Hei. Olen 30-vuotias nainen. Minulla todettiin masennusta pari vuotta sitten, alkoi työuupumuksesta jonka seurauksena irtisanoin itseni vakityöstä. Olen siitä saakka syönyt mielialalääkettä. (Fluoksetiini) Nyt viimeisen pari kuukautta (hyvin menneen jakson jälkeen) on ahdistus ottanut vallan. Tuntuu että olen ihan ahdistuksen ja paniikin syövereissä. Avioliittoni tuntuu ahdistavalta, olemme olleet yhdessä 3v ja vasta 1v naimisissa.Ei yhteisiä lapsia, mutta miehelläni poika 6v, joka on ihana. olemme olleet lapsettomuustutkimuksissa koska en tule raskaaksi, ja sekin on tietysti ahdistanut koska olen lasta toivonut kovasti. Nyt kuitenkin tilanteeni on niin paha etten todellakaan voi kuvitella edes lapsentekoa. Mieheni seura ei kovinkaan paljon kiinnosta minua, ja kun hän on nyt joutunut työttömäksi ja on kaiket päivät kotona, minulla meinaa mennä hermo. Olen itse nyt 6 vk sairaslomalla opiskeluista, joita en juuri nyt jaksa suorittaa. Yhdessä kotona oleminen on inhottavaa, tuntuu että mieheni on laiska kun ei hae töitä, toisin kuin minä joskus työttömänä ollessani. Muuten hän on luonteeltaan kiltti, ei juo eikä öykkäröi koskaan. Mutta en tunne häneen enää mitään vetoa. Mieluummin olen ja teen jotain yksin. En kuitenkaan ole aivan varma olenko valmis ottamaan avioeroakaan.. näin pian naimisiinmenon jälkeen..mitä jos se sitten tuntuisi virheeltä?mitä jos rakastankin häntä ja kadun jos eroan? Kaiken tämän lisäksi, voin fyysisestikin huonosti. Sairastelen kokoajan, viimeiset 2kk kokoajan vatsa kipeä ja sekaisin. Pitkittynyttä päänsärkyä ollut toisinaan parin vuoden sisällä. Kerran särki päätä 6vk putkeen joka päivä. Jouduin silloin sairaalaan tiputukseen, kun mikään kotona otettava lääke ei enää auttanut. Pää kuvattiin eikä mitään vikaa löytynyt. Nyt olen alkanut kokemaan suuren luokan ahdistus"kohtauksia", tulevat yllättäin kotona tai esim kaupassa.. josta joudun samantien poistumaan. Alkaa huimata ja kaikki tuntuu epätodelliselta. Kerran kotona henkeä alkoi yhtäkkiä ahdistaa niin, että haukoin ilmaa parvekkeen oven suulla ja henki vaan pihisi. Sitten hengitin paperipussiin kun ajattelin sen olevan hyperventilaatiota. Sekään ei auttanut. Kohtaus loppui 15 min kuluttua pikkuihiljaa itsestään. Tämän jälkeen mulla on ollut koko ajan iso pala kurkussa. Semmoinen että on vaikea hengittää ja joskus hereillä ollessakin kuuluu kuorsausääntä kun henki on niin ahtaalla.
En jaksa paljoakaan ulkoilla, vaikka aina mietin että pitäisi. olen lihonnut 15 kg vuodessa, todennäköisesti migreenin estolääke triptyl auttoi sitä asiaa... Välillä haaveilen oman yrityksen perustamisesta ja olen positiivinen. Seuraavana hetkenä en kuitenkaan jaksa tehdä asialle mitään, ja luovun ajatuksista. Ahdistaa olla sairaslomalla, kun ei vole mitään tekemistä, mutta ahdistaa myös opiskella kun ei jaksa eikä pysty keskittymään.
Mitähän mun pitäis oikein tehdä? Käymme puolisoni kanssa terapiassa lähinna minun masennukseni vuoksi, sitä takana jo vuosi. ei tunnu olevan apua. Voiko onneton parisuhteeni tehdä minulle kaikki nämä ongelmat, vai onko kyse nyt vain henkilökohtaisista ongelmistani? Mielialalääkkeen annostusta nostettiin vasta, koska olo on pahentunut. vielä sekään ei ole auttanut.
Mietin enne paljon itsemurhaa, nykyisin vain harvoin, mutta kuitenkin. enemmän mietin nykyään yksin elämistä ja asumista. mieheni on kyllä ihana eikä minulla ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa hänestä. en vaan syty enää. paraneekohan tällaiset tunteet?
Viime keväänä menetin parhaan ystäväni riidan vuoksi jonka minä aiheutin. ikävöin häntä jatkuvasti ja tuntuu kuin iso pala elämääni olisi poissa. Hän ei kuitenkaan vielä ole valmis antamaan anteeksi, vaikkakin jo puhuu minulle jonkin verran. Joten minulla ei ole ketään kenelle oilsin voinut puhua näistä tuntemuksistani. Mieheni tietää osan muttei tätä raaempaa totuutta.
vastailkaa jos jollain on vastaus edes yhteen kysymykseen, tai mielipide näihin asioihin.
Varsinkin siihen mitä näille ehkä psykosomaattisille oireille vois tehdä, että olo helpottuis..? olen joskus ottanut rauhoittavaa iltaisin, mutta siitä tulee aika hepsankeikkaa olo..
HELP!
En jaksa paljoakaan ulkoilla, vaikka aina mietin että pitäisi. olen lihonnut 15 kg vuodessa, todennäköisesti migreenin estolääke triptyl auttoi sitä asiaa... Välillä haaveilen oman yrityksen perustamisesta ja olen positiivinen. Seuraavana hetkenä en kuitenkaan jaksa tehdä asialle mitään, ja luovun ajatuksista. Ahdistaa olla sairaslomalla, kun ei vole mitään tekemistä, mutta ahdistaa myös opiskella kun ei jaksa eikä pysty keskittymään.
Mitähän mun pitäis oikein tehdä? Käymme puolisoni kanssa terapiassa lähinna minun masennukseni vuoksi, sitä takana jo vuosi. ei tunnu olevan apua. Voiko onneton parisuhteeni tehdä minulle kaikki nämä ongelmat, vai onko kyse nyt vain henkilökohtaisista ongelmistani? Mielialalääkkeen annostusta nostettiin vasta, koska olo on pahentunut. vielä sekään ei ole auttanut.
Mietin enne paljon itsemurhaa, nykyisin vain harvoin, mutta kuitenkin. enemmän mietin nykyään yksin elämistä ja asumista. mieheni on kyllä ihana eikä minulla ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa hänestä. en vaan syty enää. paraneekohan tällaiset tunteet?
Viime keväänä menetin parhaan ystäväni riidan vuoksi jonka minä aiheutin. ikävöin häntä jatkuvasti ja tuntuu kuin iso pala elämääni olisi poissa. Hän ei kuitenkaan vielä ole valmis antamaan anteeksi, vaikkakin jo puhuu minulle jonkin verran. Joten minulla ei ole ketään kenelle oilsin voinut puhua näistä tuntemuksistani. Mieheni tietää osan muttei tätä raaempaa totuutta.
vastailkaa jos jollain on vastaus edes yhteen kysymykseen, tai mielipide näihin asioihin.
Varsinkin siihen mitä näille ehkä psykosomaattisille oireille vois tehdä, että olo helpottuis..? olen joskus ottanut rauhoittavaa iltaisin, mutta siitä tulee aika hepsankeikkaa olo..
HELP!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos käytät kofeiinia muodssa tai toisessa, voivat oireesi aiheutua kroonisesta kofeiinimyrkytyksesta, jota ilmenee noin 10-20 prosentilla käyttäjistä.
http://qmies.blogit.fi/
juon vain kupin kahvia aamuisin, siinä kaikki kofeiinin käyttöni.. En usko että sellaisesta asiasta ois kiinni.
Yksi kupillinen riittää hyvin jos sinulla on sopivat geenit. Kokeile lopettaa kokonaan ja siirry emäksiselle ruokavaliolla, tulokset alkavat tuntua jo muutamassa viikossa. Kofeiinia on kahvin lisäksi energiajuomissa, kolajuomissa, teessä, kaakaossa, suklaassa ja monessa muussa elintarvikkeessa, muka mausteena.
http://qmies.blogit.fi/