Pitää ihan kiittää, kun eilen puhuttelit ystävällisesti. Hassua ehkä semmosesta kiittää, mutta kun ikävöinnin seassa ehtiii kaikenlaista tosi ikävääkin aina uumoilla. Haluaisinhan meille läheisemmät välit. Hyvinkin läheiset, kenties, mutta se riippuu sinusta. Aina pelkään, että et oikeesti jaksais mun juttuja kuunnella, aksenttikin kun on tällainen. Ei mua muu jarruta. No, se ujous, tietenkin, mutta sun seurassa sekin unohtuu aina silloin, kun oot itekin rento. Mitä oikein pitäis tehdä. Eilenkin olisin voinut kertoa, mihin kiiruhdin. Kiinnostaiskohan sua. Äh, miksi mun pitää olla näin epävarma... No, sä kai ainakin tiedät, kuinka susta tykkään. Ja sua tarvitsisin. Pitäs nyt unohtaa tää kaikki sekottava ja antaa vaan elämän viedä.
it was
a hard day
6379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jätä se mies rauhaan. Ei kohteliaisuus tarkota muuta kuin että on normaali ihminen. ai yleensä ei ole rento sun seurassa - siinä sulle selvä johtolanka. Olet varmaan joku ahdistelija, et ymmärrä irrottaa.
noin juuri pelkään hänen ajattelevan. Meen nyt pitkälle lenkille taas järkiintymään.
naiselta miehelle, vai mieheltä naiselle vai mieheltä miehelle? :) Kelles tämä oli??
oli tämä
Tottakai puhuttelin ystävällisesti, ei tarvi kiitellä. Vähän mua nauratti jälkeenpäin se aamuinen, aika nopeasti kyllä tokenin kuitenkin... Sä vaikutat muhun voimakkaasti, huomaan.
En ymmärrä, miten meidän läheiset välit riippuu vain musta. Sitähän mä haluaisin ja olen sanonutkin. Onhan tässä nyt kai muitakin jarruja sun puolelta kuin mitä sanoit. Olikohan tämä sulta ollenkaan... Mutta siis haluaisin ja kyllä, jos se vain on mahdollista, mun mielestä kaikki on susta kiinni.
Osuit oikeaan siinä puheenaiheessa, se on mulle ehkä sellainen asia, mistä en välttämättä halua puhua. Sun kanssa kahden kyllä mutta en täällä. Siksi en vastannut. Sun kuulumiset kiinnostaa mua, olisi kiva kuulla, missä menet ja mitä teet.
Huomaat tästä ja tämänpäiväisistä muistakin viesteistä, että olen ulkona kuin lumiukko "meidän" tilanteesta. Mitä mun pitäsis tehdä? Onko jotain tehtävissä? Voinko itse vaikuttaa johonkin vai onko "meidän" kohtalo jo päätetty ja sinetöity?
Tämä taisi mennä ohi. Kyseessä ei ollut aamu. Ja sen tuokion jälkeen olen jutellut hänen kanssaan kai vain kerran. Eikä hän ollut ainakaan vihainen. Jostain syystä olen varma, että hän on lukenut tämän :) Haluaisin kaikenlaista, mm. oikaista joitakin periaatteellisia väärinkäsityksiä. Mutta eihän se näin onnistu.