Ystäväni kertoi rakastavansa minua. Aluksi en uskonut häntä, kuka nyt pitäisi minusta? Kun olin aikani kuunnellut häntä, tajusin hänen oikeasti rakastavan minua. Pitäisi varmaan olla jotenkin hätkähdyttävää tai tuntea itsensä onnelliseksi kun joku tuntee sinua kohtaan näin paljon, mutta minä en tuntenut enkä tunne mitään. Tai no, kyllähän se aluksi tuli pienenä yllätyksenä, kun hän kertoi ensimmäistä kertaa tunteistaan, mutta kun olen hänen puheitaan kuunnellut siitä, kuinka hän ajattelee vain minua, on valmis tekemään mitä vain puolestani, en tunne mitään. En ole vaivautunut, kiusaatunut, onnellinen, en tunne mitään. Kuuntelen mykkänä hänen puheitaan, annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Voinko minä olla näin tunteeton? Että viis veisaan hänen tunteistaan, tai en osaa vieläkään ottaa häntä todesta? Vaikka toinen tuntee vahvasti minua kohtaan, minä en tunne mitään häntä kohtaan. Alusta asti en ole edes pitänyt meitä kunnollisina ystävinä, oikeastaan vain tuttavina. En oikeasti tunne mitään, en edes sitä ystävyyttä. Voiko näin olla? Että toinen välittää oikeasti ja toinen ei tunne mitään? Mutta onko molemminpuolinen rakkaus edes mahdollista? Voiko kaksi ihmistä rakastaa toisiaan muita enemmän? Voiko niin hyvä tuuri käydä, että se josta välität välittää myös sinusta? Löydänkö minä koskaan sellaista tyttöä josta välitän, joka tuntee minua kohtaan yhtä vahvasti kuin ystäväni, tai ehkä vielä vahvemmin? Onko se edes mahdollista? Jotenkin se tuntuu mahdottomalta.... Pitäisikö minun vain alkaa seurustella ystäväni kanssa, koska en välttämättä enää löydä ketään. joka välittää minusta yhtä paljon?
Tiedän, olen vielä nuori, vielä on paljon näkemättä ja kokematta, mutta nämä asiat tuntuvat silti mahdottomilta. Voiko unelmieni tyttö myös rakastaa minua....?
Voinko minä olla näin tunteeton? Että viis veisaan hänen tunteistaan, tai en osaa vieläkään ottaa häntä todesta? Vaikka toinen tuntee vahvasti minua kohtaan, minä en tunne mitään häntä kohtaan. Alusta asti en ole edes pitänyt meitä kunnollisina ystävinä, oikeastaan vain tuttavina. En oikeasti tunne mitään, en edes sitä ystävyyttä. Voiko näin olla? Että toinen välittää oikeasti ja toinen ei tunne mitään? Mutta onko molemminpuolinen rakkaus edes mahdollista? Voiko kaksi ihmistä rakastaa toisiaan muita enemmän? Voiko niin hyvä tuuri käydä, että se josta välität välittää myös sinusta? Löydänkö minä koskaan sellaista tyttöä josta välitän, joka tuntee minua kohtaan yhtä vahvasti kuin ystäväni, tai ehkä vielä vahvemmin? Onko se edes mahdollista? Jotenkin se tuntuu mahdottomalta.... Pitäisikö minun vain alkaa seurustella ystäväni kanssa, koska en välttämättä enää löydä ketään. joka välittää minusta yhtä paljon?
Tiedän, olen vielä nuori, vielä on paljon näkemättä ja kokematta, mutta nämä asiat tuntuvat silti mahdottomilta. Voiko unelmieni tyttö myös rakastaa minua....?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuo ei ole mitenkään erikoista et toinen tykkää ja toinen ei (yhtä paljon/ollenkaan), ihan normaalia minusta.
ei aina mee tunteet yksiin..
eikä sun pidä alkaa seurustella sen kanssa. rehellinen kannattaa olla. pystytkö hänelle puhumaan kaikesta noista? kysymyksistä, fiiliksistä...
mulle on aika moni sanonut että on ihastunut... ite ihmettelen että mitä kummaa - miten mä sen teen.. ja miksi, kun musta tuntuu ettei ne tunne mua OLLENKAAN! tosiaankaan ite en tunne mitään näitä kohtaan (poikkeuksia on toki ollut).
itekin mietin tuota vikaakysymystäsi.. nimittäin erään kanssa tunteet natsaa omalta puolelta. just nimenomaan rakastan.
mietin että elänkö näin yksin kun muut ei käy....?
ja tästä on myös tosi vaikee puhua kellekkään kehen yrittää tutustua muutenkin kuin ystävänä. ja voiko ees puhua. "no mä oon rakastunut yhteen toiseen, mut haluun yrittää sun kans jos tästä jotain tulisi"
ja se kenen kanssa seurustelen sit joskus, pitäisi olla se tärkeinpäin.
Aloittajan teksti vois todella olla mun kirjoittama. Mulla on yks "kaveri", joka on ihastunu muhun ja jotenkin seonnu siitä syystä. Meillä ei ole mitään yhteistä. Ei edes tunneta kovin hyvin. Henkilö on halunnut nähdä jatkuvasti ja tulla aina sinne, missä olen ollut. Mä ajattelen, että ei ole todellista. Ehkä kaveri on ihastunut johonkin itse luomaansa illuusioon musta. Ja sit on ollu vaikeeta ilmeisesti ymmärtää, että mä en ole kiinnostunut. Mua kyllä hieman ahdistaa tilanne, mutta uskon ja toivon että se on nyt ohi.
Mäkin mietin, että miten on mahdollista löytää semmoinen, johon on rakastunut ja joka on myös rakastunut muhun.
"Voiko kaksi ihmistä rakastaa toisiaan muita enemmän? Voiko niin hyvä tuuri käydä, että se josta välität välittää myös sinusta?"
Niin, hyvä kysymys. Tähänkin lienee vastauksia monenlaisia, koska myös kokemuksia on monenlaisia.
Oma vastaukseni tähän on kyllä! Koen ja elän sitä parhaillaan. Olisin valmis tekemään tämän toisen puolesta mitä vain... Ja uskon myös että vastapuoli kokee niin, ainakin sen perusteella mitä on puhuttu. Elän hetkessä täysillä ja nautin ehkä elämäni parhaimmista hetkistä Hänen kanssaan.