Minulla on sellainen tilanne että olen raskaana mutta en asu yhdessä lapsen isän kanssa...Olemme vasta aloittaneet seurustelun mutta ei ainakaan vielä aikomuksena muuttaa yhteen. ja hyvä näin, olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Ongelmana on muiden kommentit ja huomautukset asiasta. Tässä esimerkkejä:
-Miksi päätit pitää lapsen vaikkette ole tasapainoisessa parisuhteessa?
-Luuletko todella että vauvan kanssa tulee olemaan helppoa kun asut yksin?
-Voi sinua raukkaa kun saat kokea kaiken itseksesi...
jne, jne...
Olen surullinen kommenteista sillä itse tiedän että näin on parasta toistaiseksi ja olenkin selittänyt tilannettamme että en todellakaan ole yksin asian kanssa ja mies haluaa olla mukana kaikessa vaikkemme asukkaan yhdessä. Mutta aina kun selitän asiaa niin saan vaan sääliviä katseita. Onko kukaan kokenut vastaavaa??
-Miksi päätit pitää lapsen vaikkette ole tasapainoisessa parisuhteessa?
-Luuletko todella että vauvan kanssa tulee olemaan helppoa kun asut yksin?
-Voi sinua raukkaa kun saat kokea kaiken itseksesi...
jne, jne...
Olen surullinen kommenteista sillä itse tiedän että näin on parasta toistaiseksi ja olenkin selittänyt tilannettamme että en todellakaan ole yksin asian kanssa ja mies haluaa olla mukana kaikessa vaikkemme asukkaan yhdessä. Mutta aina kun selitän asiaa niin saan vaan sääliviä katseita. Onko kukaan kokenut vastaavaa??
Vastaukset 1
Vanhimmat
nyt on tapana olla tahallaan ilkeitä ja sanoa loukkaavasti tai sitten töksäytellä ajattelemattomasti kommentteja ja kysymyksiä tuollaisista. Itse olen tuleva yh. Lapsen isä ei ole kiinnostunut tulevasta lapsestaan, enpä siis häntä siihen pakotakaan. Saan myös itse tuollaisia vastaavia kysymyksiä, kuinka pärjään ja miksi isä ei halua olla tekemisissä, ym. Olen raskaudestani erittäin onnellinen ja odotan innolla vauvan syntymistä.