Hei,
Olen reilu parikymppinen mies. Olen kärsinyt jo pitkään heikosta itsetunnosta, ahdistuneisuudesta ja olen huomannut myös murehtivani/stressaavani "normaalia" enemmän. Minulle on nyt suositeltu paitsi tapaamani psykologin sekä hänen suosittelemansa terapeutin toimesta tällaisen psykoanalyysiprosessin läpikäymistä. Kyseessä käsittääkseni varsin pitkä prosessi, joka edellyttää vahvaa sitoutumista ja esimerkiksi 3-5 kertaa viikossa suoritettuja istuntoja. Kestoa koko hommalle saattaa kertyä useampi vuosi.
Itseäni mietityttää juuri noiden tapaamisten suuri määrä. Olen todennut sen, että koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan ja tästä syystä tällaisen prosessin aloittaminen pelottaa. Jos psykoanalyysi joudutaan yhtäkkiä keskeyttämään,eikö ole vaarana,että siitä muodostuu enemmän harmia kuin hyötyä.Tietyllä tavalla haluaisin kurkistaa tarkemmin siihen, mistä tällainen epävarmuus on mahdollisesti peräisin. Olen elänyt ainakin omasta mielestäni varsin onnellisen lapsuuden ja juuri tästä syystä tuntuu hassulta että kaikki olisi jotenkin peräisin sieltä.
Onko jollain henk.kohtaisia kokemuksia vastaavanlaisista prosesseista. Olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä jne.? Asiallista palautetta kiitos....
Olen reilu parikymppinen mies. Olen kärsinyt jo pitkään heikosta itsetunnosta, ahdistuneisuudesta ja olen huomannut myös murehtivani/stressaavani "normaalia" enemmän. Minulle on nyt suositeltu paitsi tapaamani psykologin sekä hänen suosittelemansa terapeutin toimesta tällaisen psykoanalyysiprosessin läpikäymistä. Kyseessä käsittääkseni varsin pitkä prosessi, joka edellyttää vahvaa sitoutumista ja esimerkiksi 3-5 kertaa viikossa suoritettuja istuntoja. Kestoa koko hommalle saattaa kertyä useampi vuosi.
Itseäni mietityttää juuri noiden tapaamisten suuri määrä. Olen todennut sen, että koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan ja tästä syystä tällaisen prosessin aloittaminen pelottaa. Jos psykoanalyysi joudutaan yhtäkkiä keskeyttämään,eikö ole vaarana,että siitä muodostuu enemmän harmia kuin hyötyä.Tietyllä tavalla haluaisin kurkistaa tarkemmin siihen, mistä tällainen epävarmuus on mahdollisesti peräisin. Olen elänyt ainakin omasta mielestäni varsin onnellisen lapsuuden ja juuri tästä syystä tuntuu hassulta että kaikki olisi jotenkin peräisin sieltä.
Onko jollain henk.kohtaisia kokemuksia vastaavanlaisista prosesseista. Olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä jne.? Asiallista palautetta kiitos....
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Olen elänyt ainakin omasta mielestäni varsin onnellisen lapsuuden..." No Freudin pointsi olikin juuri siinä, että ne pahat asiat torjutaan, ikään kuin unohtuvat. Mieleenpalautuminen saattaa tuoda mukanaan tuskaa, mutta toisaalta - totuus tekee vapaaksi.
Eipä sillä, etteikö ahdistus tms. saattaisi johtua ihan biokemiallisistakin syistä. Todennäköisimmin oireita ilmenee juuri siinä, missä on useita samaan suuntaan vaikuttavia syitä.
Psykoterapiasta ei oikeastaan voi kertoa kenellekään etukäteen. Näin siksi, että ihmiset ovat yksilöllisiä, ja että asiat käyvät omalla kohdalla harvoin niin kuin toisen tapauksessa. Mieti toki sitoumustasi: eräs terapian onnistumisen tärkeimmistä ennakkomerkeistä kun on hoidettavan oma motivaatio.