Olen 20-vuotias opiskelija, ja tilanteeni on seuraavanlainen ja haluaisin nyt oikeasti ratkaisun elämäntilanteeseeni mutta vähän hakusessa reitti.
Isä tahtoisi että poika menisi armeijaan ja kävisi koulut kunnialla loppuun, äiti nalkuttaa rahankäytöstä, koirastani, sekä riitelee isän kanssa johon joudun välikappaleeksi ja sylkikupiksi.. Lisäksi oman henkisen vointini (Stressi, masennus, jaksamattomuus) vuoksi joudun nyt muuttamaan takaisin vanhempien nurkkiin kuuntelemaan sotimista ja syyllistämistä. Käynyt pari kertaa mielessä itsemurhakin.
Koulusta olen ollut kohta 2 viikkoa poissa, koska en kertakaikkiaan jaksa/saa itseäni aamulla sängystä ylös ja lähtemään ihmisten ilmoille. En tiedä pitäisikö pitää välivuosi vai mitä.. Toisaalta jos pitäisin välivuoden niin saisin kuulla vanhemmilta taas kuinka saamaton olen. Sen jälkeen ei olisi varmaan paikkaa vanhempienkaan luona ja joutuisin muuttamaan siskoni luo. Lisäksi rahatkin on lopussa ja laskut rästissä.. Kohta menee varmaan luottotiedotkin. Onneksi 4.päivä tulee taas opintotuet sun muut hässäkät joista käyttörahaa elämiseen jää reilu 40e kuukaudelle.
Opiskelun jälkeen pitäisi lähteä armeijaankin isän painostamana. Ei kyllä tottapuhuen kiinnostaisi vittuakaan. Paniikkihäiriöstä & Sosiaalifobiasta kärsivänä. Ja muutenkin aatteet kiertää koko armeijan. Mutta kait se on "pakko mikä pakko" ..
Huomenna olisi aika terveyskeskukseen, en tiedä viitsinkö alkaa näistä siellä selittämään ja otanko ne "Hullun paperit" armeijaan sieltä vaiko en.. Tämä herra on kyllä nyt niin henkisesti puhki ettei jaksa enää edes itkeä. Pysyäkkö "kovana" vai pitäisikö tauon?
Olisiko teillä neuvoja tälläiselle tilanteelle? Itse en kykene niitä tässä tilassa keksimään. :(
Isä tahtoisi että poika menisi armeijaan ja kävisi koulut kunnialla loppuun, äiti nalkuttaa rahankäytöstä, koirastani, sekä riitelee isän kanssa johon joudun välikappaleeksi ja sylkikupiksi.. Lisäksi oman henkisen vointini (Stressi, masennus, jaksamattomuus) vuoksi joudun nyt muuttamaan takaisin vanhempien nurkkiin kuuntelemaan sotimista ja syyllistämistä. Käynyt pari kertaa mielessä itsemurhakin.
Koulusta olen ollut kohta 2 viikkoa poissa, koska en kertakaikkiaan jaksa/saa itseäni aamulla sängystä ylös ja lähtemään ihmisten ilmoille. En tiedä pitäisikö pitää välivuosi vai mitä.. Toisaalta jos pitäisin välivuoden niin saisin kuulla vanhemmilta taas kuinka saamaton olen. Sen jälkeen ei olisi varmaan paikkaa vanhempienkaan luona ja joutuisin muuttamaan siskoni luo. Lisäksi rahatkin on lopussa ja laskut rästissä.. Kohta menee varmaan luottotiedotkin. Onneksi 4.päivä tulee taas opintotuet sun muut hässäkät joista käyttörahaa elämiseen jää reilu 40e kuukaudelle.
Opiskelun jälkeen pitäisi lähteä armeijaankin isän painostamana. Ei kyllä tottapuhuen kiinnostaisi vittuakaan. Paniikkihäiriöstä & Sosiaalifobiasta kärsivänä. Ja muutenkin aatteet kiertää koko armeijan. Mutta kait se on "pakko mikä pakko" ..
Huomenna olisi aika terveyskeskukseen, en tiedä viitsinkö alkaa näistä siellä selittämään ja otanko ne "Hullun paperit" armeijaan sieltä vaiko en.. Tämä herra on kyllä nyt niin henkisesti puhki ettei jaksa enää edes itkeä. Pysyäkkö "kovana" vai pitäisikö tauon?
Olisiko teillä neuvoja tälläiselle tilanteelle? Itse en kykene niitä tässä tilassa keksimään. :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitä tulee tapahtumaan
seuraavana hetkenä, seuraavana päivänä,
en voi muuttaa sitä pelkäämällä.
Odotan sitä täydellisellä sielunrauhalla
mielessäni kuin meren tyyneys.
Tuska ja pelko estävät kehityksemme.
Pelon ja tuskan aallot torjuvat sen,
mitä sieluihimme on tulossa tulevaisuudesta.
Luota siihen, mitä sanotaan
tapahtumien jumalalliseksi viisaudeksi
varmana siitä, että sen mitä tapahtuu
täytyy tapahtua
ja sen vaikutukset johonkin suuntaan
tulevat olemaan hyvät.
Tämä tunnelma sanoissa, tunteissa, ajatuksissa,
on luottamuksen tunnelma,
jonka tulisi muuttua rukoukseksi
elää pelkästään luottamuksesta
ilman minkäänlaista varmuutta olemassaolossa,
luottamuksesta aina läsnäolevaan
henkisen maailman apuun.
Muulla tavoin ei tällä hetkellä todellakaan
voi elää jottei rohkeus pettäisi.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8326501/40904378
niin kauas kuin pääset, tuollaisista vanhemmista ja elämästä!
Sä olet aikuinen ihminen, et mikään lapsi enään.
Mene leguriin ja hae oikea lääkitys ja ala elämään omaa elämääsi. Sillä siitä pääset: toisten ihmisten odotusten täyttämisestä. Ikäänkuin ei omissakin olisi jokaisella tekemistä!
Ymmärsin, että kaikki ratkaisut ja neuvot otat huomioon. Siispä yritän auttaa ja teen sen vilpittömästi.
Minulla on samankaltainen tilanne. Olen nuori ja vanhempani eivät kykene tukemaan minua henkisesti eikä rahallisesti, päinvastoin. Kun vielä asuin kotona, oli henkinen väkivalta vallitseva normi siinä huushollissa.
Sä et itse halua armeijaan. Älä mene sinne isäsi painostuksesta. Olet selkeästi hyvin epävakaa henkisesti siihen ja menet sanomaan sen terveyskeskukseen tai jonnekin. En tiedä miten nämä hommat menee. Mene sivariin. Tiedän, että saan vihaisia kommentteja tästä.
Välivuosi ei haittaa. Tuollaisella mielentilalla tuskin saisit mitään kovin hienoa suoritettuakaan. Saati keskityttyä ollenkaan, mihinkään. Älä taaskaan kuuntele painostusta. Kuuntele omaa ääntäsi ja mitä sä itse tunnet.
Tiesitkö, ettet ole riippuvainen perheestäsi. Sinun ei tarvitse kuunnella heidän tahtojaan eikä alistua enää.
Kuunnella haukkumista tai kestää henkistä tallomista. Olet täysi-ikäinen ja pystyt kyllä vaikka vanhempasi tai kuka vaan sinua vähättelisi. Ikävää sellainen ja mahdollisesti juontaa juurensa ihmisen omasta pahasta olosta, mutta se ei oikeuta levittämään tuskaa eteenpäin joten anna olla, irrottaudu, kuuntele miten hassuilta vihaiset, kateelliset ihmiset kuulostavat ja aiheuttavat vain itselleen pahaa oloa.
Ota itsenäisesti selvää paikkakuntasi (tai sitten minkä vaan paikkakunnan) vuokra-asunnoista, edullisimmat ovat aika edullisia. Yritän auttaa sinua näin ensialkuun, ymmärrän että taloudellisesti olet aika heikoilla.
Mahdollisesti jonnekin kämppäkaveriksi pääset vieläkin halvemmalla /kk.
Äh. Voisin neuvoa enemmänkin, mutta tuntuu hölmöltä julkisesti. Jos haluut jutella niin mun sähköposti on [email protected] ja voi siis heittää sähköpostia.
Olen tosi kömpelöstä tilanteesta ponnistanut itse.
Tuohon äskeiseen:
Annoin sulle vanhan osoitteen ja sen salasanoja en muistanutkaan. Ei siis mitään hyötyä siitä.
Jos vielä huvittaa jutella jonkun kanssa niin kirjoita tänne: [email protected]
Hei
Olen jokseenkin samnikäisten lasten äiti, joten luulen että voin jotain tietää tilanteestasi.
Vastaan sinulle kuin olisit oma lapseni, mutta yritä nähdä holhouksen yli.
1. Olet lopussa. Tarvitset ulkopuolisen apua. Lääkäri ja hyvä hoitosuhde jossa voit purkaa tähänastisen ja katsoa eteenpäin.
2. Älä mene armeijaan. On rankka paikka vaikka kaikki on kunnossa
3. Mene sivariin ja ota kaikki irti Lapinlahden jaksosta ja mene sivariin kauas pois kotoa paikkaan joka tarjoaa asunnon ja tee jotain mitä et ole koskaan tehnyt.
4. Kun olet tehnyt tämän olet aikuinen ja valmis olemaan aikuinen suhteessa vanhempiisi.
5. Sitten mietit mitä ihanaa elämä tuo ehjälle ihmiselle.
6. Ihmissuhteet on tärkeitä mutta ei sellaiset joissa et voi olla aito. Muista että moni kakku päältä kaunis....