkyvän kauheasti minkään näköistä kunnollista "artikulaatiota", esim miten joku tietty lihas, luu tai läskimöykky on juuri sillä tietyllä ihmisellä muodostunut.
Tuntuu hölmöltä puhua kauheasti kuvanveistosta, kun en loppupeleissä tajua siitä kauheasti :Dnyt artikuloinnista piirustuksessa, jota käytät. Jos epämääräisten sivistyssanojen asemesta käytän selvää suomen kieltä, niin tarkoitatko artikulaatiolla piirustuksen eri osatekijöiden painottumista tietyissä kohdissa tai koko työssä? Että esimerkiksi jossakin työssä tai sen kohdassa tekijä on antanut viivalle selvän painoarvon valöörien kustannuksella, tai on korostanut varjoja esim. häivyttääkseen viivaa, tai korostanut muotoa jyrkemmillä valööreillä tms? Olisi paljon ymmärrettävämpää, jos ilmaisisit asian noin. Toistan siis kysymykseni: miten Ameralin ja Mueckin "artikuloinnit" mielestäsi eroavat toisistaan?
- BARE...
ilpittore kirjoitti:
nyt artikuloinnista piirustuksessa, jota käytät. Jos epämääräisten sivistyssanojen asemesta käytän selvää suomen kieltä, niin tarkoitatko artikulaatiolla piirustuksen eri osatekijöiden painottumista tietyissä kohdissa tai koko työssä? Että esimerkiksi jossakin työssä tai sen kohdassa tekijä on antanut viivalle selvän painoarvon valöörien kustannuksella, tai on korostanut varjoja esim. häivyttääkseen viivaa, tai korostanut muotoa jyrkemmillä valööreillä tms? Olisi paljon ymmärrettävämpää, jos ilmaisisit asian noin. Toistan siis kysymykseni: miten Ameralin ja Mueckin "artikuloinnit" mielestäsi eroavat toisistaan?
"Että esimerkiksi jossakin työssä tai sen kohdassa tekijä on antanut viivalle selvän painoarvon valöörien kustannuksella"
Tota kutsuisin line weightiksi (viivan painoksi). Sinänsä varmaan kuuluu tohon samaan kategoriaan varmaankin.
Ainoa paikka missä mä oon kuullu käytettävän tota sanaa artikulaatio on tuola florence academy of artissa, ja tossa bargue kirjassa. En osaa edes itse kyllä kunnolla määritellä sitä. Mutta se kai tarkoittaa lähinnä sitä että miten yksinkertaistaa ja painottaa mallin ominaisuuksia.
Ja Mueck ei mun mielestä painota juuri ollenkaan mallin ominaisuuksia. Tuntuu siltä että ne on suurimaks osaks veistetty päästä. Varsinkin kun noi patsaat näyttää olevan ihan hervottoman suuria, niin herää heti kysymys, miksi toi muoto on noinkin sileä.
http://christianrichgoods.com/wordpress/wp-content/uploads/2009/09/ron-mueck9.jpg
Esim. toi naisen käsi, on kyllä mun mielestä vähän liiankin sileä. Luulis että tolla naisella kenestä toi on veistetty on juuri jollain tietyllä tavalla mielenkiintoinen käsi. Ja että tolla pullealla ojentajan läski osalla on joku tietyn näköinen kaari. Nyt toi näyttää ihan tollaselta sileältä joltain sylinteriltä.
"Että esimerkiksi jossakin työssä tai sen kohdassa tekijä on antanut viivalle selvän painoarvon valöörien kustannuksella, tai on korostanut varjoja esim. häivyttääkseen viivaa, tai korostanut muotoa jyrkemmillä valööreillä tms?"
Voi kai sitä artikulointi sanaa käyttää tossakin kohtaa. Aika epämääräinen kai se on...
Se mitä halusin sanoa on se, että toi Mueck ei mun mielestä oikein osaa tehdä noita sen veistoksia kunnolla mallista :D - olivetree
ilpittore kirjoitti:
nyt artikuloinnista piirustuksessa, jota käytät. Jos epämääräisten sivistyssanojen asemesta käytän selvää suomen kieltä, niin tarkoitatko artikulaatiolla piirustuksen eri osatekijöiden painottumista tietyissä kohdissa tai koko työssä? Että esimerkiksi jossakin työssä tai sen kohdassa tekijä on antanut viivalle selvän painoarvon valöörien kustannuksella, tai on korostanut varjoja esim. häivyttääkseen viivaa, tai korostanut muotoa jyrkemmillä valööreillä tms? Olisi paljon ymmärrettävämpää, jos ilmaisisit asian noin. Toistan siis kysymykseni: miten Ameralin ja Mueckin "artikuloinnit" mielestäsi eroavat toisistaan?
Hyppään tähän väliin ja yritän selventää mitä luulen tuon artikuloinnin voivan tarkoittaa. Muodon selkeää kuvaamista, jäsentelemällä muotoja ja pintoja. Joko ääriviivan, valöörin tai esim. lyijykynän viivojen suunnan avulla.
Ameralin taiteesta en sano mitään. Näkisin että pohjana tässä on kaksi erilaista tapaa kuvata näkemäänsä, nämä jollaintapaa valokuvamaisen realistiset nykyveistokset eli kameramainen tapa havaita, ja klassinen antiikin kreikan vaistoksiin pohjaava artikuloitu tapa kuvata ihmiskehoa. Esimerkiksi antiikista käy Milon Venus, http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/21/Venus_de_Milo_Louvre_Ma399_n4.jpg
,jossa vaikkapa tuossa vatsan alueella nähdään selvästi pinnan alla luuston ja lihasten rakenne. Vartalo koostuu muodoista jotka liittyvät toisiinsa muodostaen kokonaisuuden. Selkeästi kuvatut tasot jotka kuvaavat muodon suuntaa tilassa, yksinkertaistaen ja selkeyttäen kokonaisuutta. Kaikki muotojen suunnat liittyvät hienosto toisiinsa kuvaten vartalon kallistumista. Tässä on selkeästi artikuloitu muotoa, jäsennelty, jopa pelkistetty.
Näissä nykyveistoksissa kyse on enemmänkin skannerinomaisesta havainnosta, jossa kaikki on tavallaan siellä, havaintotapana on juuri valokuvamainen kaiken näkeminen. Kyse on illuusiosta, yksityiskohdista jotka kaikki pyritään lisäämään työhön, mitään valintoja ei tehdä, mitään ei korosteta eikä mitään jätetä pois. Minun mielestäni tylsää, yhtä tylsää kuin jos maalaisi suoraan valokuvasta. - pesten
BARE... kirjoitti:
"Mikä ero tuossa artikuloinnissa on esim. Ameran ja Mueckin välillä?"
No Ameral on kuvataiteilija ja Mueck on veistäjä. En oikeen osaa sanoa. Ameral ainakin yleistää todella taitavasti asioita anatomian/ ihmiskehon rakenteen kannalta, ja siltikin maalaa valoa.
Mun mielestä noista Mueckin veistoksista puuttuu kokonaan sellainen kaunis muotojen artikulointi tai jotenkin se tuntuu yleistävän jotenkin tylsästi noita muotoja. Käsikin saattaa olla jotenkin mietitty sillä tavalla että se on anatomisesti oikein, mutta siitä puuttuu kokonaan sellainen muotojen pilkkominen simppeleiksi "plaineiksi" (en tiedä sanaa suomeksi).
http://robertbodem.com/Archives_gallery/album/gallery.html
Noissa Bodemin veistoksissa näkyy läheltä katsottaen selviä ikäänkuin möykkyjä tai pinnan suunnan muutoksia (planeja), jotka on selvästi havaittu elävästä mallista. Mueckin veistosten pinnat tuntuu olevan jotenkin liian käsittelemättömiä, hienosti kyllä yleistetty geometrisia kolmiulotteisia isoja muotoja, mutta tossa pinnalla ei tunnu näkyvän kauheasti minkään näköistä kunnollista "artikulaatiota", esim miten joku tietty lihas, luu tai läskimöykky on juuri sillä tietyllä ihmisellä muodostunut.
Tuntuu hölmöltä puhua kauheasti kuvanveistosta, kun en loppupeleissä tajua siitä kauheasti :D"No Ameral on kuvataiteilija ja Mueck on veistäjä"
Eikös veisto kuulu kuvataiteisiin?
Meillä taitaa Baren kanssa olla aika erilaiset lähtökohdat taiteen katsomiseen. En mä jaksa kauheasti innostua jos teoksen ainoat ansiot löytyy jostain kivasti tehdystä valööristä tai muodosta.
Noi Cody Swansonin työt vaikuttaa ihan lupaavilta nuoreksi kaveriksi, mutta ei vielä ole tehny oikein mitään mikä nyt ois muutenki ku teknisen kiinnostuksen vuoksi iskenyt.
Bernini on mun mielestä vanhemmista veistäjistä mistä pidän. Siinä on ollut tekemisen meininki iha kohdillaa, eikä pelkästää keskittyny vaan siihe että joku mulkku sais ihastella että on kivasti tehty kaari tuossa pystissä. olivetree kirjoitti:
Hyppään tähän väliin ja yritän selventää mitä luulen tuon artikuloinnin voivan tarkoittaa. Muodon selkeää kuvaamista, jäsentelemällä muotoja ja pintoja. Joko ääriviivan, valöörin tai esim. lyijykynän viivojen suunnan avulla.
Ameralin taiteesta en sano mitään. Näkisin että pohjana tässä on kaksi erilaista tapaa kuvata näkemäänsä, nämä jollaintapaa valokuvamaisen realistiset nykyveistokset eli kameramainen tapa havaita, ja klassinen antiikin kreikan vaistoksiin pohjaava artikuloitu tapa kuvata ihmiskehoa. Esimerkiksi antiikista käy Milon Venus, http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/21/Venus_de_Milo_Louvre_Ma399_n4.jpg
,jossa vaikkapa tuossa vatsan alueella nähdään selvästi pinnan alla luuston ja lihasten rakenne. Vartalo koostuu muodoista jotka liittyvät toisiinsa muodostaen kokonaisuuden. Selkeästi kuvatut tasot jotka kuvaavat muodon suuntaa tilassa, yksinkertaistaen ja selkeyttäen kokonaisuutta. Kaikki muotojen suunnat liittyvät hienosto toisiinsa kuvaten vartalon kallistumista. Tässä on selkeästi artikuloitu muotoa, jäsennelty, jopa pelkistetty.
Näissä nykyveistoksissa kyse on enemmänkin skannerinomaisesta havainnosta, jossa kaikki on tavallaan siellä, havaintotapana on juuri valokuvamainen kaiken näkeminen. Kyse on illuusiosta, yksityiskohdista jotka kaikki pyritään lisäämään työhön, mitään valintoja ei tehdä, mitään ei korosteta eikä mitään jätetä pois. Minun mielestäni tylsää, yhtä tylsää kuin jos maalaisi suoraan valokuvasta.tuotiin sana artikuloida, mutta mitä se merkitsee? Sen tuoja BARE tunnustaa, ettei tiedä mitä se tarkoittaa, ja sinä luulet jotakin, jota yrität selvittää sanoin. Sana näyttää täällä olevan kuin veteen piirretty viiva.
Ei vain kieli vaan kielet ovat aina kiinnostaneet minua. Kun annettujen linkkien perusteella näin, että Firenzen taideakatemiassa, jossa BARE sanan on kuullut, yksi keskeisiä henkilöitä on amerikkalainen, katsoin mitä sanakirjat kertovat sanasta artikuloida.
Englannin kielessä sillä on useita eri merkityksiä ja yksi niistä pisti vahvasti silmään, se, joka liittyy niveliin ja niveltymiseen. Collins national dictionary antaa verbille articulate = to connect by a joint ja sanalle articulation = a joint between two or more bones. Engl.-suom. suursanakirja puolestaan antaa sanalle aerticulate = yhditää nivelillä, niveltyä. ja sanalle articulation = niveltäminen, nivelliitos, sekä ilmoittaa articular sanan liitososana olevan lääket. ja anat. nivel-.
Italiankielessä verbi articolare = (mm.) taivuttaa niveltä.
Vaikka sanalla on useita eri merkityksiä, niin voisivatko nuo vaihtoehdot johtaa oikeille jäljille? Artikulaatio olisikin luuston ja nivelten oikeaa tulkintaa elävän mallin piirtämisesssä, joka tulee esille varsinkin vartalon liikkeissä? Mitä sanoo BARE paikan päällä sanan kuullena?- olivetree
ilpittore kirjoitti:
tuotiin sana artikuloida, mutta mitä se merkitsee? Sen tuoja BARE tunnustaa, ettei tiedä mitä se tarkoittaa, ja sinä luulet jotakin, jota yrität selvittää sanoin. Sana näyttää täällä olevan kuin veteen piirretty viiva.
Ei vain kieli vaan kielet ovat aina kiinnostaneet minua. Kun annettujen linkkien perusteella näin, että Firenzen taideakatemiassa, jossa BARE sanan on kuullut, yksi keskeisiä henkilöitä on amerikkalainen, katsoin mitä sanakirjat kertovat sanasta artikuloida.
Englannin kielessä sillä on useita eri merkityksiä ja yksi niistä pisti vahvasti silmään, se, joka liittyy niveliin ja niveltymiseen. Collins national dictionary antaa verbille articulate = to connect by a joint ja sanalle articulation = a joint between two or more bones. Engl.-suom. suursanakirja puolestaan antaa sanalle aerticulate = yhditää nivelillä, niveltyä. ja sanalle articulation = niveltäminen, nivelliitos, sekä ilmoittaa articular sanan liitososana olevan lääket. ja anat. nivel-.
Italiankielessä verbi articolare = (mm.) taivuttaa niveltä.
Vaikka sanalla on useita eri merkityksiä, niin voisivatko nuo vaihtoehdot johtaa oikeille jäljille? Artikulaatio olisikin luuston ja nivelten oikeaa tulkintaa elävän mallin piirtämisesssä, joka tulee esille varsinkin vartalon liikkeissä? Mitä sanoo BARE paikan päällä sanan kuullena?Vaikka en bare olekaan, niin uskon kuitenkin että artikulointi tarkoittaa:
Artikuloida ääntää, lausua; ilmaista; jäsentää ¶ Ensisijaisesti puheesta, mutta kuvaannollisesti myös kirjallisesta ilmaisusta, esim. "artikuloida mielipiteensä", ja pinnan tai kappaleen jäsentelystä rakennustaiteessa olivetree kirjoitti:
Vaikka en bare olekaan, niin uskon kuitenkin että artikulointi tarkoittaa:
Artikuloida ääntää, lausua; ilmaista; jäsentää ¶ Ensisijaisesti puheesta, mutta kuvaannollisesti myös kirjallisesta ilmaisusta, esim. "artikuloida mielipiteensä", ja pinnan tai kappaleen jäsentelystä rakennustaiteessakai ainoa merkitys suomen kielessä on ollutkin, se on puhutun puheen ääntämiseen liittyvä termi. Joillakin sanoilla on kuitenkin kaikissa kielissä useitakin merkityksiä, ja tuolla articula-vartaloisella sanalla ainakin englannin, italian, ranskan ja saksan kielissä, myös tai vain, sekä ääntämiseen että niveltymiseen liittyvä merkitys. Jos sitä käytetään kuvataideakatemiassa piirustukseen liittyvänä kuvailevana sanana, niin suora yhteys on kyllä katkennut äänen käyttöön. Johtopäätöksesi pinnan tai kappaleen jäsentelystä lienee koko lailla oikeaan osuva kunhan sille annetaan vielä ymmärrettävä sisältö.
Niin tai näin, mielestäni sellaista termiä ei pidä yleisessä keskustelussa käyttää, jonka merkitys ei ole ymmärrettävästi selitettävissä, vaikka se olisi kuinka yksikäsitteinen asian tunteville.- BARE....
ilpittore kirjoitti:
tuotiin sana artikuloida, mutta mitä se merkitsee? Sen tuoja BARE tunnustaa, ettei tiedä mitä se tarkoittaa, ja sinä luulet jotakin, jota yrität selvittää sanoin. Sana näyttää täällä olevan kuin veteen piirretty viiva.
Ei vain kieli vaan kielet ovat aina kiinnostaneet minua. Kun annettujen linkkien perusteella näin, että Firenzen taideakatemiassa, jossa BARE sanan on kuullut, yksi keskeisiä henkilöitä on amerikkalainen, katsoin mitä sanakirjat kertovat sanasta artikuloida.
Englannin kielessä sillä on useita eri merkityksiä ja yksi niistä pisti vahvasti silmään, se, joka liittyy niveliin ja niveltymiseen. Collins national dictionary antaa verbille articulate = to connect by a joint ja sanalle articulation = a joint between two or more bones. Engl.-suom. suursanakirja puolestaan antaa sanalle aerticulate = yhditää nivelillä, niveltyä. ja sanalle articulation = niveltäminen, nivelliitos, sekä ilmoittaa articular sanan liitososana olevan lääket. ja anat. nivel-.
Italiankielessä verbi articolare = (mm.) taivuttaa niveltä.
Vaikka sanalla on useita eri merkityksiä, niin voisivatko nuo vaihtoehdot johtaa oikeille jäljille? Artikulaatio olisikin luuston ja nivelten oikeaa tulkintaa elävän mallin piirtämisesssä, joka tulee esille varsinkin vartalon liikkeissä? Mitä sanoo BARE paikan päällä sanan kuullena?"Artikulaatio olisikin luuston ja nivelten oikeaa tulkintaa elävän mallin piirtämisesssä, joka tulee esille varsinkin vartalon liikkeissä? Mitä sanoo BARE paikan päällä sanan kuullena?"
No luut ja lihakset vaikuttaa aika paljon siihen mitä ihmiskehon pinnalla näkyy. Mutta kyllä ihmisen muotoon vaikuttaa läskikin. Ja siihen kokonaisilmeeseen se "liike" tai ele vaikuttaa (mä ainakin tykkään käyttää sanaa ele, koska eihän ihmiskeho liiku mihinkään kun se on paikallaan). Eli kaipa noita kaikkia on katsottava kun artikuloi viivalla, muodolla tai millä tahansa.
Toi sana kai tarkoittaa vaan mallin oikeaoppista tulkintaa. Ja nimen omaan juuri sille kyseiselle asennolle ja mallille tyypillisesti, eli löytää juuri sen asennon ele, juuri sen mallin läski möykyt jne. - BARE...
pesten kirjoitti:
"No Ameral on kuvataiteilija ja Mueck on veistäjä"
Eikös veisto kuulu kuvataiteisiin?
Meillä taitaa Baren kanssa olla aika erilaiset lähtökohdat taiteen katsomiseen. En mä jaksa kauheasti innostua jos teoksen ainoat ansiot löytyy jostain kivasti tehdystä valööristä tai muodosta.
Noi Cody Swansonin työt vaikuttaa ihan lupaavilta nuoreksi kaveriksi, mutta ei vielä ole tehny oikein mitään mikä nyt ois muutenki ku teknisen kiinnostuksen vuoksi iskenyt.
Bernini on mun mielestä vanhemmista veistäjistä mistä pidän. Siinä on ollut tekemisen meininki iha kohdillaa, eikä pelkästää keskittyny vaan siihe että joku mulkku sais ihastella että on kivasti tehty kaari tuossa pystissä.En mäkään kyllä katso juuri sitä että miten joku tietty anatominen detailji on veistetty. Katson lähinnä sen veistoksen yleisilmettä tai miksikä sitä sanoisi. Toisaalta hyvin usein kaikki pienimmätkin detailjit saattavat vaikuttaa siihen kokonaisilmeeseen.
Munkin mielestä kyllä suurimmat veistäjät löytyy edellisiltä vuosisadoilta. Rodin ja Bernini on varmaankin mun lemppareita. Mitkään ei esittävää veistävät tai installaatioita kyhäilevät taas eivät iske muhun ollenkaan, lähinnä sen epäkonkreettisuuden takia...
En tiedä just tosta swansonista. Mutta se on varmaankin totta että nykypäivän realistista veistävät tai maalaavat artistit, ei taiteen sisällöltään pysty samaan mitä edellis vuosisatojen artistit. Toisaalta tota piirtämisen, maalaamisen tai veistämisen taitoa, ei vaan voi ohittaa. Ja jos on niin että taiteilijoilta menee suurin vaiva siihen että saavat työnsä kunnollisen näköisiksi, niin olkoon niin :D. parempi niinkin kuin ruveta tähän nykytaide leikkiin, joka on aivan sairaan huteralla pohjalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 938018
- 403842
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021896- 241290
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html321123Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,301057Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53847Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia10840Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31812Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v27752