kävin kerran suviseuroissa mummoni kanssa,joka on uskovainen. olin aivan innoissani ja kiitollinen että mummo otti minut mukaan,vanhempani eivät ole uskossa. sitten siellä seuroissa joukko muita lapsia alkoi käyttäytyä minua kohtaan uhkaavasti ja huudella minulle että olen syntinen pakana ja joudun helvettiin kun minulla on korvakorut. enhän minä pieni lapsi ymmärtänyt ja säikähdin ja pahoitin kovasti mieleni. itkin monesti sen jälkeen ja vieläkin muisto tuntuu pahalta. sitten jo rippikoulussa ollessani sain taas kokea kuinka huono olen ihminen kun en ole uskovaan perheeseen syntynyt. opiston rehtori otti meidät (minut ja kaverini) yhtenä iltana ruokalaan ja "kuulusteli", sellainen jäi tunto. kyseli millaista on olla täällä uskovien seurassa, koti oloista kyseli ja kaiken mailman kysymyksiä,oltiin kaverini kans hyvin hämmentyneitä ja häpeisäänkin kun meidät sillä tavalla eroteltiin muista. sitten pari tyttöä ja taisi siinä olla poikiakin jotka olivat samalla leirillä kanssani alkoivat huutaa että etkö sinä ole edes uskovainen ja alkoivat tulla kimppuuni. muistan sen vieläkin hyvin elävästi ja voi että minä silloin pelkäsin!!! lamaannuin ihan täysin enkä päässyt edes karkuun!! onneksi yksi poika tuli puolustamaan minua,muistan häntä yhä lämmöllä. hänellä oli sydän paikallaan!!!
muistoja
ranuva
081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.