Pakko saada "kertoa" jollekin, jos jollakin olis neuvoja.
Olemme tunteneet anopin kanssa noin 10v, hän on leski.Hän on sairastanut masennusta ja ollut tuuliajolla jo pitkään elämässään ja olen auttanut ja tukenut häntä. Olemme hyvin erilaisia, minä aktiivinen ja toimelias, anoppi laiska ja mukavuudenhaluinen-elämänhallinnan puuttuminen tekee.
Muutimme pari vuotta sitten kauemmas anopista, mikä oli hänelle kova isku.Hän on todella kiintynyt lapsiimme ja esikoisen kanssa hänellä on läheinen ja riippuvainenkin suhde.Esikoinen on nyt 4vuotta, kuopus 2.Olemme lomailleet sitten kotopuolessa anopin talossa, mutta se päättyi viime jouluna, kun hänen mieskaverinsa ja anoppi joivat ja talo oli kauheassa kunnossa.Olen aina siivonnut ja hoitanut ruuoan siellä mutta alkon kanssa sekoilua en kestä.Sanoin aamulla sitten anopille että lasten kanssa ollessa ei juoda, mistä hän todella suuttui ja suorastaan paiskoi minua tavaroilla.
Nyt hän on lomalla luonamme ja osoittaa mieltään.Olen pyytänyt anteeksi ja koittanut keskustella, hän on pitkävihainen.Tilanne näkyy esikoisessakin-tämä reagoi olemalla hiljainen ja pelokas.Mies koittaa olla kuin ei mitään oliskaan, se on heidän perheen toimintamalli, koska paha olo on heille möykky jota ei kannata avata.
Anoppi ei ole peseytynyt viikon aikana uimahallireissua lukuunottamatta lainkaan.Hän vihjailee ja arvostelee lastenhoitoani ja on todella mustasukkainen esikoisesta.Hän ei syö muutakuin lasten ruuan jämät, kotonakin hän on ylisäästäväinen (käy työpaikalla suihkussa ja pitää lämpöjä pois päältä, syö vanhaa ja ei osta vaatteita kuin kirpputorilta, ei tilaa lehtiä käyttää samaa kuppia kaksi viikkoa).Meillä eletään ihan normaaliin tapaan, herkutellenkin.Anopin ulkomuoto on kamala, hän ei tosiaan huolehdi itsestään.
Hänellä on sairaalloisen mustasukkainen miesystävä, joka on hänellä täyshoidossa.Mies ei anna anopin kulkea yksin ja eräskin ilta anoppi tilitti puhelimessa miehelle, missä on liikkunut ja kenen kanssa. Mies lyö anoppia kännissä ja mustasukkaisena. Anoppi ei uskalla laittaa miestä pihalle.Anopilla on myös vanha ja kitulias koira, joka kaipaa piikkiä, mutta hänestä ei ole siihenkään.Talo on vanha ja huonossa kunnossa, täynnä vanhaa tavaraa, likaa ja lumppua.Hirveä paikka.
Hän kokee olevansa maanmatonen minun rinnallani, ja se vaikeuttaa asioita.Lisäksi hän suhtautuu liian ripustavaisesti lapsiin, eivät he voi kantaa hänen ahdistustaan. Alkon käyttökin vaivaa ja pahasti.
En halua ottaa anopilta "lapsia pois", mutta en tiedä voinko antaa lapsia paljoakaan heille hoitoon, miesystäväkin on aina siellä.Ja likainen, kauhea talo...ja pelkään miten lapsille käy tuollaisen ihmisen lähellä.Asioiden purkaminen puhumalla on vaikeaa, anoppi hyökkää/puolustautuu eikä kuuntele. TIEDÄN että hän ei unohda, että arvostelin hänen juomistaan, ja hän tietää minun olevan oikeassa-muttei myönnä sitä.
Mitä teen, vai teenkö mitään? Annanko asioiden olla vaan välillämme vai sanonko ne suoraan?Jos sanon, hän luultavasti saa todella kovan marttyyyri/itsessälikohtuaksen.On hän minua haukkunutkin, nipoksi ja kylmäksi ihmiseksi.Voinhan sellaiselta vaikuttaa, mutta se johtuu siitä, että olen aina kokenut olevani vahva ja pärjääväni.En voisi kuvitellakaan ratkovani tunne-elämän ongelmia juomalla.
Vaikeaa, olla itse aikuisempi kuin minua puolet vanhempi anoppi.
Kiitos jos jaksoit lukea!
Olemme tunteneet anopin kanssa noin 10v, hän on leski.Hän on sairastanut masennusta ja ollut tuuliajolla jo pitkään elämässään ja olen auttanut ja tukenut häntä. Olemme hyvin erilaisia, minä aktiivinen ja toimelias, anoppi laiska ja mukavuudenhaluinen-elämänhallinnan puuttuminen tekee.
Muutimme pari vuotta sitten kauemmas anopista, mikä oli hänelle kova isku.Hän on todella kiintynyt lapsiimme ja esikoisen kanssa hänellä on läheinen ja riippuvainenkin suhde.Esikoinen on nyt 4vuotta, kuopus 2.Olemme lomailleet sitten kotopuolessa anopin talossa, mutta se päättyi viime jouluna, kun hänen mieskaverinsa ja anoppi joivat ja talo oli kauheassa kunnossa.Olen aina siivonnut ja hoitanut ruuoan siellä mutta alkon kanssa sekoilua en kestä.Sanoin aamulla sitten anopille että lasten kanssa ollessa ei juoda, mistä hän todella suuttui ja suorastaan paiskoi minua tavaroilla.
Nyt hän on lomalla luonamme ja osoittaa mieltään.Olen pyytänyt anteeksi ja koittanut keskustella, hän on pitkävihainen.Tilanne näkyy esikoisessakin-tämä reagoi olemalla hiljainen ja pelokas.Mies koittaa olla kuin ei mitään oliskaan, se on heidän perheen toimintamalli, koska paha olo on heille möykky jota ei kannata avata.
Anoppi ei ole peseytynyt viikon aikana uimahallireissua lukuunottamatta lainkaan.Hän vihjailee ja arvostelee lastenhoitoani ja on todella mustasukkainen esikoisesta.Hän ei syö muutakuin lasten ruuan jämät, kotonakin hän on ylisäästäväinen (käy työpaikalla suihkussa ja pitää lämpöjä pois päältä, syö vanhaa ja ei osta vaatteita kuin kirpputorilta, ei tilaa lehtiä käyttää samaa kuppia kaksi viikkoa).Meillä eletään ihan normaaliin tapaan, herkutellenkin.Anopin ulkomuoto on kamala, hän ei tosiaan huolehdi itsestään.
Hänellä on sairaalloisen mustasukkainen miesystävä, joka on hänellä täyshoidossa.Mies ei anna anopin kulkea yksin ja eräskin ilta anoppi tilitti puhelimessa miehelle, missä on liikkunut ja kenen kanssa. Mies lyö anoppia kännissä ja mustasukkaisena. Anoppi ei uskalla laittaa miestä pihalle.Anopilla on myös vanha ja kitulias koira, joka kaipaa piikkiä, mutta hänestä ei ole siihenkään.Talo on vanha ja huonossa kunnossa, täynnä vanhaa tavaraa, likaa ja lumppua.Hirveä paikka.
Hän kokee olevansa maanmatonen minun rinnallani, ja se vaikeuttaa asioita.Lisäksi hän suhtautuu liian ripustavaisesti lapsiin, eivät he voi kantaa hänen ahdistustaan. Alkon käyttökin vaivaa ja pahasti.
En halua ottaa anopilta "lapsia pois", mutta en tiedä voinko antaa lapsia paljoakaan heille hoitoon, miesystäväkin on aina siellä.Ja likainen, kauhea talo...ja pelkään miten lapsille käy tuollaisen ihmisen lähellä.Asioiden purkaminen puhumalla on vaikeaa, anoppi hyökkää/puolustautuu eikä kuuntele. TIEDÄN että hän ei unohda, että arvostelin hänen juomistaan, ja hän tietää minun olevan oikeassa-muttei myönnä sitä.
Mitä teen, vai teenkö mitään? Annanko asioiden olla vaan välillämme vai sanonko ne suoraan?Jos sanon, hän luultavasti saa todella kovan marttyyyri/itsessälikohtuaksen.On hän minua haukkunutkin, nipoksi ja kylmäksi ihmiseksi.Voinhan sellaiselta vaikuttaa, mutta se johtuu siitä, että olen aina kokenut olevani vahva ja pärjääväni.En voisi kuvitellakaan ratkovani tunne-elämän ongelmia juomalla.
Vaikeaa, olla itse aikuisempi kuin minua puolet vanhempi anoppi.
Kiitos jos jaksoit lukea!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heitä pihalle mokoma ämmä. Evästykseksi voit sanoa, että takaisin saa tulla kun on pessyt itsensä ja on valmis pyytämään anteeksi - SINULLA ei todellakaan ole mitään syytä pyytää mitään anteeksi.
Lapsia et tietenkään anna muijalle ennen kuin on pistänyt sen väkivaltaisen juopon pihalle asunnostaan ja edes siivonnut kämppänsä. Etkä mene itsekään sinne kylään. Miehesi saa pitää yhteyttä äitiinsä jos tykkää, mutta sinulla ei todellakaan ole siihen velvollisuutta. Olet mennyt naimisiin miehesi, etä tämän äidin kanssa. Lapsesi ovat taatusti tyytyväisiä tähän ratkaisuun, eivät he tarvitse turvattomia oloja mummolassa eivätkä äitiänsä vihaavaa mummoa.
Eipä tuohon voi mitään lisätä. Olen samaa mieltä.
Anoppi taitaa olla läheisriippuvainen. Ja kohteeksi sopii vaikka sitten 2- ja 4-v. lapset??!!!
Hän loukkaantuu, koska ei pysty näkemään itsessään ja omassa toiminnassaan mitään vikaa tai korjaamisen varaa. Se olisi liikaa, hän ei pysty kohtaamaan itseään. Se vaatisi niin paljon, hänen on helpompi olla näin. Juominen helpottaa omaa oloa, ehkäpä siinä unohtuu ne ahdistavat möykyt, joista ei saa puhua, joita ei silloin ole olemasskaaan kun niistä ei puhuta?
Heitä pihalle mokoma anoppi. Mitä hyvää hän tarjoaa lapsillesi - hehän pelkäävät ja ovat ahdistuneita jo nyt, vaikka sinä olet paikalla koko ajan? Millainen olisikaan mummola-reissu lapselle, jos sinä et ole paikalla?? Sinun velvollisuuteni on huolehtia lapsistasi ja taata heille turvallinen ja tasapainoinen olotila. Sinun velvollisuutesi ei ole hyysätä anoppia, joka ei ole tyytyväinen mihinkään ja luo ahdistusta ja pelkoa lapsiisikin.
Mistä ihmeestä sinä pyydät anteeksi anopiltasi??? Ethän sinä ole mitään väärää tehnyt! Olet puolustanut lapsiasi! Anna anoppisi olla märttyyri ihan rauhassa, hän varmaan nauttii siitä olotilasta. Onhan hän nytkin väärinymmärretty ja marttyyri, kun arvostelit juoppoibileitä lasten aikana!
Samaa mieltä, sinun tehtäväsi on turvata lapsiasi, kuka sen tekee jos et sinä? Sanoisin itse samanlaisessa tilanteessa että kaksi vaihtoehtoa joko kunnostaudut ja menet hoitoon ja saat tavata lapsia tai et saa tavata heitä muuta kuin ehkä jonkun erikoisen tilanteen takia.. Se on varmasti vaikea päätös mitä teetkin, mutta ajattele lapsiesi parasta ja teet myös "martyyrille" selväksi että toimit kuten toimit lastesi ja itsesi takia.
Tsemppiä sulle
Kiitos kommenteista. Kesällä olisi seuraavan kerran tarkoitus mennä kotiseudulle ja ahdistaa jo valmiiksi. Täytyy aloittaa keskustelu miehen kanssa ja sopia tasan tarkkaan, miten toimitaan. Yökyläilyt ja muut pidemmät kyläilyt paskaisessa talossa sen juopon kanssa ei paljon innosta.
Hyvää kevään jatkoa!