nykyinen koulu ei oikein nappaa, töitä kyseisellä alalla olisi ja palkka hyvä, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa.. joka ilta tulee mietittyä että onko väärä koulu ja pitäisikö vaihtaa. Nyt on löytynyt ala, joka saattaisi kiinnostaa. Palkka ja työtilanne olis ok. Mutta, jotenkin vaan vaihtaminen on niin vaikeaa. Pitäisi taas muuttaa uuteen paikkaan. Entä jos taas tulisi olo, että onko tämäkään oma ala? Tämmöinen koulujen vatvominen pilaa elämän. Opiskelija elämän pitäisi olla elämän parasta aikaa, mutta sitä se ei todellakaan ole..
Mistä saisi uskallusta vaihtaa koulua?
oinas 86
4441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse painin juuri saman asian kanssa. Oon vaihtanut ajatuksia nyt useamman ihmisen kanssa ja moni on kehottanut suuntaamaan sille alalle, mikä oikeasti kiinnostaa.
Jos ei nyt niin milloin sitten??
Seuraavissa koulun juhlissa vedät kunnon kännit ja sikailet niin paljon että et kehtaa enää mennä samaan kouluun.
Aloitin sairaanhoitajaopiskelut keväällä Turussa ja jo parin kuukauden jälkeen alkoi tuntumaan siltä, ettei ala ole minua varten. Päätin kuitenkin jatkaa hammasta purren sillä seurauksella, että masensi ja ahdisti lähes joka päivä. Syksyllä tuli sitten mitta täyteen ja päätin hakea opiskelemaan bioanalytiikkaa toiselle puolelle suomea. Jännitti hirveästi odottaa tuloksia ja sitä pettymystä, jos en pääsekään ja toisaalta hiukan ahdisti, että jos pääsenkin, en tunne ketään uudessa kaupungissa. Tulokset tuli 24. päivä ja pääsin sisään! Todella helpottunut olo, ettei tarvitse jatkaa nykyisessä koulussa. Innolla odotan muuttoa ja uusia kujeita. Muutan solukämppään, joten pystyn paremmin säästämään rahaa päästäkseni mahdollisimman usein katsomaan vanhoja tuttuja Turkuun. Rohkeasti vaan vaihtamaan, muuten ei voi tietää, mistä pitää. Ja kannattaa jäädä kirjoille vanhaan kouluun, niin sinne voi palata vaikka puolen vuoden jälkeen, jos tuleekin katuman päälle.
Minä valmistuin liiketalouden tradenomiksi viime vuoden joulukuussa ja aloitan bioanalyytikon opinnot tammikuussa. Aikamoista pakkopullaa oli viimeiset vuodet liiketaloudessa, mutta paperit piti ottaa ulos, kun ei muutakaan alaa keksinyt. Työnhaussa vielä vähemmän onnistuin, joten ihan selvää oli lopulta, että ei tästä näin mitän tule.