Masennus kiusannut jollain tapaa jo vuosia. Nyt tilanne pahenee, ja olo tuntuu todella kurjalta. Oikeastaan mikään ei innosta, ei tunnu kivalta, ei saa aikaiseksi asioita yms. Ikää alle 30v. - Synkkiä ajatuksia pää täynnä. Jo jokusen viikon miettinyt mitä ihmettä tässä tekisi.. Minne hoitoon, julkisen puolen puoskareita en ajatellut tavata.
Miten siis ottaa ensiaskel tässä asiassa? Jotenkin ei vain usko, että normi lääkärikäynnistä on muuta iloa kuin rahanmeno ja ohjaus ehkä muualle?
Mitä siis tehdä?
t. Tamperelainen
Miten siis ottaa ensiaskel tässä asiassa? Jotenkin ei vain usko, että normi lääkärikäynnistä on muuta iloa kuin rahanmeno ja ohjaus ehkä muualle?
Mitä siis tehdä?
t. Tamperelainen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaihtoehtoina on pilleripurkki kouraan ja loppuikäinen lääkekierre, tai omatoimisuus ja mahdollinen, joissain tapauksissa jopa todennäköinen paraneminen muutamissa kuukausissa.
Jos käytät kofeiinia muodossa tai toisessa, lopeta se täydellisesti.
Hanki tarvittavat luontaislisät, ainakin E-Epa, karnosiini, b-vitamiini ja magnesium.
Siirry emäksiseen dieettiin. Käytännössä sama kuin kihtidieetti.
Juo vähintään 2 litraa VETTÄ päivässä.
http://qmies.blogit.fi/
Menepä Mehiläiseen tai muuhun yksityislääkärin vastaanotolle, yleislääkäri riittää aluksi. Jos tahdot terapiaa niin eiköhän nekin sieltä löydy.
Toimi heti niin pääset sitä nopeammin parantumaan.
Lääkkeitä ei tarvitse pelätä, lääkäreitä koulutetaan nimenomaan antamaan niitä lääkkeitä ja lääkäri on vastuussa potilaastaan joten eiköhän yritä tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Voimia!
LÄhes jokainen kärvistelee ennenkuin menee lääkäriin, kynnys on kova ja niin se oli minullakin mutta huh onni että menin.
Lääkärit pitäisi kouluttaa diagnosoimaan sairauksia lääketieteellisillä, ei poliittisilla perusteilla, ja parantamaan tai neuvomaan potilasta miten parantua sairaudestaan, eikä pilleriautomaatiksi.
Lääkärillä ei ole mitään vastuuta potilaastaan, muuta kuin siinä tapauksessa, että voidaan todistaa lääkärin törkeän laiminlyönnin aiheuttaneen potilaan kuoleman, siinä tapauksessa lääkärin vastuu on muutaman satasen sakko, mutta potilas on haudassa ja pysyy.
Minä paranin vasta kun ymmärsin ruveta pysyttelemään ammattitaidottomista puoskareista erossa yli 20 vuoden sairastamisen jälkeen ja ryhdyin itse tutkimaan asioita.
Mä olen myös ollut masentunut jo vuosia ja olen nytkin. Mikään ei ole ilahduttanut ja tuntuu että ei ole voimia oikein mihinkään. Nyt menin julkisen puolen psykologin juttusille ja sain masennuslääkettäkin.
Aloitamme seuraavalla tapaamisella käymään läpi minua ahdistavia asioita. Koeta sinäkin keksiä joku paikka mistä saat apua. Ihminen ei jaksa ihan itsekseen loputtomiin pohtia kaikenlaisia asioita.
Hei JormaK!
Jos olet työelämässä ota ensimmäiseksi yhteyttä työterveyteen. Työyhteisöni on pieni ja tuntui vähän "nololta" mennä keskustelmaan tutun ihmisen kanssa. Mutta hänpä ammattitaitoisena lääkärinä huomasi tilanteeni ( = vaikea masennus) antoi lähetteen psyk.polille ja sieltä alkoi hoitosuhde.
Se oli vuonna 2007 tammikuussa, aluksi tiheästi käyntejä mtt ja myöhemmin sain "käskyn " mennä psykoterpiaan, jota Kela on tukenut vasta tämän vuoden. Nyt olen työelämässä lokakuun alussa, lääkitys on Lamotrigin (minulla on myös epilepsia, todettu 10/09) ja psykoterapiaa 2krt viikko työajalla.
Masennus on ja pysyy, välillä koen olevani terve, hoito on auttanut ja sitten toisena päivänä tuntuu mahdottomalta lähdetä töihin. Eli olo vaihtelee kovasti, mutta olen oppimassa elämään sen kanssa. Ehkä luopuminen sairaudesta on vaikeaa.
Voimia jatkoon, hoitoon kannattaa hakeutua, vaikka julkisellekin puolelle. Ei kaikki lääkärit ole siellä puoskareita...