Mikä on oikeudenmukainen tapa jakaa kulut perheessä? Pitääkö kaikki kulut laittaa puoliksi tai kenties jakaa tulojen suhteessa vai pitäisikö molemmille jäädä saman verran sukanvarteen – yhteisyrityshän perhe on.
Onko asuntolaina kulu vai omaisuuden kerryttämistä – maksetaanko laina omistusosuuksien suhteessa? Miten jaetaan asunnon ylläpitokulut? Auto ei ainakaan ole sijoitus. Toinen omistaa auton, mutta koko perhe siitä yleensä nauttii. Kenelle kuuluvat auton kulut? Entä pitäisikö puolison sponsoroida ylellisyystavaroihin ja kalliisiin harrastuksiin mieltynyttä siippaansa?
Pitäisikö vanhempainvapaan aikana kotona olevalle jäädä saman verran säästöön tai tulla yhtä paljon velkaa kuin töissä käyvälle? Jos kotonaolon syy onkin työttömyys, niin riittääkö suurempi vastuu kodinhoidosta panokseksi vai pitääkö työttömän maksaa osansa säästöillään tai velkarahalla?
Otetaan esimerkki:
Mikko Mekaanikko ja Maija Markkinointipäällikkö ovat sanoneet tahdon. Heillä on avioehtosopimus eron varalta, joten jo liiton aikana rahavirtojen tulisi kulkea oikeudenmukaisesti. Mikko tienaa nettona 2000 ja Maija 4000. Asunto on juuri ostettu puoliksi ja velkaa maksetaan 2100 kuussa. Muihin kuluihin parilta menee 1500 kuussa. Tuloja on siis 6000 ja menoja 3600.
Mikolla on peritty kesämökki, josta hän on lunastanut puolet veljeltään ja maksaa tästä velkaa pankille seuraavat kymmenen vuotta 600 kuussa. Maijalla on käteisellä ennen avioliittoa ostettu Mersu arvoltaan 60000. Puolet kilometreistä tulee perheen mökkimatkoista. Maija maksaa opintolainojaan 300 kuussa.
Jos menot jaetaan tasan, molemmat maksavat 1800. Tulojen suhteessa Mikko maksaa menoista 1200 ja Maija 2400. Jos Mikko maksaa 800 ja Maija 2800, molemmille jäisi 1200 säästöön.
Mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta olisi oikeudenmukaisin ja miten huomioitaisiin vielä Mikon omistama mökki, Maijan omistama auto ja Maijan opintolaina.
Raha-asiat perheessä
20
2012
Vastaukset
- mitä se on?
No tämähän on helppo. Tosin muuten perusteellisesta selvityksestäsi olit unohtanut mainita, koskeeko avioehto sekä ennen avioliittoa omistettua vai myös sen aikana tullutta omaisuutta. Pariskunnalla on avioehto eli eron sattuessa kumpikaan ei saa tasinkoja toisensa omaisuudesta, oletuksen vuoksi nyt sitten mistään omaisuudesta. Siksipä oikeudenmukaista on, että kumpikin maksaa oman omaisuutensa aiheuttamat kulut. Miksi maksaisikaan toisen omaisuuden kuluja, koska eron sattuessa ei saa siitä toisen omaisuudesta mahdollista hyötyä - kumpi sitten siinä vaiheessa sattuisikaan olemaan varakkaampi ja kumpi tasinkoon oikeutettu. Silloin asuntolainakaan ei tuota ongelmia, sitä maksellaan tietysti omistusosuuksien suhteessa.
Asunnon ylläpitokulut, bensakulut jne., eiköhän ne olisi oikeudenmukaista jakaa puoliksi tai tulojen suhteessa, jos tulotasot ovat kovin erilaiset.
Noin oikeudenmukaisuudesta, mitähän sillä tarkoitat? Maailmassa ei ole mitään erityistä oikeudenmukaisuutta, vaan asiat ovat enemmän tai vähemmän sellaisia, miten kukin ne näkee. Joten ei ole olemassa kaavaa, jolla tietynlaisen tulo- ja varallisuustason omaavien henkilöiden omaisuus ja sen kulut "pitäisi" jakaa. Oikeastihan ne pitäisi aina jakaa siten, kuinka kukin pariskunta keskenään hyväksi näkee. Erinomainen lähtökohta on vaikka se, että jos ei raha-asioista pääse sopuun, ne kannattaa kummankin pitää ihan omissa hyppysissään. Mutta millaista yleistä oikeudenmukaisuutta kaipailet? - 2x2
Minä omistan talon ja mökin. Maksan kaikki niistä aiheutuvat kulut. Molemmilla on oma auto, ja kummatkin maksavat autonsa kulut itse. Vaimo ostaa ruoat. Hyvä jako uusparilla, kun ei ole velkoja eikä lapsia kotona.
- meillä...
Ei meillä ainakaan prosentteja lasketa. Kuten sanoit perhe on yhteisyritys. Ei oo avioehtoa (tosin ei ole kummallakaan mitään suurta omaisuuttakaan) kaikki hankittu yhteisissä nimissä. Tulot menee ja menot maksetaan yhdeltä tililtä. Säästöt menee toiselle. Tarpeet on yhteisiä. Jos toinen haluaa jotain isompaa, niin siitä keskustellaan mutta yleensä se kyllä hankitaan kun molemmilla on yhteinen halu parisuhteen parantamiseen ja ylläpitoon. Ei siinä sen kummempaa.
- näin on
että toisella mökki talo ja niiden kulut, toisella koko porukan ruoka joka voi olla yllättävän pitkä penni kuukaudessa. JOS tulee ero, isäntä häipyy mökkeineen ja taloineen, emännälle ei jää mitään...noin kävi yhdelle tuttavalle. Siellä isäntä sijoitti vaikkapa uuteen televisioon kun piti olla hienoimmat laitteet. Sitten totesi ettei ole rahaa ruokaan ja emäntä sen ruoan sitten raahasi tietysti koko perheelle. Ero tuli, isäntä tyhjensi koko kämpän kun kaikki oli ostettu samalla tavalla hänen rahoillaan. Emäntä jäi lapsien kanssa ilman muuta kuin vaatteitaan ja tietysti muistoissa kaikki se kotiin raahattu ruoka...
- Katse eteenpäin
näin on kirjoitti:
että toisella mökki talo ja niiden kulut, toisella koko porukan ruoka joka voi olla yllättävän pitkä penni kuukaudessa. JOS tulee ero, isäntä häipyy mökkeineen ja taloineen, emännälle ei jää mitään...noin kävi yhdelle tuttavalle. Siellä isäntä sijoitti vaikkapa uuteen televisioon kun piti olla hienoimmat laitteet. Sitten totesi ettei ole rahaa ruokaan ja emäntä sen ruoan sitten raahasi tietysti koko perheelle. Ero tuli, isäntä tyhjensi koko kämpän kun kaikki oli ostettu samalla tavalla hänen rahoillaan. Emäntä jäi lapsien kanssa ilman muuta kuin vaatteitaan ja tietysti muistoissa kaikki se kotiin raahattu ruoka...
Katkeruus ja kateus ovat pahasta...
- Tero TT
näin on kirjoitti:
että toisella mökki talo ja niiden kulut, toisella koko porukan ruoka joka voi olla yllättävän pitkä penni kuukaudessa. JOS tulee ero, isäntä häipyy mökkeineen ja taloineen, emännälle ei jää mitään...noin kävi yhdelle tuttavalle. Siellä isäntä sijoitti vaikkapa uuteen televisioon kun piti olla hienoimmat laitteet. Sitten totesi ettei ole rahaa ruokaan ja emäntä sen ruoan sitten raahasi tietysti koko perheelle. Ero tuli, isäntä tyhjensi koko kämpän kun kaikki oli ostettu samalla tavalla hänen rahoillaan. Emäntä jäi lapsien kanssa ilman muuta kuin vaatteitaan ja tietysti muistoissa kaikki se kotiin raahattu ruoka...
Vähän oudolle haiskahtaa miehen käytös. Mutta mutta. Emännän ei kannata hankkiutua raskaaksi, jos on tyhjätasku, ja kuvitella että lapsia hankkimalla jotenkin turvaa tulevaisuutensa (koska isäntä hankkii talon, auton, veneen ja mökin). Näitä nimittäin löytyy.
- mk
näin on kirjoitti:
että toisella mökki talo ja niiden kulut, toisella koko porukan ruoka joka voi olla yllättävän pitkä penni kuukaudessa. JOS tulee ero, isäntä häipyy mökkeineen ja taloineen, emännälle ei jää mitään...noin kävi yhdelle tuttavalle. Siellä isäntä sijoitti vaikkapa uuteen televisioon kun piti olla hienoimmat laitteet. Sitten totesi ettei ole rahaa ruokaan ja emäntä sen ruoan sitten raahasi tietysti koko perheelle. Ero tuli, isäntä tyhjensi koko kämpän kun kaikki oli ostettu samalla tavalla hänen rahoillaan. Emäntä jäi lapsien kanssa ilman muuta kuin vaatteitaan ja tietysti muistoissa kaikki se kotiin raahattu ruoka...
Niin rikkaampi maksaa tasinkoa toiselle jos ei ole avioehto niin puoliksi menee. Tämän takia kannattaa pysyä avoliitossa ja kaikki omaisuus hankitaan puoliski ja ruuat puoliksi maksetaan ja jos toinen perii jotain ei puolisolla ole siihen osaa eikä arpaa mutta jso on naimisissa niin kumpikin saa jotain.
- absinhfayrie
Kukin taaplaa tyylillään, ja kukin pariskunta ratkaisee itse keskenään, mikä heidän mielestään on oikeudenmukaista. Ei tuohon voi mitään vakioratkaisua antaa, riippuu niin monesta muuttujasta.
Ja vastaus on, että oikeudenmukaista on se, mikä on sekä Mikon että Maijan mielestä oikein.- -----
Hyvin sanottu! Vaikka on kyllä kiva välillä kuulla, että miten muut tekee, joskus saa ihan hyviä ideoita omaankin elämään (yleensä kyllä jostain muusta kuin raha-asioista)
- nainmeilla
----- kirjoitti:
Hyvin sanottu! Vaikka on kyllä kiva välillä kuulla, että miten muut tekee, joskus saa ihan hyviä ideoita omaankin elämään (yleensä kyllä jostain muusta kuin raha-asioista)
Itselläni sama tilanne kuin edellä kuvattu. Minun nimissäni on asunto,auto,kesämökki ja vene. Avioehto on tehty,jossa kumpikin pitää omansa. Tämä ratkaisu sopii meille. Eron tullessa minä jään asumaan talooni pitäen oman omaisuuteni ja vaimo (ex) saa lähteä tyhjin käsin. Tehkää hyvät ihmiset avioehto. Se turvaa tulevaisuutenne.
- Epätasajako
Kuten jo todettiinkin, niin menojen jakaminen ja sen oikeudenmukaisuus on Mikon ja Maijan keskenään sovittava. Oletan kuitenkin kysyjän haluavan tietää, miten muut toimisivat kyseisessä tilanteessa.
Jos asunto on ostettu puoliksi, niin silloin pitäisi minun oikeustajuni mukaan maksaa velkaakin puoliksi. Asuntolaina on tietenkin sekä kulu että omaisuuden kerryttämistä. Asunnon omistussuhde voisi toki olla muukin, esimerkiksi tulojen suhteessa eli tässä tapauksessa 1/3 - 2/3 , jolloin lainakin olisi hyvä jakaa samassa suhteessa. Sama koskee yhtiövastiketta, kiinteistöveroja yms. kuluja. Sähkön, veden jne voi jakaa puoliksi ellei toinen käytä niitä selvästi enemmän.
Mutta molempien kannattaisi ottaa omat lainat. Yhteinen laina, jota maksaa aina se jolla rahaa on, aiheuttaa kovin helposti riitoja.
Kun toinen on noinkin paljon varakkaampi, niin "yhteiset" elinkustannukset tahtovat kohota varakkaamman puolison tulotasoa vastaaviksi, jolloin menojen tasajako ei välttämättä ole oikeudenmukaista. Mikolle riittäisi halvempi ja pieniruokaisempi auto, joten jos Maija haluaa ajaa mersulla niin Maija maksakoon bensoista ja muista kuluista suurimman osan. Ellei Maija maksa Mikolle erikseen vuokraa mökkeilystä tai osallistu mökin ylläpitokuluihin, niin Maija voisi sitten kyllä maksaa ne mökkiajelut kokonaan. Jos Maija haluaa lomailla ulkomailla joka vuosi mutta Mikko matkailee mieluummin kotimaassa, niin silloinkin matkalaskujen jakaminen puoliksi tai edes tulojen suhteessa syrjii Mikkoa.
Toki voi olla toisinpäinkin, eli köyhemmällä on kalliimpi maku. Jos Mikko haluaisi mennä oopperaan mutta Maija lähiöbaarin karaoke-iltaan, niin ei ole oikein jos Maijan pitää maksaa puolet oopperalipuista suostuessaan Mikon seuralaiseksi, vaikka hänellä on siihen varaakin.
Vastaavasti jos Mikko haluaisi laittaa kotona kaalilaatikkoa mutta Maija haluaa mennä ravintolaan syömään chateaubriandia, niin ei ole välttämättä oikeudenmukaista maksattaa Mikolla puolikasta ruokamenoista. Mieluummin vaikka niin että Mikko maksaa sen kaalilaatikon ja Maija chateaubriandin ja sitten sovitaan miten usein syödään ravintolassa ja miten usein kotona.
Tuossa kuvitteellisessa esimerkissä ei ollut henkilökohtaisia menoja lainkaan. Lähtökohtaisesti pitäisi minun mielestäni kummankin maksaa omat vaatteensa, kampaajansa, harrastuksensa sun muut itse.
Sitä ajatusta, että kummallakin pitäisi jäädä sukanvarteen saman verran, en ymmärrä yhtään. Toki kummankin pitäisi päättää itse paneeko ylimääräiset roponsa säästöön vai ostaako niillä jotain ylimääräistä kivaa.- HaitanneekoTuo
Vastailen tässä vähän kaikille osallistujille – kiitokset näkemyksistänne.
Kuvitteellisen tapauksen avioehto voidaan olettaa kattavan niin ennen liittoa kuin sen aikana kertynyt omaisuus. Yleisesti ottaen ajattelen kattavan avioehdon olevan järkevän, muutoinhan esim. toisen vanhempien estäessä ja toisen vanhempien jättäessä estämättä avio-oikeuden soveltamisen jättämäänsä perintöön, on seurauksena epätasapuolinen tilanne. Jos taas toinen on opiskellut pitkään hyväpalkkaiseen ammattiin ja toinen ehtinyt tienata pidemmän aikaa kerryttäen varallisuuttaan keskipalkkaisena, olisi kohtuutonta tasata eron tullen tätä parempipalkkaisen viivästynyttä palkanmaksua.
Tietysti sitä voi ajatella toisen kompensoivan rumuuttaan, tyhmyyttään ja tylsyyttään paksulla lompakolla; näissä avuissa edistyneemmälle, mutta persaukiselle paremmalle puoliskolleen naimisiin mentäessä. Minusta kuitenkin lähtökohtana nykymaailmassa pitäisi olla, ettei naimisiin mennä hyötymistarkoituksessa. Siksi kattavan avioehdon pitäisi olla lähtökohta ja tasinko poikkeus.
Minustakin velka on selkeästi maksettava omistuksien suhteessa. Yhtiövastike ja kiinteistövero taas eivät lisää asunnon arvoa ja tulisi sähkön ja veden lailla olla puoliksi maksettavia kuluja. Rahoitusvastike yhtiövastikkeen osana sen sijaan kuuluu omistajan maksettavaksi.
Periaatteessa omien menojen maksaminen itse olisi minustakin hyvä lähtökohta. Se ei yhteisen tilin tavoin kannustaisi tuhlaamaan tyyliin: ”Mies osti uudet kengät – tasaanpa tilit ja ostan uuden käsilaukun.”. Tosin, jos kumpikaan ei ole törsäävää tyyppiä, yhteinen tili on ehkä vaivattomampi. Ei tarvitse ajatella puolison syöneen jääkaapista MINUN juustoni.
Toisen puolisoista ollessa kotona yhteisiä lapsia hoitamassa on mielestäni oikeudenmukaista tasata tuloista menojen jälkeen jäävä osuus. Paras ratkaisu olisi tietysti tasata myös hoitovapaa-aika puolisoiden kesken, mutta siihen eivät naiset havaintojeni mukaan suostu – ainakaan yhdistettynä tulontasaukseen. - oikein tasoitettu.
Sinun teoriassasi ei ole otettu huomioon sitä että jos vaimo joutuu raskauksien ajan (voi olla neljäkin) ja pienten lasten hoidon takia tosi huonoille tuloille niin eipä ole oikeuden mukaista että kaikki kiinteä omaisuus vain on miehen.
Kyllä meillä vain on ns, lapsivuosilta (raskaudesta alkaen) kaikki ylimääräinen pantu puoliksi, koskapa nainen jää vielä lastenkin jälkeen huonomman urakehityksen takia pienemmille tuloille.
- Kolmiseiska
Meillä on yhteinen tili, johon kumpikin pistää sovitun summan rahaa palkasta. Yhteisistä tileistä maksetaan yhteiset menot, kuten ruuat, asuminen, autokulut, lasten vaatteet yms. Kummallekin jää omalle tilille muutama satanen, jonka saa käyttää omiin menoihin ja harrastuksiin siten kuin haluaa. Tällä hetkellä minulta menee yhteiselle tilille suurempi osa, koska minulla on isompi palkka. Välillä vaimolla on ollut isommat tulot, ja silloin hän maksoi enemmän. Esimerkiksi vanhempain vapaiden aikana summia muuteltiin sen mukaan, kumpi oli kotona ja kumpi töissä.
- .)
Itse suostuisin vain siihen 50/50 periaatteelle, ja maksan oman mielen mukaan niitä yleelisyyksiä oman valinnan mukaan. Omat kulut (opintolaina muut luotot molemmat maksavat kuten omiaan) Joten tässä tapauksessa Mikko 1800 yhteisiä oma 600 kohtuullinen korvaus autosta jos toinen vaatii.
Maija 1800 300.
Mutta minulle myös avioehto on aina pakollinen jotta minut saataisiin vihille.
Se että sanoo tahdon ei vie minun mielestä oikeutta päättää omista rahoista. Avioliitto ja raha on kaks eri asiaa.
Mutta koska kyse on parisuhteesta toimitaan siten kun ennakkoon on sovittu, se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.- noin...
"Se että sanoo tahdon ei vie minun mielestä oikeutta päättää omista rahoista."
Ei avioliitto todellakaan vie oikeutta päättää omista rahoista, eikä oman määräämisoikeuden toteutumiseen tarvita avioehtoa. Avioliitto ja raha ovat tosiaan kaksi eri asiaa, eikä avioliitto tee Maijan omaisuudesta Mikon omaisuutta. Avioehto suojaa omaisuuttasi vain ja ainoastaan avioerossa (ja kuolemantapauksessa, jos niin halutaan, mutta siitä harva sitten enää palaa riitelemään). Tee ihmeessä avioehto, jos siltä tuntuu, mutta selvitä ensin itsellesi, mitä se tarkoittaa ja mitä se ei ole. - ,)
noin... kirjoitti:
"Se että sanoo tahdon ei vie minun mielestä oikeutta päättää omista rahoista."
Ei avioliitto todellakaan vie oikeutta päättää omista rahoista, eikä oman määräämisoikeuden toteutumiseen tarvita avioehtoa. Avioliitto ja raha ovat tosiaan kaksi eri asiaa, eikä avioliitto tee Maijan omaisuudesta Mikon omaisuutta. Avioehto suojaa omaisuuttasi vain ja ainoastaan avioerossa (ja kuolemantapauksessa, jos niin halutaan, mutta siitä harva sitten enää palaa riitelemään). Tee ihmeessä avioehto, jos siltä tuntuu, mutta selvitä ensin itsellesi, mitä se tarkoittaa ja mitä se ei ole.Sen minä minä tienaan sen käytöstä myös minä päätän ja toisella samat oikeudet, eipähän tule riitaa. Ei koskaan tarvitse selitellä miksi ostit noin kalliin tai päätit käyttää rahaa tuohon ja tuohon.
Osalle kun yhtääkkiä myös rahat on yhteiset ja niiden käytöstä käydään isot taistelut.
Se ei tarkoita etekö maksa esim toisen lomaa jos olen lähdössä matkoille ja tarjoan hänelle tilaisuutta osallistua minun kustanuksella mutta maksaja valitsee mihin hän sen kustantaa. Tilitietoja en häneltä urki tai omiani hänelle levittele. En tiedä hänen palkaa eikä mielestäni minun palkka kuulu hänelle. Oltiin aviossa tai ei.
Onhan hänellä luontaisetuja, huvila ilman kustanuksia käytössä, lahjoja ja lomia, lähes ilmainen koti missä asua ( pelkästään puolet käyttökustanuksita, halvempi kun pienen kämpän vuokra jos asuisi yksi ) ja täys vapaus käyttää omat rahansa ilman sanomisia mihin lystää. - noin...
,) kirjoitti:
Sen minä minä tienaan sen käytöstä myös minä päätän ja toisella samat oikeudet, eipähän tule riitaa. Ei koskaan tarvitse selitellä miksi ostit noin kalliin tai päätit käyttää rahaa tuohon ja tuohon.
Osalle kun yhtääkkiä myös rahat on yhteiset ja niiden käytöstä käydään isot taistelut.
Se ei tarkoita etekö maksa esim toisen lomaa jos olen lähdössä matkoille ja tarjoan hänelle tilaisuutta osallistua minun kustanuksella mutta maksaja valitsee mihin hän sen kustantaa. Tilitietoja en häneltä urki tai omiani hänelle levittele. En tiedä hänen palkaa eikä mielestäni minun palkka kuulu hänelle. Oltiin aviossa tai ei.
Onhan hänellä luontaisetuja, huvila ilman kustanuksia käytössä, lahjoja ja lomia, lähes ilmainen koti missä asua ( pelkästään puolet käyttökustanuksita, halvempi kun pienen kämpän vuokra jos asuisi yksi ) ja täys vapaus käyttää omat rahansa ilman sanomisia mihin lystää.Ehkä ymmärsin sitten väärin, kun sanoit ensin, että sinulle ehdottomasti avioehto ja jatkoit puhumalla näistä avioliiton aikaisista raha-asioista. Jos ne eivät jutussasi liittyneet yhteen, niin ei sitten mitään, turhaan puutuin.
Mutta jos nimenomaan tarkoitit, että sinulle ehdottomasti avioehto, jotta voisit päättää omista rahoistasi, pitää omat tilitietosi itselläsi ja muita nyt mainitsemiasi asioita, niin niihin aviohto ei tosiaan vaikuta tuon taivaallista. Koska noihin asioihin olet oikeutettu ihan yhtä hyvin avioliitossa kuin sen ulkopuolella. Ja toisaalta, jos et saa puolisoasi pysymään ruodussa näiden asioiden suhteen avioliitossa, niin ei avioehtokaan auta. Se auttaa vasta sitten, jos päätät pistää lusikat jakoon. - ,)
noin... kirjoitti:
Ehkä ymmärsin sitten väärin, kun sanoit ensin, että sinulle ehdottomasti avioehto ja jatkoit puhumalla näistä avioliiton aikaisista raha-asioista. Jos ne eivät jutussasi liittyneet yhteen, niin ei sitten mitään, turhaan puutuin.
Mutta jos nimenomaan tarkoitit, että sinulle ehdottomasti avioehto, jotta voisit päättää omista rahoistasi, pitää omat tilitietosi itselläsi ja muita nyt mainitsemiasi asioita, niin niihin aviohto ei tosiaan vaikuta tuon taivaallista. Koska noihin asioihin olet oikeutettu ihan yhtä hyvin avioliitossa kuin sen ulkopuolella. Ja toisaalta, jos et saa puolisoasi pysymään ruodussa näiden asioiden suhteen avioliitossa, niin ei avioehtokaan auta. Se auttaa vasta sitten, jos päätät pistää lusikat jakoon.Olen avioliitossa ja ennen liittoa tein kantani selväksi 1 avioehto on pakollinen 2. vaikka aivoidumme raha-asiat eivät sotkeennu keskenään. Minä en ole koskaan kysynyt hänen omaisuudestaan tai tuloistani enkä myöskään jaa koskaan omiani muiden kanssa.
Toisella oli 100% oikeus hyväksyä tai hylätä tämä tarjous.
Jos tämä ei käy, me vain eroamme. En suostu tästä perusperiaatteesta edes keskustelmaan.
Jos mennään rakaudesta eikä rahasta naimisiin miksi koskaan sotkea rahaa avioliittoon? Onneksi suomen laki suojaa että vaikka on avioduttu pysyy rahat erillään jos näin halutaan.
mm verottajalle olen henkilökohtaisesti ilmoittanut ettei heillä ole mitään oikeutta antaa minun tietoja kenellekään ellei heillä ole viranomaisen lupa niitä kysyä tai että laki määrää ne julkiseksi. Samoin koskee kelaa. Heillä on lupa tarkistaa mm minun verotiedot mitä he tarvisevat päätöksiin mutta heillä ei ole oikeutta luovuttaa niitä kolmannelle ilman minun suostumusta - ja sitähän ei tule. Tarvittaessa tästä olen valmis vaikka taistelemaan. Suomen laki kun lähtee selkeästi siitä että verotus, tulot, omaisuus, velat ja menot säilyttävän avioliitosta huolimatta yksityisenä eikä suomen laki tunne ns perheverotusta, perheomaisuutta tai että kaikki velat ja omaisuus olisi ns yhteisomaisuutta.
Raha ja rakkaus vain eivät kuulu samaan lauseeseen
- Näin me menemme
Meillä menee niin että 70% joka kuun tuloista siirrämme yhteiselle tilille jolta maksamme sitten kaikki yhteiset kulut, lainan, ruuat, sähkö ynm. Kaikki mikä tilille jää on yhteistä "pahanpäivän" varaa/säästöä. Ja meillä on avioehto joka kattaa sen että kaikki mikä oli sinun tai minun kun aloimme suhteeseen, lähtee myös mukaan jos eroamme. Sekä sen että mahdolliset perinnöt ja omat käyttötillit (joille jää se 30% tuloista joka kk) ovat ihan vain omat. Näin on jo toiminut 3v ja toimii edelleen vaikka on ollut miehen työttömyytä ja tuloni tippui radikaalisti kun olen äitiyslomalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1138690- 402605
- 1282346
- 231986
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151734- 121534
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151487"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla101427- 151292
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.71219