Haluaisin kertoa pikaisesti oman tarinani.
Masennukseni alkoi siinä 13 vuotiaana ollessani yläasteella, johtuen kiusaamisesta, kotiolosuhteista ja tovereiden vähäisyydestä. Terveydenhoitajan johdosta minut lähetettiin nuorisopsykiatrian polille, jossa sain diagnoosikseni lievän masennuksen ja lääkitykseksi miedon mielialalääkkeen.
En itse vielä edes tiennyt näihin aikoihin mitään masennukseta ja olin itse ihan ymmälläni, että olenko minä nyt sairas vai miksi joudun käymään lääkärillä alakuloisuuteni vuoksi, mutta tein työtä käskettyä.
Myöhemmin n. vuoden kuluttua aloin pelkäämään ihmisiä (luultavasti kiusaamiskokemuksien vuoksi). Minusta tuli erittäin arka, enkä uskaltanut vuorovaikuttaa kenenkään kanssa. Syömässäkään en juurikaan käynyt. Välttelin sosiaalisia tilanteita viimeiseen tippaan asti ja inhosin niitä. Ystävät karisivat ja oikeastaan se oli tarkoituksenanikin.
Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus ja sosiaalistentilanteiden pelko, lääkityksenikin siis vaihdettiin rauhoittaviin ja uudenlaisiin mielialalääkkeisiin (vahvempiin).
Nyt näiden diagnoosien varjossa olen elänyt tähän päivään saakka, mutta rohkeuteni on kasvanut huomattavasti. Enää minusta ei edes ulkopuoliset huomaa, että olen arka. Puhun ihmisille oma-aloitteisesti, opiskelen, olen saanut ystäviä ja kaikinpuolin elämä on alkanut tuntumaan ihanalta.
Joskus käyn ylikierroksilla ja olen jopa ylisosiaalinen, enkä pysty asettumaan aloilleni, tämä ahdistaa minua.
Nyt tähän päivään mennessä minulla todettiinkin lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lääkärit ovat olleet sitä mieltä, että masennukseni ja arkuuteni olisi ollut oireilua minun todellisesta diagnoosistani, eli II- tyypin bipolaarisuudesta. En vielä tiedä tästä "sairaudesta" paljoakaan, mutta onneksi on netti käytettävissä.
Tarkoituksenani oli vain kertoa, että on kummallista miten nopeasti diagnoosit vaihtelevat toisesta toiseen ja lopulta paljastuu, että se onkin ollut vain toisen sairauden ensioireilua. Minulla on ollut sama lääkäri nyt monta vuotta, hän ei ole kyllä sellainen mielellään lääkkeitä määräävä henkilö.
Masennukseni alkoi siinä 13 vuotiaana ollessani yläasteella, johtuen kiusaamisesta, kotiolosuhteista ja tovereiden vähäisyydestä. Terveydenhoitajan johdosta minut lähetettiin nuorisopsykiatrian polille, jossa sain diagnoosikseni lievän masennuksen ja lääkitykseksi miedon mielialalääkkeen.
En itse vielä edes tiennyt näihin aikoihin mitään masennukseta ja olin itse ihan ymmälläni, että olenko minä nyt sairas vai miksi joudun käymään lääkärillä alakuloisuuteni vuoksi, mutta tein työtä käskettyä.
Myöhemmin n. vuoden kuluttua aloin pelkäämään ihmisiä (luultavasti kiusaamiskokemuksien vuoksi). Minusta tuli erittäin arka, enkä uskaltanut vuorovaikuttaa kenenkään kanssa. Syömässäkään en juurikaan käynyt. Välttelin sosiaalisia tilanteita viimeiseen tippaan asti ja inhosin niitä. Ystävät karisivat ja oikeastaan se oli tarkoituksenanikin.
Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus ja sosiaalistentilanteiden pelko, lääkityksenikin siis vaihdettiin rauhoittaviin ja uudenlaisiin mielialalääkkeisiin (vahvempiin).
Nyt näiden diagnoosien varjossa olen elänyt tähän päivään saakka, mutta rohkeuteni on kasvanut huomattavasti. Enää minusta ei edes ulkopuoliset huomaa, että olen arka. Puhun ihmisille oma-aloitteisesti, opiskelen, olen saanut ystäviä ja kaikinpuolin elämä on alkanut tuntumaan ihanalta.
Joskus käyn ylikierroksilla ja olen jopa ylisosiaalinen, enkä pysty asettumaan aloilleni, tämä ahdistaa minua.
Nyt tähän päivään mennessä minulla todettiinkin lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lääkärit ovat olleet sitä mieltä, että masennukseni ja arkuuteni olisi ollut oireilua minun todellisesta diagnoosistani, eli II- tyypin bipolaarisuudesta. En vielä tiedä tästä "sairaudesta" paljoakaan, mutta onneksi on netti käytettävissä.
Tarkoituksenani oli vain kertoa, että on kummallista miten nopeasti diagnoosit vaihtelevat toisesta toiseen ja lopulta paljastuu, että se onkin ollut vain toisen sairauden ensioireilua. Minulla on ollut sama lääkäri nyt monta vuotta, hän ei ole kyllä sellainen mielellään lääkkeitä määräävä henkilö.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos olet käyttänyt kofeiinia päivittäin jo ennen oireiden alkamista, ovat oireet todennäköisimmin kofeiinin aiheuttamaa ja nuo diagnoosit täyttä humpuukia. Kofeiinia on kahvin lisäksi energiajuomissa, kolajuomissa, teessä, suklaassa, kaakaossa jne. Herkälle yksilölle jo pienetkin päivittäiset määrät voivat aiheuttaa jopa skitsofrenian tapaisia psykoottisia tiloja.
http://qmies.blogit.fi/
“Long-term overuse of caffeine can elicit a number of psychiatric disturbances in adults. Two such disorders recognized by the American Psychiatric Association (APA) are caffeine-induced sleep disorder and caffeineinduced anxiety disorder. In some individuals, large (ingestion of 500 mg caffeine or more) amounts of caffeine can induce anxiety severe enough to necessitate clinical attention. This caffeine-induced anxiety disorder can take many forms, from generalised anxiety, to panic attacks, obsessive-compulsive symptoms, or even phobic symptoms. Because this condition can mimic organic mental disorders, such as panic disorder, generalised anxiety disorder, bipolar disorder, or even schizophrenia, a number of medical professionals believe caffeine-intoxicated people are routinely misdiagnosed and unnecessarily medicated when the treatment for caffeine-induced psychosis would simply be to withhold further caffeine. A study in the British Journal of Addiction concluded that caffeinism, although infrequently diagnosed, may afflict as many as one person in ten of the general population (Nehlig et al. 1992).”
http://www.norden.org/da/publikationer/publikationer/2008-551/at_download/publicationfile
Minä en juo kahvia, mutta juon colaa kerran viikossa 1,5 l.
Sinun kannattaa ehdottomasti pysytellä täydellisesti erossa kofeiinista ja sen tapaisista, keskushermostoa kiihdyttävistä aineista. Vaikka kolajuomassa on melko vähän kofeiinia, se saattaa ylläpitää aineenvaihdunnassa sellaisia prosesseja, jotka vaikuttavat oireita pahentaen. Kofeiini voi näkyä virtsakokeessa vielä parikin viikkoa nauttimisen jälkeen, joten väärillä geeneillä jopa pullollinen viikossa voi olla liikaa.
Suosittelen myös emäksistä ruokavaliota, joka on omiaan tasapainottamaan ja puhdistamaan elimistöä sinne kertyvistä jäämistä, jotka voivat aiheuttaa aineenvaihduntaa häiritsemällä stressihormonien säätelyyn toiminnallisia virheitä, joka on aina määräävä vaikuttaja näissä oireyhtymissä. Erilaiset oirejaksot voivat hyvinkin aiheutua siitä, että elimistöstä vapautuu ajoittain verenkiertoon kahta eri tyyppistä keskushermostomyrkkyä, joilla on omanlaisensa oirekuvat. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta yli 20 vuoden ajalta, ja nyt se on minun kohdaltani ohi.
Suosittelen sinua tutustumaan blogiini, siellä on taatusti sinua hyöydyttävää tietoa, josta olen maksanut kovan hinnan. Minulle ei kukaan kertonut, että kofeiini voi aiheuttaa sellaisia oireita, joiden takia menetin ajallisesti liki puolet elämästäni, ja sisällön puolesta, minulle kaikkein tärkeimmän, luovuuden. Meillä on vain yksi elämä, ja minun alkaa olla loppupuolella, arvaa ottaako päähän ajatella mitä minusta olisi tullut, ellen olisi sairastunut teenjuonnilla eläkkeelle ja yli kahden vuosikymmenen henkiseen ja fyysiseen helvettiin.
Ymmärrän.
Pistän blogisi korvan taakse ja luen tarkemmin kun minulla on rauhallisempi mielentila, nyt ei pysty kun miltei hypin penkistäni edestakas pois.
Olen aiemmin lukenut tätä palstaa ja monet ovat torjuneet ajatuksesi kofeiinin myrkyllisyydestä, mutta ymmärrän että haluat vain auttaa ihmisiä, ketkä eivät osaa arvella tuon salakavalan juoman aiheuttavan sivuvaikutuksia. Voihan se hyvinkin olla mahdollista, jostain jopa kuulin että 8 vuoden kahvinjuonti vastaa pientä määrää amfetamiinia joissakin hyvin pienissä määrissä puhuttaessa.
Coca-cola ei sinänsä ole minulle mikään ongelmallinen, ettenkö siitä pystyisi luopumaan, onhan noita muitakin virvoitusjuomia.
Toisena huonona elämäntapana on tupakointi, mutta olen kokenut sen rentouttavaksi.
No joo, ihmiset eivät ole perehtyneet kofeiinia koskevaan tieteelliseen tietoon, eivätkä ilmeisesti lääketieteeseen muutenkaan, ja toisaalta, kahvi on niin olennainen osa meidän jokaisen elämää, aina lapsuudesta saakka, että on hyvin vaikea äkkiseltään sulattaa sellaista väitettä, että se olisi vaarallista. En olisi varmaan itsekään uskonut väitettä joitakin vuosia sitten, mutta nyt tiedän, että asia on niin. Tiedän sen luettuani satoja tutkimuksia asiasta ja koettuani sen itse.
Itse vertaisin esim päivittäistä kahvinjuontia kokapensaan lehtien pureskeluun. Jos annoksen säätää niin, että kokaiini tai amfetamiini tuottaa yhtä voimakkaan piristävän vaikutuksen kuin kupillinen kahvia, ovat aineiden terveysvaikutuksetkin suunnilleen samaa luokkaa. Huomasin tämän hassun seikan kun perehdyin noiden aineiden aiheuttamaan myrkytykseen akuutin yliannostuksen yhteydessä, niitä kaikkia hoidetaan samalla tavalla ja ne kaikki tappavat samalla tavalla. Ne kaikki aiheuttavat myös samantapaisia psyykkisiä haittoja pitkäaikaiskäytössä.
Minä en juo enää muita virvoitusjuomia kuin sitruunalla maustettua kivennäisvettä. Lämpimänä juomana juon piparminttua. Kamomilla voisi sopia sinulle lämpimäksi pikkupaheeksi, se kun rauhoittaa, eikä tiettävästi ole myrkyllistä.
Kaikesta muusta minäkin olen päässyt eroon, mutta en tupakasta. Nikotiini on puriinialkaloidi, samoin kuin kofeiini, kokaiini ja heroiini, ja niillä on monia samanlaisia ominaisuuksia, vaikka ovatkin joissain suhteissa täysin vastakkaisia ja eri vahvuisia vaikutuksiltaan. Kaikki ne ovat kuitenkin jo suhteellisen pieninä annoksina tappavaa myrkkyä. Jokainen noista aiheuttaa myös hyvin voimakkaan riippuvuuden.
Niinpä niin... minä todellakin haluaisin auttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat sairastuneet samasta syystä kuin minä, ja jotka ovat asiasta yhtä tietämättömiä kuin itse olin. Nyt alkaa jo näkyä sellaisia viestejä, että jotkut ovat ottaneet onkeensa neuvoistani ja ovat tyytyväisiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6462075/37529202
Ai niin... terapia unohtui... jos otat voinnistasi projektin, ja laitat ruokavaliosi sun muut jutut kuntoon, voit vaikuttaa oloosi ja elämääsi pitemmälläkin tähtäimella joogan avulla. Hyvin yksinkertaiset rentoutus- ja hengitysharjoitukset riittävät, ei tarvitse itseään solmuun vääntää. Tällaiset päivittäiset harjoitukset saavat aivojen GABA-pitoisuuden nousemaan, joka on yhtä kuin aivojen itsensä tuottamaa rauhoittavaa lääkettä, joka taas hillitsee stressihormonien aktiviteettia. Kolmen vartin joogasessio kohottaa GABA-tasoa noin 27% fMRI kuvannuksen perusteella.
Itse tein hyvin yksinkertaisia juttuja, ja vain 5-15 minuuttia kerralla, aina sopivan tilaisuuden tullen. Opettelin samalla henkistä keskittymistä ja näillä konsteilla ja luontaislisillä pystyin lopettamaan lääkkeiden käytön, vaikka kahvinjuonti pitikin oireita yllä, ne heikkenivät selvästi ja sitten ne vain jaksoi kestää paremmin.
Tällainen harjoitus on aivojen uudelleen ohjelmointia, aivan samalla tavalla kuin minkä tahansa asian opetteleminen. Kun harjoitat aivojasi rauhoittumaan tietoisesti, niihin muodostuu uusia signaaliratoja, jotka vakiintuvat harjoitusten myötä siten, että aivot alkavat käyttää niitä automaattisesti, ja se taas merkitsee sitä, että aivosi alkavat tuottaa enemmän rauhoittavia välittäjäaineita ja hillitä stressihormonien tuotantoa, joka saa sinut hyppelemään seinille.
Vältä myös diureetteja ja paastoa, ja juo se 2 litraa *vettä* päivässä.
Onko sinulla todettu pakkoneuroosi?
Mitä haittaa diureeteista on?
Laihdutan silloin tällöin ja käytän diureettisia tuotteita.
Ja ei ole todettu pakkoneuroosia.
Paasto ja diureetit vaikuttavat aineenvaihduntaan siten, että elimistö käyttää omia soluja ravinnoksi ja siinä yhteydessä vereen vapautuu solujen sisältä erilaisia toksiineja, jotka vaikuttavat keskushermostoon ja voivat aiheuttaa jopa psykoottisuutta. Sinun olisi parempi etsiä yksilöllisille ominaisuuksillesi sopiva ravinto ja saada aineenvaihdunta tasapainoiseen tilaan, se on ensimmäinen edellytys sille, että pääsi pysyy tasapainossa.
Ei tuo "psykiatri" sinulta kysynyt. Täällä juoksee muutamia pakkomielteisiä hurunuppeja lukemassa viestejäni joka foorumilla, että saisivat paheksua minua. Tämä tapaus yrittää vain vihjata, että olen päästäni vialla kun kuvittelen kofeiinilla olevan jotain ikäviä ominaisuuksia. Ovat ilmeisesti nistejä, joilta on viimeinenkin järjen valo pimennyt.