Taustaa;
Erittäin hyvä samanikäinen ystäväni (sanotaan nyt vaikka Tiina, 48v.nainen) hiljalleen vuosikymmenten varrella lihonut kaksinkertaiseksi. Luulen painon olevan siellä 140kg tienoilla, pituutta 165cm. Nuorena olleeseen masennukseen sai lääkitykset ym, lopulta pääsi osa-aikaeläkkeelle, joka on uusittava vuosittain. (pitää siis tekomasennusta yllä, aina lääkärillä käydessään, ettei menettäisi osa-aikaeläkettään. On tämän itsekin myöntänyt) Potee tietenkin muitakin vaivoja astmasta alkaen ja on siis ihmistyyppi, joka helposti popsii pilleriä pillerin perään.
Mies tekee kaikki ruuat kotona. Mies oli itsekin aikaisemmin reilusti ylipainoinen, mutta sairastuttuaan diabetekseen, sai itsensä laihdutettua lähes normilukemiin (kuinka rouva ei laihtunut tässä samalla???)
Olen itsekin pyöreä, paino karkailee 10kg, ennenkuin saan itseäni niskasta kiinni, joten Tiinan kanssa kyllä höpistään pintapuolisesti ruuasta ja painostakin joskus. Olen vaan niiiin huolissani ja järkyttynyt. Olemme samanikäisiä, koen itseni vielä hyvin nuore(kkaa)ksi, harrastan melko raskaan työni ohessa vaikka mitä, miehetkin vielä katselee "sillä silmällä", ym. Tiina ei pääse enää rappusia alas/ylös. Sain kerran houkuteltua ravintolakonserttiin, ja hädissäni etsimään hänelle jostain tuolia; Ei enää pystynyt nousemaan baarijakkaralle! Baari-illan aikana huomasin, että aviomieheltä tuli 4-5tunnin aikana varmasti 15 tekstaria alkaen "kivaa iltaa teille" ja viimeiset 7kpl olivatkin tyyliin "koska tuut kotiin? (ovat olleet aviossa 28v) viettävät käytännössä aikansa jatkuvasti yhdessä. Tiinan vatsan toiminta on sitä luokkaa, ettei juuri missään voi käydäkään, jos ei vessoja ole tarjolla "vierivieressä".
Tiina on hyväntuulinen ja empaattinen ja ihan fiksu. Mieskin mukava "heppu" näin kaverisuunnalta katsottuna... tuntuu vaan nopeasti muuttuvan levottomaksi, jos vaikkapa kauppaan päästyään Tiina alkaa kiinnostumaan jostain muustakin, vaikkapa uusien pyyheliinojen räpläämisestä tms.
Nyt pitäis loukkaamatta saada Tiina kiinnostumaan tosissaan omasta hyvinvoinnistaan. (on ehkä 20 vuotta sitten pudottanut painonvartioissa 50kg, joten siitäkin tietotaitoa on) Kuinka jutella/toimia kannustavasti, ettei yritys muuttuisikin päinvastaiseksi? Tietoisesti olen välillä huitassut piikkarikorkoiset reisisaappaat jalkaan ja Tiinan ihaillessa/kauhistellessa jalkineita, puolileikilläni koittanut vihjaista, että nythän tää elämän riemu viiskymppisenä alkaa! Kertonut harrastuksistani (jotka eivät ole liikunnallisia) kuinka paljon ne antaa pontta ja energiaa rankkaan arkeen.
Miten ihmeessä saisin iloisen Tiinan innostumaan jostakin, jostakin muusta siis kuin kotona makaamisesta ja kokkinsa antimista. Huomaamaan, että elämässä on helvetisti kivoja asioita, eikä sen tarvitse siis olla mitään liikunnallista. Miten huomaamaan kunnolla, kuinka paljon ylipaino rajoittaa. Muistamaan jopa, kuinka kivaa on seksi (nuoremmille nyt vinkiksi, että me keski-ikäisetkin olemme ihan viriilejä;) seksiä ei heidän liitossaan omien puheidensa mukaan ole ollut 20 vuoteen, itse kertoi vuosia sitten nauraen jonkun vieraamman lääkärin tokaisseen;" Laihduta ja aloita seksielämä" Koko liitto näyttää jonkinlaiselta riippuvuussuhteelta... Itselläni ei ole autoa, ja julkisilla liikkuminen on Tiinalle jo mahdotonta, niin ylipainon kuin sekaisin olevan vatsankin vuoksi.
Nyt siis vinkkejä! Tiinan mies kyllä kuskaa, jos keksin mukavan idean pikku harrastukseen tms. mutta suhteen laatua seuranneena, pitäisi siis olla jotain, joka ei pienimmässäkään määrin aiheuta "mustasukkaisuutta". Joka ei vaadi fyysisiä ponnistuksia jne. Haluaisin vaan, että Tiina näkisi muita ihmisiä, keksisi muuta tekemistä kuin ruoka ja BB:n katselu ja facebook, huomaisi vähän elämää ympärillään jne. 3pvä viikossa töitä tehden, on "työputken" jälkeen aivan loppu. Näin ei kuulu olla tässä iässä!
Eikä siis nyt kauhistelua taustoista, vaan vinkkejä kannustamiseen!
Erittäin hyvä samanikäinen ystäväni (sanotaan nyt vaikka Tiina, 48v.nainen) hiljalleen vuosikymmenten varrella lihonut kaksinkertaiseksi. Luulen painon olevan siellä 140kg tienoilla, pituutta 165cm. Nuorena olleeseen masennukseen sai lääkitykset ym, lopulta pääsi osa-aikaeläkkeelle, joka on uusittava vuosittain. (pitää siis tekomasennusta yllä, aina lääkärillä käydessään, ettei menettäisi osa-aikaeläkettään. On tämän itsekin myöntänyt) Potee tietenkin muitakin vaivoja astmasta alkaen ja on siis ihmistyyppi, joka helposti popsii pilleriä pillerin perään.
Mies tekee kaikki ruuat kotona. Mies oli itsekin aikaisemmin reilusti ylipainoinen, mutta sairastuttuaan diabetekseen, sai itsensä laihdutettua lähes normilukemiin (kuinka rouva ei laihtunut tässä samalla???)
Olen itsekin pyöreä, paino karkailee 10kg, ennenkuin saan itseäni niskasta kiinni, joten Tiinan kanssa kyllä höpistään pintapuolisesti ruuasta ja painostakin joskus. Olen vaan niiiin huolissani ja järkyttynyt. Olemme samanikäisiä, koen itseni vielä hyvin nuore(kkaa)ksi, harrastan melko raskaan työni ohessa vaikka mitä, miehetkin vielä katselee "sillä silmällä", ym. Tiina ei pääse enää rappusia alas/ylös. Sain kerran houkuteltua ravintolakonserttiin, ja hädissäni etsimään hänelle jostain tuolia; Ei enää pystynyt nousemaan baarijakkaralle! Baari-illan aikana huomasin, että aviomieheltä tuli 4-5tunnin aikana varmasti 15 tekstaria alkaen "kivaa iltaa teille" ja viimeiset 7kpl olivatkin tyyliin "koska tuut kotiin? (ovat olleet aviossa 28v) viettävät käytännössä aikansa jatkuvasti yhdessä. Tiinan vatsan toiminta on sitä luokkaa, ettei juuri missään voi käydäkään, jos ei vessoja ole tarjolla "vierivieressä".
Tiina on hyväntuulinen ja empaattinen ja ihan fiksu. Mieskin mukava "heppu" näin kaverisuunnalta katsottuna... tuntuu vaan nopeasti muuttuvan levottomaksi, jos vaikkapa kauppaan päästyään Tiina alkaa kiinnostumaan jostain muustakin, vaikkapa uusien pyyheliinojen räpläämisestä tms.
Nyt pitäis loukkaamatta saada Tiina kiinnostumaan tosissaan omasta hyvinvoinnistaan. (on ehkä 20 vuotta sitten pudottanut painonvartioissa 50kg, joten siitäkin tietotaitoa on) Kuinka jutella/toimia kannustavasti, ettei yritys muuttuisikin päinvastaiseksi? Tietoisesti olen välillä huitassut piikkarikorkoiset reisisaappaat jalkaan ja Tiinan ihaillessa/kauhistellessa jalkineita, puolileikilläni koittanut vihjaista, että nythän tää elämän riemu viiskymppisenä alkaa! Kertonut harrastuksistani (jotka eivät ole liikunnallisia) kuinka paljon ne antaa pontta ja energiaa rankkaan arkeen.
Miten ihmeessä saisin iloisen Tiinan innostumaan jostakin, jostakin muusta siis kuin kotona makaamisesta ja kokkinsa antimista. Huomaamaan, että elämässä on helvetisti kivoja asioita, eikä sen tarvitse siis olla mitään liikunnallista. Miten huomaamaan kunnolla, kuinka paljon ylipaino rajoittaa. Muistamaan jopa, kuinka kivaa on seksi (nuoremmille nyt vinkiksi, että me keski-ikäisetkin olemme ihan viriilejä;) seksiä ei heidän liitossaan omien puheidensa mukaan ole ollut 20 vuoteen, itse kertoi vuosia sitten nauraen jonkun vieraamman lääkärin tokaisseen;" Laihduta ja aloita seksielämä" Koko liitto näyttää jonkinlaiselta riippuvuussuhteelta... Itselläni ei ole autoa, ja julkisilla liikkuminen on Tiinalle jo mahdotonta, niin ylipainon kuin sekaisin olevan vatsankin vuoksi.
Nyt siis vinkkejä! Tiinan mies kyllä kuskaa, jos keksin mukavan idean pikku harrastukseen tms. mutta suhteen laatua seuranneena, pitäisi siis olla jotain, joka ei pienimmässäkään määrin aiheuta "mustasukkaisuutta". Joka ei vaadi fyysisiä ponnistuksia jne. Haluaisin vaan, että Tiina näkisi muita ihmisiä, keksisi muuta tekemistä kuin ruoka ja BB:n katselu ja facebook, huomaisi vähän elämää ympärillään jne. 3pvä viikossa töitä tehden, on "työputken" jälkeen aivan loppu. Näin ei kuulu olla tässä iässä!
Eikä siis nyt kauhistelua taustoista, vaan vinkkejä kannustamiseen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei siis haittaa, vaikka mieskin tulis mukaan "harrastukseen", jos sattuis joku sellanen vinkki, josta hänkin innostuisi.