Uupuneet kasvot
uurteiset poimut
kalman kalpeat
ihon juonteet
häivähdystä valonkulmasta
sädehtien hengenvetoon
kuivuneet kyyneleet
eilisestä huomiseen
jonka pois mennyt aika jätti
silmät nukkuneet tulevaisuudesta
mielenvirta kirvonnut kehosta
jona sydän jätti hengittämättä
kutsumaton vieras kutsui surun kylään
sulki toivolta oven,asetti ajankellon
kulki matkan elämän läpi
tainnutti taipaleet tumman viitan varjollaan
sammutti elämänvalon
tukahdutti hiipuvan liekin
Hengettömyys muistaa
jättää jälkiään
katsoo ylitse ... ymmärtäminen
etsii ymmärrystä
mutta ei hyväksy
häilyvää rajaa
kammio on sulkeutunut
huokuu äänetön tyhjyys
tuo tulva hukuttaa
Käsittämätön raja
jota ei nää
ei tunne
ei tiedä
- Ja aivan tässä ihan
lähellä - Sanatonna.
uurteiset poimut
kalman kalpeat
ihon juonteet
häivähdystä valonkulmasta
sädehtien hengenvetoon
kuivuneet kyyneleet
eilisestä huomiseen
jonka pois mennyt aika jätti
silmät nukkuneet tulevaisuudesta
mielenvirta kirvonnut kehosta
jona sydän jätti hengittämättä
kutsumaton vieras kutsui surun kylään
sulki toivolta oven,asetti ajankellon
kulki matkan elämän läpi
tainnutti taipaleet tumman viitan varjollaan
sammutti elämänvalon
tukahdutti hiipuvan liekin
Hengettömyys muistaa
jättää jälkiään
katsoo ylitse ... ymmärtäminen
etsii ymmärrystä
mutta ei hyväksy
häilyvää rajaa
kammio on sulkeutunut
huokuu äänetön tyhjyys
tuo tulva hukuttaa
Käsittämätön raja
jota ei nää
ei tunne
ei tiedä
- Ja aivan tässä ihan
lähellä - Sanatonna.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyll täs on ny sellanen Dolanin runo, ett aik hyvin selvää saa.
Kiitti Dolan. Vaikk ne sun arvotuksellisetkin oo ollu ihanii luettavii ja tykättävii.
Huomenta - hyvä että jotenkin sait tästä selvää ja kun
tämä sai alkunsa minulta päivän ollessa niin sysihämärä,
että kirjoittaessani päätin jotta hieman sitä vielä lisäisin
mutta taustalla oli tietenkin muutakin ihmiselon vakavuutta,
tuon viimeisen portin kulmalta katsottuna.
Olet hyvä lukija aivan oikeassa että olen arvoituksellinen
mutta kuitenkin hyväntahtoinen,vaikka toisinaan saatan
runoillanikin hieman kuin arvoituksellisesti säikytellä
herkempiä lukijoita että miten olen otettavissa/tulkattavissa.
Kiitos kommentistasi josta pidän sanamuodostasi.
Muisteloista koottu.
Ei muistot kuole.
Ruumis vain
muuttaa muualle.
Hetkenä ennen viimeistä henkäystä.
Lepattaa liekki.
Kylmenee käsi.
Uurteet suortuu.
Olla tässä hetki.
Ja häilyy pois.
On päätynyt
Elon retki.
Jää hyvästi.
Kun mentävä on.
Kuitenkin dolan
Kaikki kaunis kerran katoaa.
Minä ja sinä
Kukaan ei jää tänne iäks asumaan.
Mut rakastetaan elämää
Huomenia - täältä aamun pimeydestä ja tiettävästi
sielläkin tätä samaa koetaan,vaikka lumen toivossa
eletään... vaikka sitten Jouluksi edes.
Tälläistä tämä jotenkin on kun tuo hetki itsekullakin
lähestyy tai lähiomaisillamme,niin luonnollista mutta
niin tuskallista kun ei haluaisi luovuttaa tai antaa pois.
Mitä annamme elämällemme mitä siltä vastavuoroisesti
saamme mitä toivomme mitä emme saa ja mistä pitää
luopua.
Oikeassa Margi olet - Rakastetaan elämää - Kiitos
kommentistasi ja toivon hellyyttä elämääsi !
Niin tunnetta täynnä.... sellaista pohjatonta surua, johon ei itku vielä yllä. Kylmyys rinnassa ja kuin haluisi ottaa huovan hartioille ja olla vaan...katsoa eteen mitään näkemättä, ei ajatusten häivää ole mielessä.
Tunnelma on sellainen, kuin juuri äsken olisi saanut tiedon siirtymisestä rajan toiselle puolen.
Pysäyttävä... mietteliäs runo.
Kiitos vahvasta tekstistä.
Voimaa tälle päivälle:)
-tasja-
Niin - monesti tulee pohjattoman syviä tuntemuksia minne
sanat eivät yllä tunteiden tasolle - jää sanattomaksi - kuin
itseään kuuntelemaan että mitä on kerrottavanaan
Hienosti kuvasit...kylmyys rinnassa että huovan hartioille jne...
ja yleensä teksteistäsi huokuu elämänmakua,eletyn kuin kokeneen
ihmisen tunneskaalaa eri tuntemuksineen,joka minua viehättää.
Kiitos tasja että aamun avauksen hyviä tuntemuksia Sinulle,
tähän koko päivääsi.
Suru on niin sanatonta, kaunista, sen aistii tästä runosta, saattaa Rakas henkilö viimeiselle matkalle
olla läsnä pitää kädestä tai halata,kuulla kun sielu katoaa, ..pelottavaakin,,
jää jäljelle kauniit muistot,,
Kiitos lukuhetkestä:)
Tämä on kuvaelma,jonka tein että miltä tuntuu kun hyvin
läheinen on poistunut keskuudestamme,vaikka tämä ei ole
juuri tällä hetkellä kohdallani totta mutta aiemmin kyllä
kokeena ja myös viitteenä ettemme kukaan tiedä milloin
kuin ketä tulee meitä jokaista koskettamaan.
Tämä Sinulle rehdisti kuin vakavuudella kerron ettei tulisi
väärinkäsityksiä todella hyvin vakavasta asiasta.
Kunnioitan hyvin suuresti kommenttisi sanavalintoja - Kiitos !
Hei -pikästä aikaa lähestyn -kuin varoen :)))
Luin (kuin poikkeuksellisesti)kommentit -yleensä en niin juurikaan tee, koska haluan säilyttää sen tunnetilan jonka runoissasi voi aistia.
Meistä jokainen kuitenkin tuntee lukemansa, aistii sanattomuuden oman kokemuspohjansa,tunnetilansa kautta.
Nyt oli ihan hyvä, että luin -koska koin runosi myös hyvästelyksi kun sielu katsoo ylitse, ymmärrystä etsien
kun huokuu äänetön tyhjyys
silmät nukkuneet tulevaisuudesta, kun on tunne ettei tulevaisuutta enää
kun tuntuu, että tulva hukuttaa,kun pimeys voittaa valon
kun kyyneleet ovat kuivuneet, hiljaisuus ympärillä
elo kuin pysähdyksissä, ajankello ei lyöntejänsä lyö
- Olemme sanatonna , oman elämämme sulkeutuneessa kammiossa
Koin runosi myös näin
Runosi kautta olen kulkenut taas tuon matkan,
elämäni raskaimman, kun kutsumaton vieras pysäytti ajankellon
sammutti hymyn uurteisilta kasvoilta, tuikkeen silmäkulmista
vei voimat työn kovettamista kämmenistä, ei sallinut jalkojen enää kantaa
kun huoneen täytti hiljaisuus,näkymätön raja oli ylitetty
Kiitos runostasi
Ja kiitos että sain runosi kautta taas surun itsessäni tuntea,
kyyneleet silmistäni vuotaa ja kaipauksen sydämessäni tuntea.
Suru muuttaa ajan myötä muotoaan, elämän arki välillä upottaa sen syvälle meissä, minussa,
mutta kun suru ja kaipaus on minun sieluni sylissä, silmieni kyynelissä,
olen eheämpi jälleen, Rakkaan ihmisen muistaminen antaa voimaa
ja kaipaus on sauvana kädessäni, muistot ovat turvani ja suru on enkelin kosketuksena olkapäälläni
Kaikkea hyvää Sinulle
-tapiontytteli-
Hei Ystäväni -
en todellakaan tiennyt eikä kirjoittaja voi tietääkään sitä että miten
teksti kuhunkin lukijaan vaikuttaa mutta vielä että teksti ajankohtaisuudellaan
kulkee lukijankin myötä todellisuudessa - se hämmentää kirjoittajaakin.
Kun tätä aloin kirjoittamaan niin todellista suuntaa että mihin runoni kulkeutuu
ja koskettaa.Sillä aika usein minulle käy niin että muotoutuu kuin yhtä matkaa
kirjoitetun tekstin muodossa - hahmottuen - jota sitten voi korjailla haluamaan
suuntaan kuin lopputulokseen,ellei aihe sitten ole valmiina mistä kuin miten
kirjoittaa.
Ja en voi olla tässä tapauksessa painottamatta etten kuitenkaan vakavilla asioilla
leikittele,vaan kyseessä on tavallaan myös oma prosessi kyseisestä aiheesta kun
ja jos kulkee pinnan alla.
Nuo sanat joita yleensä runoistani poimit kertoo myös lukijasta - Sinusta - paljon,
etenkin tunteen kosketussyvyyden,mikä saa tunteen niin itsessään elämään että
kokemaan runonkin tunnot itsessään ja nuo omat moninaisetkin sanojen valinnat,
jopa useinkin saavat mietteeni virtaamaan että miten nuo ovat minusta lähteneet
mutta jo kirjoittaessani koen tietyt tunneasteikot niin voimakkaana ylös
kirjoitettavaksi ja kun omaa vahvat mielikuvat kuin myötäelämisen tunnot,niin
lopputulos sen sitten kertoo.
Ja tuo loppu on kuin oma tämän hetkinen tunneajatelma siitä kuinka elämännuora
voi olla niin tuntematon - vahvuutta kuin heikkouttakin - vetää syvyydellään välillä
sanattomaksi että mikä säe pitää että minkä aikaa elämäämme koossa ennen
sammumistaan - Elämä on lahja ; kaikkineen,niin iloineen kuin suruineen.
Se että tämä näin Sinua todella kosketti... vetää minutkin sanattomaksi mutta samalla
myös tavallaan Onnelliseksi että runoni myötä olet saanut elää voimakkaita raskaitakin
mutta opettavaisia retkiä tunteiden syvään maailmaan ... kuin taas hiukan itsessään
eheytyneempänä kohdata oma itsensä henkisesti kokeneempana että rikkaampana.
Elämä on suurta kokemusta että itsensä sen perusjuurensa löytämistä tunteen tasolta.
Lähestyit varoen mutta osuit minuun hyvinkin syvälle kuin minä Sinuun mutta ei minua
tarvitse varoen lähestyä,vaan rohkeasti kohtaamaan kun siltä niin vahvasti tuntee.
Kiitos Sinulle vahvasta tunteestasi,jonka minulle näin välitit aidolla tavallasi ja että sain
tämän kauttasi kokea - Pidä huoli itsestäsi : Voi Hyvin näin Joulun alla !
Hei
Miten sitä huomaakaan näin jäljestäpäin, että oman kirjoituksensa voi ymmärtää niin monella tavalla
Siis , luenhan toki muutkin kommentit mitkä runoosi kirjoitetaan
mutta
Tarkoituksenani oli sanoa etten lue niitä ennenkuin olen lukenut ja sisäistänyt runosi
ihan itsekseni
Ja vasta
sitten
lukea sen miten muut ovat runosi kokeneet
Nyt siis tein toisin
Ja koin
runosi kahtakinn eri kautta sieluani koskettavan
Tuo kuiskaamiseni tuli tietysti siitä, että olen tosi pahoillani , että niin kovin harvoin olen ilmoitellut itsestäni
Aina kun vain kykenen käyn lukemassa runoja ja eritoten sinun runojasi
-sinä kirjoitat useasti minun sieluni tunnistavalla tavalla
Koen samoin, kun alan (runoa)kirjoittaa tai sinun runoosi vastata
Kirjoitan sitä mitä sielustani sillä hetkellä tunnen ja sanoiksi puen.
Luen sitten kirjoittamaani ja korjailen
Asioita voi käsitellä -kuin sanoilla leikitellen -ja kuitenkin uskon kuten sinäkin että itse asialla ei kuitenkaan leikittele -et sinä, et minä
Tunteet pitää tuntea -kaikenlaiset - suru usein voi pelottaa, mutta vain tuntemalla surun itsessäni voin rikkonaisenakin tuntea itseni ehyeksi.
Olen onnellinen kun sain runosi lukea ja sen myötä kokea minun murheeni tuskan, sanomattoman ikävän mittaamattoman surun.
Samalla tuntien rikkautena tämän kaiken -kun muistaa pois nukkuneen rakkaan ihmisen , sallii itsellensä kaikki ne tunteet mitkä ikävä mukanansa tuo ,
saa elämäänsä voimaa.
Kun elämän virta on tummaa ja vie syövereihinsä, kuin välillä kaiken voiman itsestänsä imien, on myös auringonkilon.päivyen hentoinenkin säde sellainen , että se itsessänsä, omassa sielussansa tuntee kuin suurtakin suurempana.
Vaikka välillä ajattelee itsestänsä, että voisi tästä elostansa vähän “helpommallakin” selvitä, on kuitenkin onnellinen että tuntee, tuntee ne kaikki elonsa virran tuomat töytäisyt, elonsa myrskyjen tuiskeet ja tyrskyjen pauheet.
Sielu kiittää edes hetkisen tyvenestä, puhurien levosta ja siitä
kun voi tuntea , että elon myrskyävässä aallokossa on toinenkin lastu joka tuntee tyrskyjen voiman lähes samalla lailla kokkansa kupeilla, päivyensä purjeilla ja tunteittensa tuulilla
Suurella kiitollisuudella viestisi vastaanotin , sen luin ja itselleni voimaksi ammensin.
Uskon edelleen, että vasta tuntiessaan itsensä heikoksi voi olla vahva.
Sinua kiittäen
Ystävyydellä -tytteli-
Ps.runon kirjoittajan ei tarvitse olla kaikkea sitä itse elossansa kokenut, voi myös omia tunteitansa, tuntemuksiansa kirjata, kuin itsessänsä asia kokien.
Lukija itsessänsä lukee, ja kokee runon omien tunteittensa ja kokemansa kautta
Kukin itse itsessänsä,sen mukaan miten on
Hei -
olet tehnyt niin tarkan selvityksen tunnoistasi kuin minäkin
omastani että kuin tässä yhtä olisimme ja samoin ajatuksin
varustetutkin.
En kuten Sinäkään vakavilla asioilla leikittele kun on todella
syvät tuntemukset kyseessä ja kirjoittajakin että lukijakin voi
tekstin kokea hyvinkin voimakkaana,olkoot totta tai ei mutta
kun on kyky tuntea ja eläytyä,niin miksi sitä pitäisi piilottaa.
Totta on myös sanontasi kuin myös totuus että pitää olla heikko
jotta voisi tuntea itsensä vahvaksi ja hyvin olennaista on omistaa
eläytymiskyky kuhunkin tilanteeseen,kyky lukea että tunnistaa
tunteiden eri vivahteetkin.
Suurella kunnioituksella luen aina mitä Sinulla on ollut sanottavaa,
sillä niissä on olleet elämän arki kuin juhlakin aidoimmillaan.
Hyvää viikonvaihdetta Sinulle elämän turvallisuudella varustettua.
Tunnetilojen tunnistaminen on sielua rikastuttavaa,
mutta myös raskasta joskus
Kun on itse itsensä ankara tuomari,
voi virtojen aallokko olla kuin muuri jota ei elossansa aina kuin jaksais vastaan soudella.
Sanoillani joskus leikittelen,mielikuvilla keinuttelen
mutta totuudella kaiken kirjaan, niin kuin Ystäväin sinäkin
Sielujemme virrat kulkenevat useastikin niin,että toistensa lomaan
aallot ain välillä kuin sekoittuen, matkaansa jatkaa
Tunnustaa heikkoutensa on vahvuutta,
maailmamme rakentuu usein ajatuksesta, että pitää olla aina vahva.
Mutta mitä tuntea,miten aistia jos vahvuus on kuin panssari
Uskaltaessaan olla heikko saa vahvuutta,mikä siirtää vuoret
halkaisee maan ja vavahduttaa ydintä
Anteeksi,nyt heitin liian voimalliseksi sanaisen ketjuni virran
Hyvää tätä Sunnuntaita ja Itsenäisyytemme Päivää Sinulle
-sytytän kynttilän isälleni ja
heille kaikille Itsenäisyytemme sankareille Kiitollisuudella
isääni muistaen ja ikävöiden
Sinua vielä runostasi kiittäen ja -kuin halaten- terveiseni lähettäen
-tytteli-
Tunneaallokot heittelevät verkkojaan ja niistä silmukoista
joutuu itsekukin selviytymään ettei jää niiden vangiksi.
Ankaruus - kasvatettua - vaiko opittua itseään kohtaan
on aikamoinen haaste myös niistä selviytyä,etenkin jos
vastavirta on tarpeeksi voimakas.
Sanat - tuo tunteiden ääni joita puhumme kuin kuulemme
toisilta tai kirjoitetun tekstin muodossa,saattelevat meidät
erilaisiin tunnetiloihimme,jotka risteilevät ja yrittäen
kiinnittäytyä meihin kuin etsien sopivuutta persoonaamme.
Vahvuus kuin heikkous,jotka kulkevat rinnakkain,hyvin toisensa
tuntien kun kuljetaan hyvinkin herkillä alueilla.
Et ole lain liian voimakkaita virtoja lähettänyt,niin etten olisi
niissä tunnistanut elämän syvimpiä tuntoja.
Haudalla käyty kuin niiden muistoja Kunnioitettu,ketkä tämän
maan ovat - Itsenäiseksi - saattaneet,jotta meidänkin olisi
vapaampi hengittää turvallisuutta tänä uutena aikakautena,
jota globaaliksi kutsutaan - hyvässä kuin pahassakin,mistä
maailmammekin muodostunee.
Todelliset - Itsenäisyyden sankarit - ovat siellä,joita nyt niin
monet tänäänkin muistelevat ja päivittäin.
Kiitos Sinulle ja - halaus - aina voittaa vääryyden.
Sinulle Hyvää Itsenäisyyspäivää !
Kuolema kuuluu elämän kulkuun ja on luonnollista, se millä tavalla täältä lähdetään
on ilon ja surun asia, ilon asia silloin kun on eletty hyvä elämä,surun silloin kun se tapahtuu äkkiarvaamatta
kuin salaa, tulee yllätyksenä.
Toit hienosti runossasi esille Rakkaan ihmisen poismenon.
Kiitos lukuhetkestä.
Voimia sinulle ja läheisillesi.
Syntymä - Elämä kuin Kuolemakin ovat luonnollisia asioita ja niin moniulotteisia
että vivahteisia kuin mitä niihin kaikkiin sisältyy kuin - Rakkauteen
tai Rakkaudettomuuteen - että mitä ja miten niistä kirjoitetaan,voi muodostua
kirjoittajalle kuin lukijoillekin "tahattomia" väärinkäsityksiä/- tulkintojakin.
Vaikka olisi vain runo,niin se voi olla lukijalla tunteena,että kirjoittaja
itse kokee kaiken mitä kirjoittaa ja hämmennys on melkoinen kun todetaan
" ai se oli vain runo"eikä juuri koettu poismennyt henkilö ja siksikin sitä miettii
että miten voi niin kirjoittaa - määrätyistä aiheista - ettei todesta esim.tätä
otettaisi ... mutta sanon nyt tämän näin - että ennemmin mielikuvilla kuin
omasta läheisestään tälläistä "joutuisi"kirjoittamaan ... ja edes pystyisikö ?
Joten painotan erityisesti että tämä on kuvaelma siitä mahdollisesta koetusta
tunteesta,joiden eteen me kaikki tulemme montakin kertaa elämämme aikana.
Tunnen tässä runossani hyvin onnistuneeni mutta en sillä tavalla että saisin
lukijan uskomaan mm.tämän oikeellisuuteen juuri ainakaan nyt ... mutta eihän
sitä koskaan tiedä milloin minkäkin totuuden eteen joutuu,siis - kuoleman.
Kiitos Sinulle lukijani ja todella toivon ettet tuntisi tämän johdosta "petetyksi"
tulleesi ja tapani on se kun vakavista asioista keskustellaan ja huomaan että
runo koetaan - totuutena - niin kerron sen hetkisen oikeanlaidan runosta mutta
vain siinä tapauksessa jos aihe on vakava että huomaan olevan - Tarkennuksen paikan !
Hyvää toivon Sinulle että Iloista Joulun odotusta !