Joopa joo. Kun äitini eli, hänellä ei oollut ruokaa, jos maksalaatikan haki, niin silloin jo S-kaupan rosvoon loput mukana olevat rahat. Ja aamulla maitoo hakemaan, sitten taas sama. Monta päivää ei tarvinnutkaan.
Yritin hillitä, mutta minkäs teet. Vain silloin, kun hän oli meillä pari kertaa vuosittain neljä, viisi viikkoa, ei päässyt pelaamaan. Jäi hiukan rahaa, mutta kaikki taisi mennä heti kotiin tultuaan.
Eläke ei ollut kovin kummonen, annoin ensin rahaa, mutta tajusin äkkiä, että kaikki menee RAYlle. Vain ostamalle hänelle vaatteita, siellä käydessään pakastrimeen ja jääkaappiin ruokaa pystyi auttamaan. Matkaa oli vain melkein 400 km sivu, ei siellä aina käynyt.
Kun hän kuoli, oli ainakin kevyt kantaa, kiitos RAY.
Yritin hillitä, mutta minkäs teet. Vain silloin, kun hän oli meillä pari kertaa vuosittain neljä, viisi viikkoa, ei päässyt pelaamaan. Jäi hiukan rahaa, mutta kaikki taisi mennä heti kotiin tultuaan.
Eläke ei ollut kovin kummonen, annoin ensin rahaa, mutta tajusin äkkiä, että kaikki menee RAYlle. Vain ostamalle hänelle vaatteita, siellä käydessään pakastrimeen ja jääkaappiin ruokaa pystyi auttamaan. Matkaa oli vain melkein 400 km sivu, ei siellä aina käynyt.
Kun hän kuoli, oli ainakin kevyt kantaa, kiitos RAY.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Parempi sata juoppo kuin yksi peluri". Siitä voi arvata, mitä tuskaa pelureiden omaiset saavatkaan kärsiä.