MITÄ RAKKAUS ON?

RAKKAUS ON RAKKAUTTA!!!!!!

Rakkaus ollee kemiallinen reaktio. Siinä kaksi ihmistä tunnistavat toisensa sopivaksi parinmuodustukseen. Tunnistus tapahtuu hajumolekyylien avulla.

Yläämainitun sain kaivettua esille viime vuonna, kun nainen johon rakastuin (ja jota yhä rakastan) päätti toisin olosuhteiden pakosta. Ihan lopullista vastausta ei tiede vielä ole pystynyt antamaan, mutta pääosa teorioista on tuon suuntaisia. En nyt muista ulkoa, mitä ne aineet ovat, joita eritämme sopivan lajikumppanin mielenkiinnon herättämiseksi.

Tästä muuten voi vetää johtopäätöksen, ettei kannata laittaa kovin paljoa hajusteita, jos on haku päällä!

... en tiedä, koska en ole sellaista päässyt vielä kokemaan.

ehkä puhtain ja kaunein tunne jonka tiedän.

onnen tunnetta, voimaa antavaa, kiduttavaa, sietämätöntä, valitettavasti kaiken anteeksi antavaa, toisinaan loppunut kuin seinään, naurettavaa, raivostuttavaa, vallan ihanaa tunnetta, kaunista, ja juuri rakkauden takia ihmisiin sattuu eniten..

Rakkaus on mainostoimistojen keksimä käsite, jonka avulla saadaan myytyä kuluttajille sellaisia tuotteita, mitä he eivät muuten hankkisi...

http://tiedostamaton.net/b/rakkaudesta.html

kärsivällinen ja lempeä. Rakkaus ei kadehdi, se ei ylpeile eikä pöyhkeile. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti eikä etsi omaa etuaan, se ei loukkaannu eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Rakkaudelle ei tuota iloa vääryys, vaan totuus. Rakkaus ei lannistu; uskossa, toivossa ja kärsivällisyydessä rakkaus ei tunne rajoja.

Rakkaus ei koskaan katoa..........................
..................................................
Nämä kolme siis eivät milloinkaan häviä: usko, toivo ja rakkaus, ja suurin niistä on rakkaus.

Ihastuminen on tunne, joka on tapahtuu hormonien aiheuttamaa ja muita aivoissa tapahtuvia reaktioita. Rakkaus on jotain ihan muuta: pyyteetöntä välittämistä, epäitsekkyyttä, nöyryyttä, anteeksi antoa...

Rakkautta on niin monenlaista..... äidinrakkaudesta, sisarusrakkaudesta ja lähimmäisenrakkaudesta aina siihen suureen sydämen paloon. Mutta oli sitten kyse mistä rakkaudesta tahansa, rakkaus on tavallaan sitä, kun joku tekee kotinsa sydämeesi... ja, koska oikea rakkaus on ikuista, se kolo on ja pysyy vaikka asumattomanakin.

Tämä saattaa olla vähän pitkä ja menevän näennäisesti asian vierestä, mutta loppuakohti asia selkiytyy.

Muistan kun kuulin viime syksynä jonkin neurologi-tutkijan luonnoivan aivoista ja sen rakenteista. Hän käsitteli erityisesti aihetta lahjakkuuden/lahjattomuuden näkökulmasta: onko meidän kohtalomme sidottu geeneihimme eli jos saa tyhmien vanhempien geenit olenko tuomittu elämään tyhmänä.

Hän vastasi siihen tapaan että aivot käsittävät n. 100 miljardia solua, ja ne on tietenkin geeneissämme määräytyneet. Mutta syntymän jälkeen alkaa tilanne muuttua. Aivojen olennainen osa ei ole valtava hermosolujen määrä vaan niiden väliset yhteydet eli verkosto. Nämä yhteydet voivat muokautua ja mukautua. Eli voitaisiin oikeastaan sanoa että kukaan ei ole omien geeniensä vanki. Aivot muokkaavat itseään ja näin on melkein kaikki mahdollista.

Asiaan!!!

Joten onko rakkaus vain kemiaa? Jos haluaa niin asian nähdä, onhan se. Aivothan on hyvin fyysinen asia, ja ne toimivat käyttäen hyväksi kemian lain-alaisuuksia.

Mutta asian voi nähdä myös toiselta kantilta: edelliseen neurologin viitaten, voin päätellä että minä, joka "asun" näissä aivoissa olen enemmän kuin geenini, ja jopa enemmän kuin omat hormoonini. Mielenkiintoista on että ihmisellä on kyky tehdä päätöksiä jotka ohittavat hänen "intuitiiviset", luontaiset aistinsa esim. voimakkaat periaatteet (en varasta ruokaa vaikka kuolisin). Saman luulisi pätevän myös rakkauteen.

Eli rakkaus on enemmän kuin fyysisten tekijöiden summa.

epäitsekkyyttä