olen ihastunut työkaveriini, jonka kanssa en kuitenkaan aio alkaa minkäänlaiseen suhteeseen.
kannattaako tällaisesta kertoa ja todenäköisesti pilata työyhteistyö, vai pitäisikö vain salata tunteet kunnes tilanne on lopulta ohi?
miten te suhtaudutte jos joku sanoo että on ihastunut, mutta ei aio tehdä asialle mitään? siis haluaa vain kertoa ollakseen rehellinen.
onko parempi vain käyttäytyä vähän hölmösti, vai kertoa suoraan syy siihen?
voiko työtä enää tehdä ihmisen kanssa joka on ihastunut sinuun, mutta johon sinulla ei ole tunteita?
kannattaako tällaisesta kertoa ja todenäköisesti pilata työyhteistyö, vai pitäisikö vain salata tunteet kunnes tilanne on lopulta ohi?
miten te suhtaudutte jos joku sanoo että on ihastunut, mutta ei aio tehdä asialle mitään? siis haluaa vain kertoa ollakseen rehellinen.
onko parempi vain käyttäytyä vähän hölmösti, vai kertoa suoraan syy siihen?
voiko työtä enää tehdä ihmisen kanssa joka on ihastunut sinuun, mutta johon sinulla ei ole tunteita?
Vastaukset 18
Vanhimmat
No vastaa nyt....
tilanne voi johtaa myös hyvää ystävyyteen. Niin ainakin kävi minun kohdallani pari vuotta sitten, kun sain yllättäen treffikutsun työkaveriltani. En kuitenkaan ollut ajatellut häntä koskaan minään muuna kuin kaverina ja aluksi tilanne tuntuikin hiukan kömpelöltä. En tiennyt enää miten voin käyttäytyä, ettei eleitäni tulkittaisi väärin ja pelkäsin sitä, miten pienessä työporukassa tilanteeseen suhtauduttaisiin.
Mutta nyt koen voivani luottaa häneen ehkä enemmän kuin muihin.
Tunteet ovat kyllä hassu asia. Niitä ei voi hallita, eikä tilata. Itse puolestani menin ihastumaan erääseen toiseen työkaveriini, jolla on myös ollut jotain tunteita minua kohtaan. Se on tavallaan julkinen salaisuus, mutta mitään ei ole ääneen lausuttu, eikä mitään suhdetta varmaan myöskään kehity, sillä tämä toinen on varattu. Mutta vastauksena kysymykseesi - niin kyllä, haluaisin itse ainakin kuulla omalta ihastukseni kohteelta, että hänellä on tunteita, mutta että myös missä mennään. Se voisi ehkä hiukan vapauttaa ilmapiiriä ja ainahan se on mukavaa kuulla olevansa jollain tapaa jollekin tärkeä.
Mikset aio alkaa minkäänlaiseen suhteeseen? Työyhteisönkö tähden vai oletko varattu toisaalle? Suoraan kertoo vain ja uskallettava luottaa toiseen. Kirjeet hyvä tapa. Jos tulee julkisesti nolatuksi ja laulaa asian ääneen niin se idiootti on kyllä se toinen. Vaatii täriseviä käsiä ja todellista puhdasta rohkeutta panna itsensä likoon ja lopettaa välitila, otta selvyys ja elää sen kanssa sitten nokitusten. Nimimerkillä kokemusta on. Mutta sujuu se työskentely riippuen siitä, kuinka tiivistä yhteistyön pitää olla. Empaattinen ja positiivisesti ihailuntunnustuksen ottava henkilö joustaa ja antaa tilaa, ymmärtää tunnevaihtelut. Pitää vain jaksaa sanoa, ettei toisen vika, ettei tunne mitään. Joku muu jatkakoon.
Se näyttää aika erikoiselta...tuo hölmösti käyttäytyminen ja herää kysymys mikähän sen ihmisen pointti on?
ja eikä aina niin yksiselitteisiä asioita kertomisesta. Varmasti kertominen puhdistaa ilmaa ja helpottaakin pitkässä juoksussa, mutta kokemuksesta voin sanoa myös, että varsinkin, kun tunne osoittautuu yksipuoliseksi, nolon ja häpeän tunne kertojalla voi olla vahva. Todennäköisesti tämäkin reaktio on ihmisen luonteesta kiinni ja toisenkin osapuolen suhtautumisesta asiaan. Eli kehotan miettimään vielä toisen jos kolmannen kerran kertoako vai ei.
Mielestäni rehellisyyttä pitää aina arvostaa, motiivihan kertomiselle voi olla esim. vain ja anoastaan tunteesta ohi pääseminen. Tunteet vaikuttavat tulkintoihin ihmisten käyttäytymisestä; oikeasti ei voi tietää toisen mietteitä ellei kysy.
Hölmöillähän voimme lopun ikäämme, mutta ehkä sen jatkuessa pitempään parempi on kertoa, jotta voi keskittyä muihinkin asioihin ;)
Vimeisen kysymyksen voisin kääntää niinpäin että voitko tehdä töitä ihmisen kanssa johon olet ihastunut... Tietty etäisyys varmasti järkevää.
työyhteisö ei ole ongelma eikä pieni ikäerokaan haittaisi minua, olen vain varattu omalla tahollani.
en nyt sinänsä ehkä "hölmösti" käyttäydy, vaan ehkäpä näen turhan paljon vaivaa töiden kannalta. ja viimeksi sain jo sellaisen käsityksen että minun pitäisi lähteä pois häiritsemästä. (en sitten tiedä oliko tuo todellinen vai kuviteltu tunne)
en ole vielä kovin pitkään tuntenut näin, mutta en ole tällaista aikaisemminkaan kokenut. mielestäni tuo ei ole minun töihin vaikuttanut ainakaan työskentelyä huonontavasti, mutta eihän sitä tiedä miten toinen kokee vaikkapa tuon henkilökohtaisen vierailun puhelun tai sähköpostin sijasta.
Siis minkä takia pitää mennä suhteessakin ihastumaan toisiin ihmisiin? kyllähän miehetkin tykkää katella pinnallisesti muita naisia mutta on sentään jotain itsekuria ettei mennä ihastumaan.
eihän sitä voi aina valita tunteitaan. jos sattuu töissä olemaan niin mukavaa seuraa että ihastuu, niin minkä sille voi? pitääkö vaihtaa työpaikkaan jossa on pelkkiä miehiä?
eikö kuitenkin ole parempi jos tietää rajansa ja tajuaa koska sitä lähestyy?
siitä voidaan toki olla montaa mieltä miten tilanne tämän jälkeen parhaiten ratkeaa, pitäisikö kertoa avoimesti vai salata tunteet jotka toinen ehkä jo kuitenkin arvaa.
kukaan ajattelee että menenpäs ihastumaan, se vaan sattuu vaikka ei tekisikään asialle yhtään mitään.
Omasta mielestäni kuitenkin varattuna ihastuminen pitäisi purkaa jollain muulla tavalla, kun mikään ei ole törkeämpää kumppanille kuin lähteä toisen mukaan. (Siis nämä tapaukset jossa uusi on jo etsittynä ja sitten vasta uskalletaan laitetaan poikki)
"viimeksi sain jo sellaisen käsityksen että minun pitäisi lähteä pois häiritsemästä. " - mahtoiko tuo johtua sun hölmösti käyttäytymisestä? :)
on parempi rehellisesti puhua asiasta, jos se vaivaa ja päästä yli mahdollisimman nopeasti.
...sekin lienee mahdollista että tunteet ovat jossain määrin molemminpuolisia, mutta toinen ei halua sotkea omia kuvioitaan? Kuka näistä ikinä tietää puhumatta? :/
Minäkin olen ihastunut työkaveriini, ja jotain pientä silmäpeliä meillä on käynnissä. Haluaisin kyllä kuulla, että hän olisi ihastunut minuun. Ei minullakaan sen suurempia toiveita ole meidän suhteen. Oikeastaan haluaisin hänestä todella hyvän ystävän. Jos se joskus johtaisi muuhun, en panisi vastaan.
työpaikalla, niin ihastuu miehiin. en halua homoutua.
kerroin täysin suoraan että olen ihan hirveän ihastunut häneen..
hän otti sen ihan positiivisesti, kutsui jopa kahville tai "kahville"
tämä kaikki kylläkin tapahtui siiderin voimalla,saa nyt nähdä..
nyt sydän sykkyrällään odotan edes jotain kutsua, tai mitä huomiota vaan... kaikki käy...
Kertominen aiheutti minulle kyllä sen että vajosin ihastukseen vieläkin syvemmälle ja etenkin se miten ihanasti hän siihen suhtautui
hyvää yötä
sain kerättyä sen verran rohkeutta että kerroin asiasta sähköpostilla, ja vastaus oli että tuliko viesti oikealla henkilölle. (no tulihan se!)
olo ainakin tuntuu kevyemmältä kun ei enää tunne esittävänsä mitään, ja ehkä pääsen tästä ylikin nopeammin.