Olen 16v poika ja minulla ei käytännössä ole mitään intoa alkaa seurustella, en myöskään ikinä ole varsinaisesti seurustellut, en vain koe sitä oleelliseksi. Onko tämä outoa tai jotenkin väärin?
Luonnollisesti en myöskään ole seksiä harrastanut, enkä koe sitäkään mitenkään pakolliseksi elämisen kannalta, masturboin kylläkin, eli kyse ei ole siitä seksuaalisuudesta olisi jotenkin puutetta.
Tiedän että koska olen vasta 16, tilanteet saattaa tulla muuttumaan. Mutta jos näin ei käy ja tulevaisuudessakaan ei ole seurustelulle tai muulle sitoutumiselle, niin onko silloin joku ongelma?
Olen kovinkin sosiaalinen ihminen ja tulen monien ihmisten kanssa hyvin toimeen joten en usko että olen mikään erakoitunutkaan :D Ja tulen tyttöjen kanssa hyvin toimeen, eli en myöskään jännitä tai koe tytöille juttelemista mitenkään ongelmana, eli jos treffeille pitäisi pyytää ei se varmaankaan ongelma olisi.
Mietin vain että tulevaisuudessa jos ei ala tyttöystävää näkymään voi ystävät ja lähimmäiset alkaa ihmetellä ja pitää outona.
Ja tarkemmin kun mietin seurustelu voisi vaikka onnistuakin, mutta silloin seksi ei olisi missään tapauksessa se pääasia.
Olen miettinyt tätä aikaisemminkin ja en ole kokenut tätä outona, mutta tänään koulussa aloin miettimään tarkemmin ja ajattelin kysyä jos löytyy samankaltaisia.
Onko kellään samankaltaista tilannetta, tai tunnetteko ketään jolla olisi?
Luonnollisesti en myöskään ole seksiä harrastanut, enkä koe sitäkään mitenkään pakolliseksi elämisen kannalta, masturboin kylläkin, eli kyse ei ole siitä seksuaalisuudesta olisi jotenkin puutetta.
Tiedän että koska olen vasta 16, tilanteet saattaa tulla muuttumaan. Mutta jos näin ei käy ja tulevaisuudessakaan ei ole seurustelulle tai muulle sitoutumiselle, niin onko silloin joku ongelma?
Olen kovinkin sosiaalinen ihminen ja tulen monien ihmisten kanssa hyvin toimeen joten en usko että olen mikään erakoitunutkaan :D Ja tulen tyttöjen kanssa hyvin toimeen, eli en myöskään jännitä tai koe tytöille juttelemista mitenkään ongelmana, eli jos treffeille pitäisi pyytää ei se varmaankaan ongelma olisi.
Mietin vain että tulevaisuudessa jos ei ala tyttöystävää näkymään voi ystävät ja lähimmäiset alkaa ihmetellä ja pitää outona.
Ja tarkemmin kun mietin seurustelu voisi vaikka onnistuakin, mutta silloin seksi ei olisi missään tapauksessa se pääasia.
Olen miettinyt tätä aikaisemminkin ja en ole kokenut tätä outona, mutta tänään koulussa aloin miettimään tarkemmin ja ajattelin kysyä jos löytyy samankaltaisia.
Onko kellään samankaltaista tilannetta, tai tunnetteko ketään jolla olisi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No eikös tuo ole ihan oma asiasi. Nykymaailmassa lie useitakin ihmisiä, jotka ihan tarkoituksellisesti jättäytyvät parisuhteiden ulkopuolelle. Kuka muu kuin sinä itse voisi määrittää, mikä on sinulle oikea tapa elää tätä elämää? Itse ainakin elän vain kerran ja siksi olisi mielestäni tyhmää elää sitä elämää kenellekään muun (=perhe, ystävät, yhteiskunta) mielipiteiden mukaan.
Koen ihan samoin: en koe, että seurustelu tai seksi kumpikaan olisivat pakollisia asioita elämässä. Vähän nuorempana vielä kaipasin seurustelua, mutta nykyisin en keksi mitä niin upeaa parisuhde antaisi, että siihen kannattaisi pyrkiä. Ilman seksiä taas olen pärjännyt jo 20 vuotta, vaikka seksuaalisia haluja sinänsä on aika paljonkin, joten miksipä en voisi elää ilman seksiä koko loppuelämänikin. Koen sen ihan yhdentekeväksi, että en ole koskaan harrastanut seksiä. Seksi voisi olla kiva juttu tutun kumppanin kanssa, mutta missään yhden illan jutuissa en näe mitään hohtoa enkä toisaalta seurustelusuhteessakaan pitäisi seksiä erityisen tärkeänä.
No, itse kyllä tiedän olevani ihan outo. Sosiaalinen elämäni on nykyisin nollilla enkä edes koe halua muuttaa tilannetta, koska lapsesta lähtien olen tuntenut aina ulkopuolisuutta ja kaikki kaveruussuhteet ovat teeskentelyä, jossa ei omaa itseä voi tuoda esiin, mikä vain ahdistaa enemmän kuin miellyttää. Nykyisin haaveilen usein tietynlaisesta kaupunkierakoitumisesta, eli asuisin kyllä ihmisten keskellä, mutta kukaan ei tuntisi minua.