Miten eteenpäin?

Olen 23 vuotias nainen. Täysin kokematon seurustelusuhteissa. En ole koskaan edes suudellut ketään. Miehiin ei lole minkäänlaista kosketusta, koskaan ei ole ollut miespuolisia ystäviä. Sellaisia ystäviäkään ei ole koskaan ollut joiden kanssa olisi voinut keskustella seurusteluasioista. Jotenkin vain jäin sen maailman ulkopuolelle nuorena, ja nyt sinne pääseminen tuntuu niin vaikealta.

Tiedän etten ole kaunis, mutta haluaisin silti tietää miten miehet oikeasti näkevät minut. Onko tilanne niin paha mitä kuvittelen sen olevan vai onko vielä toivoa jäljellä... Kun kenenkään kanssa ei voi näistä asioista jutella, tulee niitä pyöriteltyä yhä uudestaan oman pään sisässä. Siitä ei todellakaan ole mitään apua. Poikaystävän saaminen tuntuu olevan jotain mitä tapahtuu vain telkussa ja vaivihkaa joillekin muille ihmisille. Se mitä mielestäni kipeimmin tarvitsisin olisi siis läheinen ystävä, joka kuuntelisi, auttaisi, tökkisi eteenpäin ja lohduttaisi jos suunnitelmat eivät toteutuisikaan. Poikaystävää en realistisesti enää uskalla edes toivoa.. Silti lämmin kuvitelma toisesta ihmisestä, läheisyydestä ja tulevaisuudesta auttavat jatkamaan aamusta toiseen.
4209
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Haluatko että mies arvioisi sinua ja antaisi vinkkejä? ;D
Laitappa kuvasi ja kerro itsestäsi [email protected] niin voin ehkä auttaa.
Lupaan toimia luottamuksellisesti.

Jos haluat taas miespuolisia kavereita vaikka kirjeenvaihtoon niin tältä foorumilta varmaan löytyy montakin.

Moni ihminen löytää itsensä tuosta tilanteesta missä sinä olet hieman eri ikäisinä ja se voi olla aika halvaannuttava kokemus. Suosittelen että hoidat tuon oman elämäsi ensin kuntoon ja hankit ystäviä jota kautta sitten opit olemaan asiasta enemmän tietoinen.

Äänestä
  • Ystäviähän kun löytyy cittarin hyllystä... Eikä sekään oikein toimi että menee vanhalle ystävälle vuodattamaan yhtäkkiä kuinka yksinäinen ja epätoivoinen tapaus sitä oikeasti onkaan. Eiköhän siinä sais ystävältä muutaman "hanki ystäviä" -tapaisen säälittävän neuvon ennen kuin koko ystävä alkais kiusastuneena välttelemään.

    Äänestä

  • pioni.. kirjoitti:

    Ystäviähän kun löytyy cittarin hyllystä... Eikä sekään oikein toimi että menee vanhalle ystävälle vuodattamaan yhtäkkiä kuinka yksinäinen ja epätoivoinen tapaus sitä oikeasti onkaan. Eiköhän siinä sais ystävältä muutaman "hanki ystäviä" -tapaisen säälittävän neuvon ennen kuin koko ystävä alkais kiusastuneena välttelemään.

    Eihän sun tartte vanhalle ystävälle vuodattaa mitään välttämättä.
    Mutta voit alkaa olla enemmän yhteydessä vanhaan ystävään, soittaa, laittaa meiliä, pyytää kahville tms.
    Vai onko joku asia joka tällaisen estäisi? Aktiivisuus kannattaa.

    Ystävyys tarvitsee ylläpitoa, se ei säily itsestään.

    Äänestä

Onko vielä toivoa jäljellä... Kun ei ole enää muuta jäljellä, niin voi vielä edes toivoa...

Jos, tai kun, joskus kohtaat jonkun joka saattaisi olla kiinnostunut sinusta, niin keskity siihen mitä itse ajattelet hänestä, minkälaisena näet hänet; jätä hänen huolekseen hänen ajatuksensa ja näkemyksensä sinusta...

Et voi tietää miten joku sinut näkee, ja vihoviimeinen virhe on toisen arvostelukyky kyseenalaistaa edes tietämättä hänen arvostelmiaan...

Jos mies osoittaa mielenkiintoa sinua kohtaan, niin voinet sokeasti luottaa, että hän on kiinnostunut. Sinun ongelmasi on selvittää itsellesi se, oletko sinä kiinnostunut hänestä...

Ei kai ystävää etsimällä löydä, jossain vaiheessa vain herää huomaamaan ettei sellaista ole vierellä... Tai: että sellainen on.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pioni.. kirjoitti:

Olen 23 vuotias nainen. Täysin kokematon seurustelusuhteissa. En ole koskaan edes suudellut ketään. Miehiin ei lole minkäänlaista kosketusta, koskaan ei ole ollut miespuolisia ystäviä. Sellaisia ystäviäkään ei ole koskaan ollut joiden kanssa olisi voinut keskustella seurusteluasioista. Jotenkin vain jäin sen maailman ulkopuolelle nuorena, ja nyt sinne pääseminen tuntuu niin vaikealta.

Tiedän etten ole kaunis, mutta haluaisin silti tietää miten miehet oikeasti näkevät minut. Onko tilanne niin paha mitä kuvittelen sen olevan vai onko vielä toivoa jäljellä... Kun kenenkään kanssa ei voi näistä asioista jutella, tulee niitä pyöriteltyä yhä uudestaan oman pään sisässä. Siitä ei todellakaan ole mitään apua. Poikaystävän saaminen tuntuu olevan jotain mitä tapahtuu vain telkussa ja vaivihkaa joillekin muille ihmisille. Se mitä mielestäni kipeimmin tarvitsisin olisi siis läheinen ystävä, joka kuuntelisi, auttaisi, tökkisi eteenpäin ja lohduttaisi jos suunnitelmat eivät toteutuisikaan. Poikaystävää en realistisesti enää uskalla edes toivoa.. Silti lämmin kuvitelma toisesta ihmisestä, läheisyydestä ja tulevaisuudesta auttavat jatkamaan aamusta toiseen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu