Hei!
Meillä on pian täysi-iän kynnyksen saavuttava nuori.Kun katsoo aikaa taaksepäin ja miettii omaa isän rooliaan,niin täytyy todeta,että juuri missään pyrkimykseessä ei ole onnistuttu.
ADHD-lapsen kanssa elämä ei ole helppoa.Itse olen yrittänyt ohajta lasta harrastusten pariin - turhaan.Olen yrittänyt motivoida koulunkäyntiin ja ammattiin valmistautumiseen - sekin turhaan.Olemme pyrkineet juurruttamaan terveitä ja kohtuullisia elämäntapoja - ilman tulosta.Kaikki ohjaus,opetus ja neuvo valuu kuin vesi hanhen selästä.Nuori viihtyy lähinnä kaltaistensa parissa (=ADHD-kavereita) Epäonnistumisen tunne on suuri.Vaikka kyseessä on neurologinen häiriö (tai erilainen "piuhojen kytkentä"),niin sitä on kuitenkin mahdoton järkeillä niin kliinisesti.
Kaiken tämän keskellä avioliitokin on nääntymistilassa eli välillä yli voimien käyvien kokemusten myötä avioliiton rahkeet eivät ole kestäneet vuosien rasituksia.
Eli loppusaldo on se,että kasvattajana ja isänä epäonnistumisen tunne on suuri (vaikka näillä edellytyksillä ennakoitavissa).Tuloksen vielä kruunaa se,että kahden ihmisen voimat ja aviollinen yhteisolo on loppuunkulutettu.Masentaa rajusti.
Meillä on pian täysi-iän kynnyksen saavuttava nuori.Kun katsoo aikaa taaksepäin ja miettii omaa isän rooliaan,niin täytyy todeta,että juuri missään pyrkimykseessä ei ole onnistuttu.
ADHD-lapsen kanssa elämä ei ole helppoa.Itse olen yrittänyt ohajta lasta harrastusten pariin - turhaan.Olen yrittänyt motivoida koulunkäyntiin ja ammattiin valmistautumiseen - sekin turhaan.Olemme pyrkineet juurruttamaan terveitä ja kohtuullisia elämäntapoja - ilman tulosta.Kaikki ohjaus,opetus ja neuvo valuu kuin vesi hanhen selästä.Nuori viihtyy lähinnä kaltaistensa parissa (=ADHD-kavereita) Epäonnistumisen tunne on suuri.Vaikka kyseessä on neurologinen häiriö (tai erilainen "piuhojen kytkentä"),niin sitä on kuitenkin mahdoton järkeillä niin kliinisesti.
Kaiken tämän keskellä avioliitokin on nääntymistilassa eli välillä yli voimien käyvien kokemusten myötä avioliiton rahkeet eivät ole kestäneet vuosien rasituksia.
Eli loppusaldo on se,että kasvattajana ja isänä epäonnistumisen tunne on suuri (vaikka näillä edellytyksillä ennakoitavissa).Tuloksen vielä kruunaa se,että kahden ihmisen voimat ja aviollinen yhteisolo on loppuunkulutettu.Masentaa rajusti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.