Olemme tunteneet tämän miehen kanssa jo jonkin aikaa ja hän on käynyt luonani jo muutaman kerran. Olen ihastunut häneen mutta en silti uskalla hypätä mukaan täysin tuntein, koska en tiedä mitä hän ajattelee minusta. Olemme sopineet, että katsomme mihin tämä juttu kehittyy mutta itse olen tunneihmisiä, jotka lähtevät niin tunteella mukaan. Näen, että hän tykkää minusta, ainakin luulisin niin, mutta en haluaisi koko ajan olla kyselemässä, että mitä me ollaan, tapaillaanko edelleen vaan vai seurustellaanko vai mitä missä milloin... Kun toinen ei nosta aihetta esiin ollenkaan. Tunnen hätäileväni liikaa mutta siltikin... En tiedä mitä ajatella.....
En tiedä mitä ajatella sinusta J .....
Mimi-85
2816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan samanlainen asetelma täälläkin suunnalla.! Se on tosi väsyttävää ja harmittavaa välillä, mutta siltikin kun välittää toisesta niin paljon, ni pitää vaan ymmärtää antaa tilaa... Kun se ei ole valmis käsitteleen tollasia asioita vielä. Kärsivällisesti vaan oottelemaan... :/ Ja silti se on niin, että oon ihan täysillä rakastunu ja mietin vaa et millon se huomais ja tekis jonkulaista ratkasevaa liikettä, ku kait ymmärtää että minä en siihen pysty. Välillä vaan helpottaa, kun ottaa välimatkaa....
Olen nyt menossa vastavuoroisesti tämän luo viikonlopuksi ja kaikesta voi päätellä, että "tunteita" olisi myöskin minua kohtaan... Mutta eiköhän tämä viikonloppu anna viitteitä siitä mitä tuleman pitää ;-) Yritetään olla reippaita ja jaksavaisia ja antaa toisille sitä aikaa ;-)