Minulle on diagnosoitu "sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila" sekä vielä lisäksi "persoonallisuushäiriö, jossa on vaativia, epävakaita ja riippuvia piirteitä!" ???
Nuorempana olin vaativa itseni suhteen, tuloksena kaksi ylempää yliopistotutkintoa. Epävakaus kumpusi taas siitä, etten hallinnut alkoholinkäyttöä.
Lääkityksenä on nyt iltaisin Levozin 25 mg ja Azona 50 mg sekä tarvittaessa unilääkkeeksi Tenox 20 mg. Olen sanonut psykiatrille, että minulle EI saisi antaa mitään riippuvuutta aiheuttavaa bentsodiatsepaamia (=Tenox) aiempien vakavien riippuvuuksien vuoksi! Lisäksi tuo Azona ei kuulemma sovi miehille. Psykiatri ei määrää toista lääkettä, olen ihmeissäni ottaako sitä ollenkaan!
Nyt olen ollut v. 2006 lähtien täysin raitis, koska alkoholinkäyttö ei ollut 1990-2000-luvulla hallinnassa johtaen pidätyksiin, rikoksiin yms. epäkohtiin. Vaikeimpina aikona diagnositiin myös alkoholiriippuvuus.
Olen ollut n. 10 v. sitten Meilahden, Laakson ja Auroran sairaaloissa, kun sekopäisenä kaatuilin ja loukkasin itseäni toistuvasti. Joutunut Helsingin keskustassa auton tönäisemäksi yms. Meilahdessa oli vähällä, ettei minua sidottu sänkyyn sänkyyn kiinni. Sain puhuttua siellä ymmärtäväisen hoitajatytön kanssa, jolla oli myös omaa kokemusta kiinostuksesta omaan sukupuoleen. Muistan sen joulun, makasin sängyssä apaattisena elämänhalun kadottaneena, tuijottaen ikkunalla olevaa joulukynttelikköä. Aurorassa olin, kun jalkani nilkasta alkoi vakavasti turvota ja oli suuri tulehdusvaara.
Tänään inhoan kaikkia päihteitä ja lisäksi olen vielä vegetaristi!
Lääkärin mukaan persoonallisuushäriöni ei tosin pitäisi enää haitata ja iän myötä loppuu kokonaan. Olen nyt 44-v.
Olen ollut aika vähän työssä! Vain n. 4 vuotta yhteensä. Keskittymiskyky ja etenkin vaikeampien asioiden hahmottaminen sekä itsenäinen työskentely ollut jatkuvasti vaikeaa! Viimeksi olin oman alan määräaikaisessa tutkimustyössä tallentamassa. Nyt ei ole edes työsuhdetta. Koen olevani enemmän käytäntöön suuntautunut ja olen hakenut työtä, esim. ensi perjantaina menen työhönottohaastatteluun.
Syrjäytynyt olen, elän yksin eikä ole juuri muita harrastuksia kuin kuntoliikunta pyöräillen, uiden ja voimistellen sekä eräässä kristillisessä kirkossa käynti. Lokakuussa olin 3 viikkoa Tunisiassa. Ystäviä ei ole, olen tottunut tähän yksinäisyyteen, enkä oikein halua tai jaksa kiinnostua mistään. Nähtävästi olen homo, olen seurustellut muutaman miehen kanssa, mutta nuorempana myös naisten kanssa. Olen kuulemma miellyttävä, hyvännäköinen ja normaalipainoinen kun vain itse jaksaisin tuohon uskoa.
Sairauslomalla olen ollut yhtäjaksoisesti 14.5.2009 alkaen ja se jatkuu 28.2.2010 saakka, jolloin loppuu. KELA:n toimesta ja itsekin olen halunnut ja hakenut työkyvyn arviointiin ja ammatilliseen kuntoutukseen. Olen myös hakenut kuntoutustukea 1.3.2010 alkaen.
Kun vaan saa tuota KELA:n "Pöpi-rahaa" ja vähän ruokaa, niin olen tyytyväinen! Menot ovat vähäiset.
En ole ollut KELA:n psykoterapiassa, mutta nyt on lähete julkiselle. Vaihtoehtoisesti yksityisterpaeutilla, joka olisi psykologi. Kohdallani on aikaisemmilla vuosilla koetettu herätellä keskustelua esim. seksuaalisuudesta, mutta tulen sen asian suhteen lähinnä agressiiviseksi, koska koen, ettei vieras ihminen osaa sitä käsitellä, vaikka todellisuudessa osaisikin. Eihän se ole sairaus eikä rikos. Se on nähtävästi johtanut ns. huonoihin korviketoimintoihin.
Eikös tuo "sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila" ole vakavampaa kuin yksin masennus?
Kun en oikein ymmärrä niistä! Uutta oli viimeisimmässä pskiatrin B-lausunnossa, "etteivät älylliset edellytykset riitä kompensoimaan tunne-elämän ja kognition puutteita." Ahdistus ja epämääräisen huono olo, piinattu ristiriitaisten sisäisten yllykkeiden puristuksessa, selvästi alakuloinen ja jännittynyt, unettomuus, tunne-elämän kehittymättömyys, neuvottomuus ja avottumuus."
Välillä koen, etten ymmärrä edes radio- ja televisiouutisia. Vaivaa keskittymiskyvyn puute, päättämättömyys, vaikea tehdä itsenäisiä päätöksiä. Työvoimatoim. kuntoutusohjaaja on sanonut, ettei nyt edes pitäisi hakea mitään työtä, vaan levätä ja mennä työkyvyn arvointiin. Eläkkeelläkin olo ei olisi huono vaihtoehto mielestäni.
En ymmärrä, miksi en ole päässyt KELA:n psykoterapiaan, vaikka oireet ovat jatkuneet jo n. 20 v.
Olen lähtöisin ns. aineellisesti hyvästä kodista. Isän puolelta suvussa on jonkin verran mielenterveysongelmia, vakaviakin.
Nuorempana olin vaativa itseni suhteen, tuloksena kaksi ylempää yliopistotutkintoa. Epävakaus kumpusi taas siitä, etten hallinnut alkoholinkäyttöä.
Lääkityksenä on nyt iltaisin Levozin 25 mg ja Azona 50 mg sekä tarvittaessa unilääkkeeksi Tenox 20 mg. Olen sanonut psykiatrille, että minulle EI saisi antaa mitään riippuvuutta aiheuttavaa bentsodiatsepaamia (=Tenox) aiempien vakavien riippuvuuksien vuoksi! Lisäksi tuo Azona ei kuulemma sovi miehille. Psykiatri ei määrää toista lääkettä, olen ihmeissäni ottaako sitä ollenkaan!
Nyt olen ollut v. 2006 lähtien täysin raitis, koska alkoholinkäyttö ei ollut 1990-2000-luvulla hallinnassa johtaen pidätyksiin, rikoksiin yms. epäkohtiin. Vaikeimpina aikona diagnositiin myös alkoholiriippuvuus.
Olen ollut n. 10 v. sitten Meilahden, Laakson ja Auroran sairaaloissa, kun sekopäisenä kaatuilin ja loukkasin itseäni toistuvasti. Joutunut Helsingin keskustassa auton tönäisemäksi yms. Meilahdessa oli vähällä, ettei minua sidottu sänkyyn sänkyyn kiinni. Sain puhuttua siellä ymmärtäväisen hoitajatytön kanssa, jolla oli myös omaa kokemusta kiinostuksesta omaan sukupuoleen. Muistan sen joulun, makasin sängyssä apaattisena elämänhalun kadottaneena, tuijottaen ikkunalla olevaa joulukynttelikköä. Aurorassa olin, kun jalkani nilkasta alkoi vakavasti turvota ja oli suuri tulehdusvaara.
Tänään inhoan kaikkia päihteitä ja lisäksi olen vielä vegetaristi!
Lääkärin mukaan persoonallisuushäriöni ei tosin pitäisi enää haitata ja iän myötä loppuu kokonaan. Olen nyt 44-v.
Olen ollut aika vähän työssä! Vain n. 4 vuotta yhteensä. Keskittymiskyky ja etenkin vaikeampien asioiden hahmottaminen sekä itsenäinen työskentely ollut jatkuvasti vaikeaa! Viimeksi olin oman alan määräaikaisessa tutkimustyössä tallentamassa. Nyt ei ole edes työsuhdetta. Koen olevani enemmän käytäntöön suuntautunut ja olen hakenut työtä, esim. ensi perjantaina menen työhönottohaastatteluun.
Syrjäytynyt olen, elän yksin eikä ole juuri muita harrastuksia kuin kuntoliikunta pyöräillen, uiden ja voimistellen sekä eräässä kristillisessä kirkossa käynti. Lokakuussa olin 3 viikkoa Tunisiassa. Ystäviä ei ole, olen tottunut tähän yksinäisyyteen, enkä oikein halua tai jaksa kiinnostua mistään. Nähtävästi olen homo, olen seurustellut muutaman miehen kanssa, mutta nuorempana myös naisten kanssa. Olen kuulemma miellyttävä, hyvännäköinen ja normaalipainoinen kun vain itse jaksaisin tuohon uskoa.
Sairauslomalla olen ollut yhtäjaksoisesti 14.5.2009 alkaen ja se jatkuu 28.2.2010 saakka, jolloin loppuu. KELA:n toimesta ja itsekin olen halunnut ja hakenut työkyvyn arviointiin ja ammatilliseen kuntoutukseen. Olen myös hakenut kuntoutustukea 1.3.2010 alkaen.
Kun vaan saa tuota KELA:n "Pöpi-rahaa" ja vähän ruokaa, niin olen tyytyväinen! Menot ovat vähäiset.
En ole ollut KELA:n psykoterapiassa, mutta nyt on lähete julkiselle. Vaihtoehtoisesti yksityisterpaeutilla, joka olisi psykologi. Kohdallani on aikaisemmilla vuosilla koetettu herätellä keskustelua esim. seksuaalisuudesta, mutta tulen sen asian suhteen lähinnä agressiiviseksi, koska koen, ettei vieras ihminen osaa sitä käsitellä, vaikka todellisuudessa osaisikin. Eihän se ole sairaus eikä rikos. Se on nähtävästi johtanut ns. huonoihin korviketoimintoihin.
Eikös tuo "sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila" ole vakavampaa kuin yksin masennus?
Kun en oikein ymmärrä niistä! Uutta oli viimeisimmässä pskiatrin B-lausunnossa, "etteivät älylliset edellytykset riitä kompensoimaan tunne-elämän ja kognition puutteita." Ahdistus ja epämääräisen huono olo, piinattu ristiriitaisten sisäisten yllykkeiden puristuksessa, selvästi alakuloinen ja jännittynyt, unettomuus, tunne-elämän kehittymättömyys, neuvottomuus ja avottumuus."
Välillä koen, etten ymmärrä edes radio- ja televisiouutisia. Vaivaa keskittymiskyvyn puute, päättämättömyys, vaikea tehdä itsenäisiä päätöksiä. Työvoimatoim. kuntoutusohjaaja on sanonut, ettei nyt edes pitäisi hakea mitään työtä, vaan levätä ja mennä työkyvyn arvointiin. Eläkkeelläkin olo ei olisi huono vaihtoehto mielestäni.
En ymmärrä, miksi en ole päässyt KELA:n psykoterapiaan, vaikka oireet ovat jatkuneet jo n. 20 v.
Olen lähtöisin ns. aineellisesti hyvästä kodista. Isän puolelta suvussa on jonkin verran mielenterveysongelmia, vakaviakin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://qmies.blogit.fi/
Nautin hyvin vähän kahvia. Tunisiasta ostin vahvaa arbialaista paahtoa. Tee on terveellisempää ruoansulatuksellekin. Mielestäni tämä "entinen kahvi-kissa" häiriköi täällä toistuvasti ja ylläpidon PITÄÄ tehdä asialle jotakin! Kohtuullinen kahvin nauttiminen tutkimusten mukaan suojaa etenkin vanhuksia altzheimerin ja parkinsonin sairauksilta. Kun saisi asiallisia keksuteluja aiheeseeni, joka on aivan muuta kuin kofeiini!
Mäki olen ihan kyllästynyt tuon kahvimaakarin sekoiluun täällä, lähes joka ketjuun pitää tulla toitottamaan. Eivät kaikki psyykkiset oireet johdu kahvin käytöstä!!!
Tuo kahvista jankuttaja pilaa tätä keskusteluosiota! Kun se ei ole oleellinen asia täällä.
Minua kiinnostaa tietää, miten ihminen voisi kuntoutua terveellä, esim. luonnonmukaisella tavalla! Lääkkeet esim. iltaisin voivat olla melko hyvä apuväline yöunen saavuttamiseen, mutta eivät itsetarkoitus. Päivällä sitten on hyvä ulkoilla reippaasti, syödä terveellisesti esim. kasvisravintoa, joitakin ihmissuhteita kenties, yms.
Kertokaa te, miten olette päässeet YLI "diagnosoinnin" terveellisemmälle puolelle elämässänne! Minua rauhoittaa esim. kirjastossa käynti, musiikkia ja kirjoja saa lainata sekä lukea sanomalehtiä. Kotona on usein niin yksinäistä tämän tietokoneen kanssa. Minulle tulee jotenkin rauhallinen olo, jos ympärillä on ihmisiä.
Jos jotakin on ensi kerran diagnosoitu yli 10 v. sitten, niin ei kait sen pitäisi olla koko loppuelämän kohtalo, eihän?!
Jos jollakin on omakohtaisia kokemuksia KELA:n psykoterapian pitkäjänteisestä käymisestä, niin lukisin siitä mielellään!
Olen käynyt psykoterapiassa samalla terapeutilla nyt 1,5 vuotta. Ensimmäisen puoli vuotta kävin omakustanteisesti, kunnes Kelasta tuli myönteinen päätös terapian maksamisesta.Kela tukee psykoterapiaani kaksi kertaa / viikko. Ja päätös ensi vuodellekin on jo tullut. Hakuun tarvitaan lääkäriltä b-lausunto sekä myöhemmin terapeutin lausunto jatkohakemukseen.
Olen käynyt terapiassa alusta asti tuon 2 krt/ vko ja se tuntuu olevan minulle "minimi". Palvelun tuottajanhan saa valita ainakin meidän kunnassa itse, joten kannattaa käydä tutustumassa terapeuttiin, ettei heti persoona töki. Minä ainakin maksoin nämä tutustumiset itse.
Terapiaistunto maksaa noin 70€ kerta, ja siitä maksan itse 27,59€.
Masennusta olen sairastanut n. 12v, sairauslomalle jäin 2006 tammikuussa. Sitä ennen satunnaisia ja turhauttavia yhteydenottoja julkiseen hoitotahoon. Parantumisesta en tiedä, mutta tavoitteenahan tuntuu olevan työkyvyllistäminen ja se on saavutettu lokakuussa. Siis vasta (jo) 2kk työuraa saikun jälkeen.
Kaikki ei johdu kofeiinista, mutta tuokin asia kannattaa ottaa esille, jos
jollain kofeiini vaikuttaa asiaan.
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo70047.pdf
Luin oheisen terveysportin kirjoituksen kahvin vaikutuksesta. En edes joka päivä nauti kahvia. Kahvi on turmiollista ruoansulatukselle! Olen oppinut uudelleen pitämään kaakaosta ja teestä aamuisin. Olen siirtynyt vegetaristiksi, kahvi laittaa vatsan sekaisin! Joten voin vallan hyvin luopua siitä kokonaan. Sitä paitsi esim. Suomen adventtikirkossa, jossa käyn, ei tarjoilla kahvia vaan teetä kerran pari kuussa. Kun syö kasvisravintoa, niin vatsa tuppaa olemaan (siirtymävaiheessa, joka on jo tavallaan ohi kohdallani) herkkä ja usein sekaisin. Kaakao, banaani ja tee kovettaa vatsaa ja ne ovat jatkuvasti käytössä.
Ei kiitos enää kofeiiniin takertumista!
Miksi yleensäkin pitää sokeasti tuijotta vain yhtä asiaa?! Ihminen on laaja-alainen fyysis-psyykkinen-sosiaalinen elävä, jolle monilla asioilla on yksilöllisiä vaikutuksia, eikä kaikkea voida yleistää jokaiseen, vaikka tutkimustulokset puoltaisivatkin ko. asiaa.
Vegetarismin myötä olen ollut suht´koht virkeä, on kevyt olo. Syynä siirtymiseen on ollut osin se, että en tule yhtään sen kylläisemmäksi, vaikka nauttisin liha-/kala-/kanaruokaa! Tästä on pitkäaikainen kokemus!
Lihan syöminen on monelle tottumus, jota vain TOISTETAAN ajattelematta sydän- ja verisuonisairauksia, korkeaa kolesterolia ja syöpävaaraa, joita kaikkia voidaan torjua monipuolisella ja puhtaalla kasvisravinnolla sekä kunto-/hyötyliikunnalla. Perimmiltään haluan myös osaltani vähentää tuotantoeläinten kärsimyksiä.
Kirjoituksestasi käsitin, että olet 12 v. sairastanut, mutta nyt ollut 2 kk työssä. Se on hyvä, jos tunnet jaksavasi. Omakohtaiset kokemukset ovat olleet, että työssä on ollut riittämättömyyden tunne, keskittymiskyvyn puute ja vaikeus hahmottaa pidemmälle meneviä asioita, jotka käytännössä ovat itsenäisen työskentelyn lähtökohtia. Toki hyviäkin hetkiä ja onnistumisen kokemuksia työelämästä on.
Olen avoin psykoterapialle. Voin aloittaa sen. Sitä ennenhän käydään n. parin viikon välein keskusteluissa psykologin ja psykiatrin luona ARVIOINNISSA esim. juuri siellä julkisella puolella tai jos on paksu lompakko, niin sitten yksityisellä.
Hakemus työkyvyn arviointiin on vireillä ja odotan myönteistä päätöstä ja sitä kautta neuvontaa asiassa yms.