Lähteeni ikkunasta,
heitä katselin.
Kolmea naista,
joista kaksi rinnan astuivat,
komeita he olivat.
Mutta aivan sama.
Sillä varjon lailla perässän,
kulki tuo hoikka ja hentoinen,
enkelin tai keijun kaltainen,
upea neitonen.
Hän oli varmaan se vihreämpi,
ruoho takana raja aitojen.
heitä katselin.
Kolmea naista,
joista kaksi rinnan astuivat,
komeita he olivat.
Mutta aivan sama.
Sillä varjon lailla perässän,
kulki tuo hoikka ja hentoinen,
enkelin tai keijun kaltainen,
upea neitonen.
Hän oli varmaan se vihreämpi,
ruoho takana raja aitojen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitä olitkaan piilottanut runoosi,
luultavasti löysin sen...
ja tunnelma alkoi loppussa hyytää...
se teki vaikutuksen
Lasin takaa ,
lasi koran silmässä,
silmä hieman huurussa.
asioita näkee eri tavalla.
Kuinkahan moni nainen,
huomaakaan että se varjon kaltainen,
tuttu onkin,
vaara melkoinen.
Vihreämpi ruoho kulki väkijoukossa
aidan takana
mutta ei suojassa katseilta...
MIe tykkäsin tästä:)))
Olethan sinä noita pienoinen,
huomannut itsekkin,
miten joku jossakin,
istuu kansaa katsellen.
Hänen silmiltään on todella,
paha päästä karkaamaan.
Kiitti kun kommentoit..
piti sanoa tuo myöskin kapunakalle,
mut jäi vain.
Joskus viesti kiertääkin.; )
On monia meitä.
Jotka eri teitä.
Astelemme.
Aidalle hyppäämme.
Ja aidan vierustaa nyhjäämme.
Kukin vuorollaan.
Koittaa sanoa parastaan.
Mut kuitenkin.
Me olemme jokainen.
Vain hento henkäys perhosen.
Kiitos lumileijona.
Sai runosi ajattelemisen aihetta.
Sitähän on elommekin oikeastaan,
mut tässä pienessä tarinassa,
taisi juoni olla hieman erinlainen.
Sillä katsos,
nuo kaksi oikeaa,
rouvaa tasavertaisesti rinnan astahtaa ja
perässään,
heitä varjon lailla seuraa,
pienempi ja hennonpi,
varmaankin noiden edellä kulkevien mielestä,
hieman arempi ja siten vaarattomampi piika,
tai palvelustyttö,
tiedä en.
Mut jotain hänessä oli,
sellaista joka vetosi,
miehiseen mieleeni.
Tiedäthän jotain luvatonta tai
tavoittelemisen arvoista.
Siis sellaista jota emännät eivät varmaan tahtoisi hänessä olevan,
mut isännät sitä enemmän.